Alustava matkasuunnitelma

Maailman matkaajille suositellaan pitkää pinnaa ja joustavuutta eikä suotta. Myös matkasuunnitelman on oltava joustava ja sitä päivitetään todennäköisesti vielä matkan aikana. Jokin runko on kuitenkin oltava olemassa ja alustavat aika-arviot, kuinka kauan siirtymisiin kuluu ja kuinka pitkään halutaan viettää kussakin kohteessa.

Suunnitelma on tehty siltä pohjalta, että valitsemamme lennot ovat Helsinki - Santa Cruz de la Sierra 10.8. ja La Paz - Helsinki 6.9. Aikaa Boliviassa on 26 päivää (tulopäivä 11.8. lasketaan päiväksi, lähtöpäivä ei sillä molemmat saapuminen ja lähtö ovat aamusta). Aikaa on niukasti kolmelle pääkohteelle ja noin 2200 kilometrin siirtymisille niiden välillä. Kaupunkipäiviä on ainakin alussa ja jää mahdollisesti loppuunkin, jos aikataulu pitää.

Matkasuunnitelmasta on syytä keskustella tarkkaan, että jo lähtiessä suunnitelma olisi hiottu mahdollisimman realistiseksi. Esimerkiksi, järjestyykö kuljetus päivällä vai yöllä, vaikuttaa ratkaisevasti aikatauluumme. Yökuljetukset vähentävät hostellimajoituksessa vietettäviä öitä ja näin ollen pudottavat hintaa. Tyypillisesti kaikkia linjoja ei ajeta jokaisena viikonpäivänä, joten lisäselvityksiä kaivataan vielä ennen matkalle lähtöä.

Paikan päällä meitä on aina monta hoitamassa asioita eli esimerkiksi kaupunkiin tai kylään saavuttaessa hajaannutaan järjestämään seuraavaa ohjelmaa ja kuljetuksia, hankkimaan ruokaa ja vetäydytään majoittumaan jaksamisen ja voinnin mukaan. Kaikkia siirtymäpäiviä varten on varustauduttava runsain eväs- ja vesivarastoin, jos kuljetukseen ei sisälly aterioita. Matkat ovat pitkiä eikä niiden varrella usein ole mahdollista hankkia lisää evästä.

Ajoitus	Tekemiset	Perusteluja
ma 10.8.	Lähtö Helsingistä aamulla
ti 11.8.	Aamulla saapuminen Santa Cruz de la Sierraan	Matkan alkuun pari kaupunkipäivää järjestelyille
ke 12.8.	Järjestelypäivä	Ruokaostoksia, opasneuvotteluita, bussilippuja
to 13.8.	Matkaan kohti Amboron kansallispuistoa ja vaellus alkuun	Kuljetuksen kesto riippuu, millä puolella puistoa haluamme vaeltaa
to-ti 13.-18.8.	vaeltamista	Katsotaan tehdäänkö yksi pitkä vai siirrytäänkö välillä autolla toiselle puolelle
ke 19.8.	takaisin Santa Cruziin + huoltopäivä	Kamahuoltoa majoituksessa, ruokaostoksia
to 20.8.	bussi Cochabambaan ~500 km	Koko päivä voi hyvinkin mennä matkustaessa. Voidaan myös yrittää suoraan Torotoroon.
pe 21.8.	Torotoron kylään 150 km, tutustuminen kylään	Tämä saattaa liukua, jos kyytiä ei järjesty.
pe-ti 21.-26.8	päiväretkiä, vaellusta?	Hinnan mukaan joko oppaan kanssa maastoon tai päiväretkiä ja kylämajoitus. Kylässä huollon pitäisi myös toimia.
ke 27.8.	Cochabambaan	Koitetaan järkätä kyyti Potosiin tai suoraan Uyunin kylään.
to 28.8.	Potosiin, 500 km Cochabambasta	Päivässä ehtinee Potosiin tai Uyuniin.
la 29.8.	Uyuniin, ~200 km Potosista	Järkätään Uyunista reissu kuljetuksineen suola-aavikolle.
su-ke 30.8.-2.9.	retkeilyä + majoittumista suola-aavikolla	Budjetin mukaan mennään, 2 tai 3 yötä aavikolla riittänee.
to 3.9.	La Paziin, ~700 km	Päivä voi riittää tälle matkalle, mutta liukumavaraakin on jätetty.
pe-la 4.-5.9.	Varapäivät, kaupunkielämää La Pazissa
su 6.9.	Aamulla paluulennolle
ma 7.9. -Viivi Suunnittelun tukena kynä ja paperi	Helsingissä iltapäivällä

Varustautumista ja varautumista

Matkalaisen varusteisiin ja varautumisiin vaikuttavat ratkaisevasti kohteet ja olosuhteet. Alustava varustelistauksemme päivittyy siis käsi kädessä matkasuunnitelman ja vaellusreittisuunnitelman mukana avainsanana monikäyttöisyys. Varautumiseen menevät pohdinnat matkavakuutuksesta ja paikallisoppaiden käytöstä. Vaatevarustautumisessa on hyvä pitää mielessä, että Boliviankin talvessa ylängöillä on yöpakkasia (Cochabamba, Uyuni, suola-aavikko, La Paz).

Kartat
Tarkkoja vaellusreittisuunnitelmia on tässä vaiheessa vielä mahdoton tehdä sillä karttojen saatavuus on haaste. Boliviassa on tiedettävästi myös alueita, joista ei ole lainkaan karttoja saatavilla, koska hallitus haluaa pitää kyseisillä alueilla runsaan kaivostoiminnan tarkan sijainnin salassa. Kansallispuistoissa ei käsittääkseni kaivostella eli kartat on mahdollista saada.

Majoite
Majoitekysymys on yhä avoinna Torotoron ja Amboron kansallispuistojen osalta, lähinnä onko riippumajoite vai teltta parempi vaihtoehto. Ympäröivä puusto tai sen puute saattaa olla lievä pakote majoitteen valinnassa. Riippumajoitteen (riippumatto katoksella ja hyttyssuojalla) voi ripustaa sankkaankin kaseikkoon, kunhan ympäröivät puut kantavat nukkujia, mutta ilman puita se on hyödytön kuin pohjaton kenkä. Viidakossa riippumajoitteen etu on, ettei se koske maahan eikä aluskasvillisuutta tarvitse raivata niin paljon kuin telttaa varten. Teltta tarjoaa telttailualueella enemmän yksityisyyttä ja sen voi pystyttää ilman ympäröiviä puita, mutta tiheään viidakkoon voi olla haasteellista teltoittaa koko retkikuntaa. Telttaan ja sen alle pääsee myös ryömimään kaikkea, mitä viidakoissa ryömiikään uupuneista vaeltajista ranteenpaksuisiin lieroihin ja kuusi- tai kahdeksanjalkaisiin kavereihin.

Viidakkoon kätevin makuupussi on keinokuituinen eikä liian lämpöinen (comfort noin +10 astetta). Vierailemme myös talvisella aavikolla ja ylängöllä, jossa yöpakkaset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus eivätkä läheskään kaikki majoituspaikat ole lämmitettyjä. Hyvät matkanjärjestäjät vuokraavat lämpimiä pusseja suola-aavikolle, mutta omaa pussia ei mikään voita.

Opas
Paikallinen opas on aina viisasta ottaa mukaan kansallispuistoon. Paikalliset suhtautuvat näin suopeammin turisteihin, jotka tukevat heidän maataan maksamalla oppaalle. Huolella valittu un guía confiable pitää huolta vaeltajistaan, auttaa ongelmakohdan tullen ja neuvottelee tarvittaessa paikallisten kanssa. Oppaan palveluihin voi sisällyttää kyydityksiä, muonituksia, majoituksia ja kantajia(!). Myös kansallispuitojen pääsymaksut on helpointa hoitaa opaspalvelun kautta. Torotoron kansallispuistossa liikkuminen samannimisen kylän ulkopuolella on sallittua vain oppaan kanssa.

Vakuutus
Tutkittuani oman matkustajavakuutukseni ehtoja, sain selville, ettei se korvaa sairautta, vammaa tai kuolemantapausta ulkomailla vuoristoon, viidakkoon, aavikolle, erämaahan tai muille asumattomille seuduille tehtävillä vaelluksilla tai tutkimusretkillä. Sama tilanne voi olla kaikilla yleisimmillä matkustajavakuutuksen tarjoajilla. Koko ryhmälle voisi ottaa vakuutuksen kerralla niin, että vahingon sattuessa ehdot olisivat kaikilla samat. Esimerkiksi se hollantilaisen juustonmerkkinen vakuutusyhtiö tarjoaa ryhmillekin näppäriä matkavakuutuksia erikoisiin kohteisiin ;)

Etukäteen hoidetaan siis vakuutus- ja varusteasiat kuntoon sekä lisäksi voisimme etsiä luotettavaa opaspalveluntarjoajaa (saattaa vaikuttaa kasvattavasti sujuvuuteen ja hintaan) internetistä. Bolivian huomisesta huolta kantamattoman -mentaliteetin vuoksi varausten tekeminen on syytä jättää kesälle, ettei liian paljon vettä ehdi virrata ja sovitut asiat unohtua. Vaellussunnitelmat, lopulliset vaelluskamppeet ja -ruoat lienee viisainta lyödä lukkoon paikan päällä oppaiden kanssa.


Selvitteli: Viivi

Lähteinä koko tekstille on käytetty mm. Lonely Planet, Bolivia, 2010 painosta ja Teron alustavaa varustelistausta.

Varusteet

Vaatetus	Kaikkien vaatteiden tulisi olla löysästi istuvat, kevyet ja nopeasti kuivuvat. Löysästi istuvat vaatteet on helpompi pukea päälle kosteina ja ne estävät tehokkaammin hyttysten pistoja. Kevyet ja nopeasti kuivuvasta materiaalista tehdyt vaatteet ovat kaikkein mukavimmat kosteassa ja kuumassa ilmassa, materiaalin tulisi kuitenkin olla sen verta tiheää että se suojaa hyttysiltä. Monikäyttöisyys ja kerrospukeutuminen ovat avainsanat, kun kohteina on sekä kaupunkeja, viidakkoa että suola-aavikkoa.
pitkät housut	Mahdollisesti katkolahkeiset. Suojaavat hyttysiltä.
pitkähihainen paita	Suojaa hyttysiltä.
t-paitoja	Pitkähihaisen alle
shortsit	Kivat kaupungissa
alushousuja	Ohutta ja nopeasti kuivuvaa materiaalia! Puuvilla ei oikein toimi.
sukat	Ohutta villaa tms. Ei paksuja synteettisiä tai puuvillaisia (eivät kuivu ikinä). Paljon sukkia mukaan. Villasukat aavikolle ja bussimatkoille.
hattu	välttämätön, suojaa auringolta ja tuulelta
sadevaatteet / sadeponcho	välttämättömät sademetsään
tuulenpitävä takki	välttämätön aavikolle/ylängölle, kuoritakki toiminee myös sadetakkina
putkikauluri	kevyt
käsineet	suojaavat hyttysiltä ja kylmältä
sandaalit tai kevyet tennarit	Välttämättömät jalkahuollon kannalta varsinkin, jos kävelee päivät varsikengissä. Vesistöjen ylityksiin sandaalit ovat vaelluskenkiä kätevämmät. Mukavammat myös kaupungissa ja matkustaessa.
vaelluskengät / kumisaappaat / viidakkomaiharit/ (vaellussandaalit )	Varrelliset vaelluskengät tai kumisaappaat ovat turvallinen valinta sademetsään, mutta niissä jalat hautovat. Maapohja saattaa olla todella kurainen ja märkä (varsinkin sadekaudella), jolloin vaelluskengät hörppäävät helposti vettä. Viidakkomaiharit ovat parempi valinta, niissä vesi pääsee pois erillisestä reiästä. Jokien ylityksiä ja jopa niissä etenemistä voi hyvinkin olla luvassa. (Vaellussandaalit ovat kevyet ja kivat, mutta pitää varoa tappavan myrkyllisiä käärmeitä. Sandaalien kanssa voi pitää vedenpitäviä sukkia mukavuuden lisäämiseksi.)
hyttyshattu	välttämätön, malli “mustikka-metsässä-mummon-kanssa” toiminee myös ihan kivasti
aluskerrasto	Suola-aavikolla on kylmää öisin ja tropiikissakin vatsatauti voi hytisyttää.
lämpöinen fleece tai vastaava	Suola-aavikolla on kylmää.
uikkarit	suihkuyksityisyyttä ei kaikkialla luvata sekä pulahduspaikkoja saattaa osua vaelluksen varrelle
Henkilökohtaiset varusteet
riippumajoite (jos ei telttaa)	Hyttysiltä ja sateelta suojattu. Joku eristävä kerros alle, esim. viltti tai makuualusta.
makuualusta (jos teltta)	Ehkä myös riippumajoitteen kanssa.
ohut makuupussi	Kevyt ja hyvin hengittävä, +10 C comfort. Ei untuvaa.
kiikarit	Elukoiden bongailuun
rinkka	Riittävän suuri
Henkilökohtaiset pikkutavarat
vessapaperia	vesitiiviisti pakattu
hammasharja, hammastahna	tahnaa ei välttämättä saa käyttää puistoissa/veden lähellä
roskapusseja	mm. vessapaperille!
kompassi
karttamuovi
puukko	ei ole sallittu kaikissa puistoissa
otsalamppu	tarpeeksi paristoja/akkuja mukaan
tulitikkuja	vesitiiviisti pakattu
irtoremmejä
oma lääkitys
rakkolaastari	Rakot tulehtuvat lähes aina.
särkylääke
kosteuspyyhkeitä / käsidesi	suositellaan
hyttyskarkoite	100% DEET, tai enemmän ;)
kortisonivoidetta
tulehdusvoide ja haavataitoksia	esim. Betadine. Pienetkin naarmut tulehtuvat nopeasti.
aurinkovoide	Vähintään SPF 20, mieluummin enemmän aavikolle. Huomaa, että haju voi houkuttaa epämiellyttäviä pörriäisiä viidakossa.
huulirasva
aurinkolasit
ripulilääke	ettei vatsatauti hytisyttäisi niin pahasti
pakkauspusseja	varusteiden kuivana pitämiseksi
shamppoo, saippua	näitä ei käytetä vaelluksilla, ettei luontoon jää mitään ylimääräistä (ei edes biohajoavia pesuaineita)
pyyhe	nopeasti kuivuva
Ryhmäkohtaiset varusteet
Vedenpuhdistin	välttämätön(?) Katadyn tai MSR
Bensa- vai sprii-keitin	kaasua ei saa, viinaa ja bensaa tod. Näk. löytyy
Teltta (jos ei riippumajotteita)	vedenpitävä ja hyttyssuojattu
Korjaustarvikkeet ja puhdistustarvikkeet	keitin, vedenpuhdistin, teltta, kengät jne..
Majoitusvalo	joku näppärä lamppu pimeässä puuhailuun
GPS	yksi koko porukalle riittänee
Ylellisyystavarat
Kamera, laturi
Ruokatavara
muovilautanen, muki, lusikka
juomapullo	vähintään 3 litraa yhteensä(?)
ruoat	ostetaan paikan päältä
pikkunaposteltavat
mausteita

Majoitus

Majoitus

Santa Cruz ja Salar de Uyni

Bolivian majoitustaso on hyvällä tasolla, vaikka standardit hintaryhmissä vaihtelevat. Suuremmissa kaupungeissa valinnanvaraa löytyy paljon, jopa luksus hotelleja, hintataso yli 100$.
Pienemmissä kaupungeissa ja kylissä ei ole kummoinen valinnavara keski-ja yläluokan hotelleissa, mutta budjettimatkaajille halpoja majoitusvaihtoehtoja löytyy runsaammin. Kunhan asennoituu oikein.

Bolivian sesonkiaika on heinäkuusta elokuuhun eli juuri meidän aikaan. Hintatasot nousevat ja varsinkin fiesta aikoihin hinnat voi jopa kolminkertaistua. Lomakohteissa hinnat nousevat viikonlopuksi ja joissain paikoissa vaaditaan etukäteen varaus.

Majoituspaikoilla on omat nimensä sen mukaan, minkä tasoista majoitusta tarjotaan. Yleensä korkeatasoiset majoitukset ovat nimellä hotel, tosin perusmajoitukset tekevät samoin. Jos majoitus on halvempaa ja tilat pienemmät, tarjotaan majoitusta hostal, recidencial and alojamiento paikoissa. Tämän tyyppiset majoitukset tarjoavat perushuoneita jaetulla kylpyhuoneilla. Taso kuitenkin vaihtelee suuresti hinnan, siisteyden ja mukavuuden kautta.
Cabanas majoitukset ovat pieniä majoja tai bungaloveja, joissa voi asua ja tehdä omat ruokansa. Niitä löytyy usein suurten kaupunkien ulkopuolelta. Motellit ovat halpoja tienvarsi paikkoja ja pension taas halpa paikka käydä syömässä, muttei nukkumassa.

Santa Cruz

Vanhasta kaupungista löytyy keskihintaiset ja budjettimajoitus kohteet.
1) Budjettimajoitus hinnat vaihtelevat sen mukaan onko majoitus yhteismajoitusta vai 2hh.
-Dormeissa halvin lähtee Bs 25 (2,90 €), mutta yleisin hintahaitari on Bs 60 - 90 (7 - 10,50 €).
-2hh Bs 100 - 170 (11,70 - 20 €).
2) Keskihintaiset majoitukset
-2 hh Bs 200 - 220 (24 - 26 €)
3) Luksus majoitukset
- 2 hh Bs 305 - 1350 (36 - 158 €)

Meidän hintaluokalla oli kaksi mielenkiintoista majoituvaihtoehtoa:
1) Residencial Bolivar
- dormi Bs 80 ja 2hh Bs 240, suihkulla.
Kaupungin vanhin hotelli (1905) ja keittiö on asukkaiden käytössä.
2) Jodanga Backpackers Hostel
    www. jodanga.com
- dormi Bs 70 ja 2hh Bs 220
Reippureissajien suosima, uima-allas, biljardipöytä jne. Mahdollisuus opiskella espanjaa.

Salar de Uyuni

Alueelle tultaessa yövytään Uyunin kaupungissa
- dormi Bs 45 - 55 (5 - 6 €)
- 2hh Bs 100 - 525 (11 - 61€), hintoihin vaikuttaa myös kuuluuko suihku ja aamiainen hintaan.
Kaupungista löytyi myös yksi hostelli, joka tarjosi huoneita Bs 60 (7€).

Itse suola-aavikolla majoitukset kuuluvat retkien hintaan ja usein se tapahtuu alueen suola hotelleissa. Halvemmat matkanjärjestäjät majoittavat asiakkat majoihin, joiden varustetaso on huono.

Anne

Lähteet:

Lonely Planet: Bolivia 2013
The Rough Guide to Bolivia 2012

Terveys, vaarat ja terve järki

Terveys

Matkailijan terveyden lähtökohtana ovat tietysti asianmukaiset rokotukset. No mitäs sitten jos rokotukset yksistään eivät riitäkään, haaveri sattuu tai yllättävän kova vatsapöpö jyllää? Tarvitaan sairaalahoitoa kun omat keinot ovat loppu? Entäs mahdollinen ambulanssikyyti tai jopa helikopterievakuointi?

No come on! Vakuutukset kuntoon! Kattava matkavakuutus on yksi travellerin huomionarvoisimpia asioita jo ennen matkaa. Bolivian projektiporukalla olisikin syytä harkita ryhmävakuutusta, joka tulee todennäköisesti halvemmaksi ja on myös samalla erittäin kattava.

No, rokotukset, vakuutukset sekä malarian estolääkitys siis on kunnossa. Laskeutukaamme Bolivian tasavallan maaperälle ja syventykäämme suojaukseen itse kohteessa: 

Liene itsestään selvää, että käsihygienia on kaiken keskipisteessä. Käsien pesu on sinun suorittaman saippualla ja desinfiointiainetta lotrattavan aina ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen sekä hitusen joka välissä - nokan kaivua ennen ja berberin raapimisen jälkeen. Muistakaa kädet! Kädet joiden välityksellä kuskaatte bakteereita suuhunne, silmiinne sekä nokkaanne. Tai sitten ette kuskaa. It’s up your’s sanoi Nykäsen Matti.

No seuraavaksi, itse ruokailu sekä juoman siemailu. Kolmen KOON sääntö, eli käristä, keitä, kuori. Bolivian hygieniataso ruoanlaitossa on ihan omaa luokkaansa verrattuna meidän yleiseurooppalaiseen (liioitellunkin kliiniseen) hygienialeveliin. Se on siis ihan syvältä. A-hepatiitti leviää saastuneen juomaveden ja huonon elintarvikehygienian välityksellä. No sitä vastaanhan suojaudutaan rokotteella, mutta siitä huolimatta on suositeltavaa juoda vain ja ainoastaan pullovettä. Paikalliset oluet toimivat myös erinomaisesti nesteytykseen. Ruoan suhteen kypsentämättömät kasvikset ovat matkailijan kirous, vältä niitä siis, ellet pääse niitä itse pesemään huolellisesti juoksevalla vedellä. Paikalliset kokit eivät niitä todennäköisesti välitä veden alla juuri huljutella.

No jos sinne sairaalaan joutuu niin, mikäli mahdollista, pyri vaikuttamaan hoitopaikkaasi mahdollisimman paljon. Bolivian sairaanhoidon taso vaihtelee rajusti: suurissa kaupungeissa on tarjolla tasokkaitakin yksityisiä klinikoita, mutta maaseudulla kylätohtorit hoitaa homman. Tärkeintä olisi löytää yhteinen kieli hoitavan lääkärin kanssa. Pyri myös pitämään saattaja aina mukana tukena ja turvana – katsomassa vähintään vierestä, että neulat ovat varmasti steriilejä.

Vaarat

Bolivia, tuo huumekaupan ja rikollisuuden luvattu maa, yksi maailman korruptoituneimmista valtioista. No mitäs siltä voit odottaa? Taskuvarkaita, muiluttajia, huijareita, huumeita, viinaa, huoria. Osa vaarallisia, osa ei. Suurin osa vaarallisia. Enemmän tai vähemmän. 

Taskuvarakita varten kikka on helppo: kaksi rahamassia, toinen taskuun, toinen kehoa vasten esimerkiksi kaulapussiin paidan alle tms. Taskulompakkoon laitetaan muutama dollari rahaa (Boliviano), joka sitten ystävällisesti ojennetaan sitä vaativalle. Sinne voi myös laittaa joitakin suomalaisia joutavia kortteja ikään kuin luomaan vaikutelmaa aidosta lompakosta. 

Hotelleihin, hostelleihin yms. ei pidä jättää mitään arvokasta. Ei edes turvasäilöön, sillä henkilökunnalla on niihin avaimet, ja kukas muukaan niitä käy tsekkailemassa. Jos ei henkilökunta itse niin heidän vähäosaisemmat ystävät, tietenkin provisiota vastaan. Passista napataan kopiot sekä itselle paperiversiona, että esimerkiksi sähköpostiin, sieltä ne löytyvät olitpa melkein missä tahansa. 

No mitäs siellä viidakossa sitten on syytä painaa mieleensä? Amazonin sademetsän myrkyllisiä tai muuten vaarallisia eläimiä ja kasveja en ala luettelemaan, mutta niitä riittää, uskokaa suosiolla. Perus sääntönä: mitä et tunnista, älä siihen kajoakaan. Jos siellä liikuskellessa jossakin hamppuviljelmän näköinen tulee vastaan, kannattaa poistua vähin äänin takavasemmalle. Huumekeisarit ovat tarkkoja tavarastaan.

Ihmiset, käyttäkää järkeänne. Boliviassa kaikki toimii voiteluperiaatteella, jos paikallinen poliisi väittää sinun rikkoneen lakia ja esittää vaatimuksia, maksa. Lado kouraan tuppo seteleitä, se on heille ikään kuin tippiä. Pieni palkka ei muuten elämiseen riitä.

No kaiken kaikkiaan, hirvittävän monihan meistä tulee kuolemaan kotonaan. Vieläpä omassa sängyssään. Todennäköisyys kuolla, loukkaantua tai sairastua vakavasti Bolivian reissulla on minimaalisen pieni, joten reissuun kannattaa ehdottomasti lähteä! Tärkeintä on ottaa mukaan aimo annos tervettä järkeä, jotta syytä huoleen ei ole.

Mika

Lähteitä:

- Rough guide to Bolivia

- Lonely Planet – Bolivia

- Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas

Act like bolivian - Kuinka sopeutua kulttuuriin?

 Act like bolivian - Kuinka sopeutua kulttuuriin?

Kulttuuria on kaikki. Tarkoitan ihan kaikkea. Voisin yhtä hyvin kirjoittaa parituhatsivuisen opuksen aiheesta, jos edes alkaisin pohtia kaikkea Bolivian kulttuuria musiikista arkkitehtuuriin. Ei! Priiffaan jälleen matkalaiselle tärkeät asiat, sillä mitä me muuten siellä edes tekisimme kuin kävisimme toteamassa vain: ”Juu niin näkyy olevan kuin Heini sano”.

PUHU!

Tiukka muodollisuus ja meidän mielestämme vanhahtava kunnioitus puheessa on tärkein seikka jutustellessa. Tervehdykset lausutaan kaikille henkilöille yksitellen jämäkän kädenpuristuksen myötä – muuten olet oikea ilkimys. Kiitos ja anteeksi ovat myös suorastaan vaadittavia, älä ohita niitä kiireessäkään - muuten olet katala roisto. Henkilöitä puhutellessa on heistä myös aina käytettävä nimikettä ja titteliä silloin kun se on tiedossa – muuten olet epäkunnioittava munapää.

Käytännössä siis espanjan alkeiden oppimäärä saada hommat luistamaan paikallisen kanssa on lyhyt, mutta äärimmäisen tärkeä painaa koppaansa:

Buenos dias! – Hyvää huomenta!

Buenas tardes! – Hyvää päivää!

Buenas noches! – Hyvää yötä!

Por favor – Pliis

Gracias – Kiitti

Ja nyt ylempään oppimäärään: lisää jokaisen kohteliaisuuden perään nimike!

Senor - urospuoliselle

Senora - naaraspuoliselle

Uskonto, rotu, seksi, homous, siirtomaa-ajat ja vastakkainasettelu sekä USA ovat historiallisesti ja nykypäiväisesti kipeitä asioita, joista et halua tovereille bolivialaisille mainita. Ulkomaalaisia (oikeasti vain jenkkejä) karsastetaan ja meitäkin todennäköisesti tullaan nälväisemään gringottelulla – johon on hyvä heittää vitsiksi: ”No soy gringo – soy eskimo/vikingo”. Puhumattomuutta pidetään suurena loukkauksena tai merkkinä vähintään karmeista jalan katkeamisen aiheuttamista kivuista - yritä siis edes pari sanaa lausua sinne tänne, senkin suomalainen.

PUKEUDU!

Naaras

Lyhyesti sanottuna älä näytä maksulliselta naiselta. Lyhyet shortsit ja tiukat topit kannattaa jättää kotiin ja ottaa ylimääräinen huivi hiusten piilottamiseksi – ei sen vuoksi että maa olisi konservatiivinen, päinvastoin etelä-amerikkalaiset emännät pukeutuvat korostetun naisellisesti.

Syy on maanosan machoilukulttuurissa, jonka mukaisesti ukkelit pokkuroivat ja alistavat naista osoittaakseen olevansa viriili sonni. Tämä näkyy perään huuteluna, vislailuina, ylimääräisenä kosketteluna ja perässä seurailuna – erityisesti tietysti ulkomaalaisille naisille, jotka ovat kuriositeetti palkintoja äijäporukan silmissä. Jos et kaipaa tällaista huomiota niin laita hieman peittävämmät vaatteet päällesi ja sujauta ”vihkisormus” sormeesi – naimisissa oleville naisille machoilu ei ole cool. Äijäilyn huomiotta jättäminen on paras keino karkottaa tyypit, mutta asiasta ärähtäminen on täysin suotavaa ja ansaitsee useimmiten respectiä miesten silmissä.

Uros

Ota mukaasi myös siistimpi ruutupaita ja farkut illanviettoihin niin probleemeja ei ole. Pukeutuminen on rentoa, mutta puhdas ja siisti olemus on sillointällöin ihan jees - myös retkikunnan naisten mielestä.

KÄYTTÄYDY!

Älä osoita sormella vaan koko kädellä känny alassuin ja raavi sormillasi kutsuessasi.

Haukottelu toista kohti on sama kuin kutsuisit hänen äitiään lehmänläjäksi – käsi suun eteen! Lattarien henkilökohtainen tila on maailman pienin, älä hämmenny kun henkilö juttelee nenä kiinni nenässäsi tai halailee ja tönii minkä ehtii. Bolivialaiset myös käyttävät hyvin kuvainnollista kieltä, jota ei missään nimessä pidä luulla loukkaukseksi: läski, rillipää, hörökorva ja jättiahteri ovat vain osuvia kuvauksia uniikista olemuksestasi.

Tärkein sääntö on hymyillä! Kaikki sujuu positiivisella meiningillä ihmisten kanssa toimiessa J

OLE AVOIN JA UTELIAS - ÄLÄ IDIOOTTI!

Parempaa neuvoa ei kukaan voi matkalle vieraaseen kulttuuriin antaa. Kulttuurishokki iskee lähes aina ja väistämättä. Mutta kun olet päässyt yli siitä, huomaat kuinka kaikki me olemme kaikki vain ihmisiä jotka haluavat elellä rauhassa ihmisiksi.

Heini

Kunniakkaat toisen, kolmannen tai neljännen polven tiedon lähteet:

-       Rough guide to Bolivia

-       Lonely Planet – Bolivia

-       Madventures - MadManners – seikkailijan etiketti – opas maailman tapoihin

-       Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas

Eat like bolivian – massu täyteen!

Eat like bolivian – massu täyteen!

Mitä, miten ja miksi?

Miksikö? Koska sapuska on elämys! Matkasi ei ole mitään, jos et maiskuttele paikallisten tapaan, joten miten olisi marsukeitto ja sen päälle laamanaivopaistos nautaburgerin ja ranskalaisten sijaan?  Kokiksen nauttiminen ruokajuomaksi sijaan on jopa perin kansallinen teko – tuottaahan maa kokaa kolmanneksi eniten maailmassa. Kulttuurilla on maku, maistele sitä kun paikalla olet – ihan aina se ei kylläkään makunystyröitä pahemmin hivele…

Mitenkö? Haarukalla ja veitsellä lautaselta ja lasista, tippaa kymmenen prosenttia ja muista pöytätavat. Ainut ero eurooppalaisen etikettiin on, että kaikkia pöydän antimia pidetään kollektiivisesti yhteisinä, riippumatta kuka ne on tilannut tai maksanut ja tämä koskee myös juomisia. Paina kalloon reissaajan ripulisääntö KKK (käristä-keitä-kuori) niin ei mene hyvää matka-aikaa hukkaan kipuillessa.

Aamiainen on Boliviassa kuppi kahvia tai teetä ja leipänen eikä niinkään noteerattava ateria jota edes saisi ikinä mistään.

Lounas sen sijaan on päivän tärkein ateria joka nautiskellaan puolen päivän jälkeen. Mässytyskaavaan kuuluu alkukeitto, pääruoka ja silloin tällöin pieni jälkiruoka, kahvia ja teetä unohtamatta. Maha kuuluu vetää pullolleen, koska seuraavaksi kuukahdetaan viettämään euforista siestaa kello yhdestä kolmeen

Päivällinen natustellaan vasta myöhään illalla kello kuudesta puoleenyöhön sisältäen yleensä vain pääruoan, mutta sitäkin enemmän jutustelua ja päivän päättävää rentoutumista lasillisten ääressä.

Kaupungeissa on taatut valikoimat ravintoloita länkkärimenuillakin varustettuina koti-ikävää varten, mutta paikallisimman (ja puhtaimman) sapuskan ostat katukeittiöistä, jotka sivumpana kylissä voivat myös olla ainut ruoanhankintakeino. Vajareiden yllättäessä (ja parempi olla yllättämättä tai Heini suuttuu) herkullisia pikku välipaloja löytyy runsaasti joka kioskista.

Mitäkö? No päästiinhän sitä viimein asiaan! Ruokalajeista ja raaka-aineista voisi luennoida vaikka kymmenen opintopisteen kurssin verran, mutta pysytään travellerille käytännöllisessä priiffauksessa.

Bolivian ruoka on peruna. Sitä syödään kaikissa mahdollisissa olomuodoissa ja lajikkeita löytyy yli 200 erilaista. Riisi on luonnollisesti toisena pääraaka-aineena, yleensä tarjoiltuna pelkästään perunan ja pähkinäisen kvinoaa- tai puuromaisen okra viljan kera. Ruoka on yleisesti ottaen järisyttävän hiilaripitoista ja täyttävää, sillä proteiini on vain sitä lihaa mitä on ”saatu raavittua kasaan”. Ei kannata pelätä ruuan yksipuolisuutta sillä sipulia, maissia, parsaa, tomaattia, papuja, paprikoita, chilejä ja mausteita käytetään sikailematta. Ruoka ei yleensä ole tulista, mutta kastikkeet ovat suomalaiseen makuun kovilla scoville asteikoilla.

Lihaa saa, mutta kuten mainitsin, hyvin sekalaisesti. Yleisimmät lihakarjat ovat kana ja marsu, mutta possua, lammasta ja nautaakin löytyy (yleensä huomattavasti suuremmalla hinnalla ja harvemmin syrjäseuduilla). Marsun liha on kuulemma erittäin herkullista ja maistuu samalle kuin lammas, kasvissyöjiä molemmat. Näistä yleisin on ylivoimaisesti kana, yleensä takapihalta pöytään kannettuna. Proteiinia annoksiin tuo luonnollisesti myös kaikissa muodoissaan käytetyt kananmunat. Jos kalaa on tarjolla, älä syö sitä ellet ole nähnyt sitä elävänä – Bolivialla ei ole rannikkoa.

Vyötiäiset, laamat ja kaikkien mahdollisten elollisten sisälmykset (including mahalaukku, lisääntymisvehkeet ja aivot) ovat juhlaherkkuja ja erikoisnaminamia, jota toivon mukaan pääsemme maistamaan edes kerran.

Bolivia tuottaa kahvia, teetä ja kaakaota, joten nämä ovat yleensä erittäin nautinnollisia juomia joita löytyy maisteltavaksi lukuisia laatuja. Trooppiset hedelmät ja niistä puristetut mehut ovat taivaallisia, mutta myös asia josta voit helposti napata ruikulitaudin jos et ole tarkkana.

Soklaatia, pähkinöitä, pasteijoita kannattaa pitää mukana verensokerinlaskua silmällä pitäen, mutta myös testata Etelä-Amerikan juttua eli kokaa. Ja nyt voitte heti lopettaa sen pään puistelun. Kokapensaan lehdet eivät ole kokaiinia, riippuvuutta aiheuttavia tai laittomia vaan makoisia arkipäiväisiä piristäviä, jota saa kaikkialta ja jota käytetään useiden ruokien ja juomien mausteena sekä perinteisesti vuoristotaudin lääkintään (vink).

Vaikka Soopa ja retkikuntamme on päihteettömyyden liputtaja, on syytä mainita että kulttuuriin kuuluvat myös paikalliset oluet, viinit ja rommi, ulkomaisia ei ole juuri edes tarjolla. Jos joku näitä virvokkeita sinulle tarjoaa, loukkaat häntä verisesti kieltäytymällä! Vaadi sen sijaan saada tarjota hänen tuoppinsa vastapalveluksena ja pakene juomasi huitaistuasi tai jätä se kesken, jolloin toveri ei koe velvollisuudekseen täyttää sitä. Kaikkiin kulttuureihin kuuluu ryypiskely ja remakointi, eikä Bolivia todellakaan ole poikkeus. Oluita pidetään myös koko Etelä-Amerikan parhaina, joten suu saattaa napsata ajatuksestakin.

Tupakkiaskin (ei sitä halvinta duunarikessua) pitäminen mukanaan ja siitä tarjoaminen on äärimmäisen fiksu, filmaattinen ja sydäntälämmittävä liike paikalliselle heebolle jonka kanssa on tekemisissä – vaikkei itse hommaa harrastaisikaan. Ja jos taas harrastat, niin maistele ihmeessä paikallisia laatuja, tuottaahan maa myös omat tupakkansa.

Hampun ja kokaiinin näkeminen julkisessa katukuvassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta siitä tavarasta pysytään virstanmitan päässä – se tietää kalpeanaamalle automaattisesti ikävyyksiä!

Ja viimeiseksi: Veden kanssa ei pelleillä! Lasillinen paikallisen bakteerikannan tuotetta voi kaataa sänkyyn kahdeksi viikoksi tärisemään ja ulostamaan verta. Ryypiskelläänpäs siis vain pullovettä tai keitetään ja puhdistetaan H2O:mme ennen nauttimista.

Tässä vielä menu kuuluisia pakko-maistaa namipaloja ja taikajuomia:

Api – paksu, makea kanelilla ja mintulla maustettu kuuma juoma

Bunuelos – uppopaistettu pannukakku

Saltena – Bolivian yleisin välipala. Suuri, milloin milläkin käsillä olevalla täytetty pasteija.

Chuno/tunta – Kuivatettua ja jäädytettyä perunaa, useissa ruokalajeissa raaka-aineena

Chairo – yleisin keitto, sisältää kvinoaa ja jälleen sitä mitä lihaa on käsiin saatu

Charque – laama jerkyä

Ilajua – tulinen kastike lähes kaikelle ruualle

Mate de coca – kokkelitee

Chicha cochabambina – makea, paksu, lievästi alkoholipitoinen maissi olut

Ruokaeuforioita (tai pitkää sylkeä lennättäviä tarjoomuksia) odotellessa!

Heini

Kunnia sille jolle se kuuluu eli lähteet:

-       Rough guide to Bolivia

-       Lonely Planet – Bolivia

-       Madventures - MadManners – seikkailijan etiketti – opas maailman tapoihin

-       Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas