Torotoro - Dinojen jäljillä

Jännistä maisemista vielä jännempiin. Vaikka Torotoron kansallispuisto oli kolmesta kohteesta ensimmäisenä tiputusuhan alla, omat odotukseni sinne olivat korkealla. Mukaan lähti myös lontoolainen Marleena, johon Ameli tutustui papukaija-harjoittelunsa aikana. Tutustuminen ja ryhmäytyminen (buffi-huivin ja lippiksen luovutus) hoidettiin Jodangassa heti Amborosta palattua, ja sitten olikin aika matkata Cochabambaan ja sieltä Las Lilasin koirakamujen saattelemana Torotoroon.

Lähtöaamu Cochabambasta sai kylmän hien pintaan kun taksikuski kysyi useampaan kertaan tietä muilta tielläliikkujilta bussien lähtöpaikalle samalla kun kello tikitti kohti lähtöaikaa. Sittenkin kun ehdittiin, niin bussi paljastui melkoisen hikiseksi kopiksi. Ei muuta kuin pahoinvointilääkkeet ja kokat poskeen ja matkaan.

Torotoroon saavuttiin keskellä yötä, ja sisäänheittäjä ohjasti meidät nopeasti ilmeisesti bussifirman omistamaan hostelliin. Seuraavana aamuna hostellia päätettiin vaihtaa, koska lennokkaasti Marleenalle opetetuin sanoin kyseessä oli ”saatanan paska hostelli”. Kyllä oli hauskaa opettaa hyödyllisiä suomenkielen lauseita, kun kaikki mitä Marleena sanoi tuli juuri oikealla ääntämisellä suoraan sydämestä.

Tällä kaijalla olisi tarinoita kerrottavana

Uudeksi majapaikaksi valikoitui Santa Barbara -hostelli, jonka omistaja oli kyllä olemukseltaan aivan kuin eläköitynyt agentti, tai lemmikkipapukaijan perusteella ex-merirosvo. Hieno mies, väsäsi meille aamiaisenkin omin käsin. Ensimmäinen päivä meni järjestelyihin, seuraavana lähdettiin luolaretkelle. Sonja ja Heini tosin jäivät hostellille vatsatautisina.

Mutta tourista! Ensimmäisellä pysähdyksellä ihasteltiin kylää ympäröiviä ”dinosauruksen selkänikamia” ja puhuttiin muutenkin maanmuodostumista. 

Kerrostuminen, poimuttuminen, kuluminen. Joka välissä on joki. Kuva © Mari.

On kyllä helkutin hienoa, miten kovempi kivilaji jää muodostamaan näin jänniä muotoja, samalla kun koko laakso kuluu pikkuhiljaa matalammaksi! Pienen kiipeilyn jälkeen löytyi myös dinon pää yhdessä muiden kivieläinten kanssa, ja siitä jatkettiin yllättävän tutunnäköisille luolille ja kivikoille. Hyvin osaavat kyllä bolivialaiset tuotteistaa ympäristöään, vaikka infrastruktuurin rakentaminen onkin kesken (perhanan sähkötyöt, ei saanut lämmintä vettä suihkusta). 

Max on kuvassa, joten tätä ei voi syyttää kuvan laadusta.
Ottaja allekirjoittanut.

Bolivialaiset tykkäävät ihan pikkuisen dinosauruksista. Vaan syytä onkin! Ihka oikeita varpaan painumia oli yltympäriinsä kylän ympärillä, suoja-aidat vielä tuloillaan etteivät tämmöiset turistileetit tallustelisi niiden päällä. Olisihan se sääli kuluttaa pois jälkiä, joissa oikein näkee miten varvas on siirtänyt mutaa syrjään ja takajalka tullut perästä ja osin peittänyt etujalan jälkeä. Ai että! Kuluvathan ne toki joka tapauksessa, nyt kun ovat sään armoilla, mutta arvostan jokaista aitaa ja merkittyä polkua joilla pikkuhijaa kasvavia turistivirtoja ohjaillaan. 

Tippukiviluola Umajalanta (=katoava vesi) oli varsinkin ensikertalaisille melkoinen kokemus. Välillä sai ryömiä ahtaista kallionkoloista, välillä roikkua köyden varassa. Viiville tämmöinen helppo ohjattu reitti ei riittänyt, piti saada tutkia vielä sivuonkaloitakin aina kun ehti. Varoitukset lepakonpaskasta ja vaatteet sotkevasta kosteudesta eivät olleet turhia, mutta Haixit pitivät!

Vatsatauti siirtyi eteenpäin, niin että ensin Heini ja sitten Sonja pääsivät myös retkille mukaan, samalla kun oli Maijun vuoro jäädä potemaan. Seuraavat retket suuntasivat kanjonille ja vesiputouksille, joissa pääsi myös uimaan! Varsinkin El Vergel oli turkoosi keidas, jossa uiminen oli hiukan epätodellisen oloista, osin koska se oli niin helppoa kunhan sinne asti oli päässyt. Luonnon muovaamaa vesiliukumäkeäkin sai laskea.

El Vergel. Kuivasta kaudesta huolimatta vettä suihkusi seinästä.

Matkalla kyllä polvet tutisivat useammastakin syystä, ensin näköalapaikalla kielekkeen 250 m pudotuksen vuoksi, toiseksi kun sama matka piti laskeutua kivisiä portaita pitkin. Opaskirjan 800 porrasta voi hyvin pitää paikkansa, sillä alatasanteelle mennessä askelmia laskettiin olevan 542 ja sen jälkeen tuli vielä jokunen.

Saatiin taas oikoa jalkoja. Ja koukistaa niitä.

Itse kyläkin oli mielenkiintoinen, mutta siitä mainitsen tässä vain aivan ihanan karitsan (tai laaman- tai alpakanpoikasen, miksi niitä nyt kutsutaankaan), joka veti lenkkiä ja määki ja pomppi ympäriinsä eräässä kylän ravintoloista yhdessä emännän lasten kanssa, samalla kun kulkukissa kerjäsi tehokkaasti ruokaa pöydästä.

En edes ole luonnonmantsalainen, saati geologi, mutta Boliviassa on täytynyt monta kertaa pysähtyä kuvaamaan ja ihastelemaan kiviä. Erityisesti Torotorossa, missä hiekat ja kivet esiintyivät kaikissa sateenkaaren väreissä ja niiden yhdistelmissä. Saisiko olla hiekkakasa, jossa pohjalla on kirkkaankeltaista ja päällä vaaleansinistä hiekkaa? Tai miellyttäisikö enemmän puna-violettiraitainen kivi tai kilometrien mittaiset kvartsisuonet?

Mari, ilmeisesti matkan virkaatekevä geologi

PS. Koka muuten toimii matkapahoinvointiin paremmin kuin matkapahoinvointilääke.

Viime hetken muistilista osa 2

Vakuutukset

Muista vakuuttaa sekä itsesi että tavarasi! Kaukokohteessa myös mahdolliset lentokuljetukset takaisin kotiin kannattaa varmistaa. Ehtojen kannalta merkittäviä asioita vakuutusyhtiöille ovat olleet ainakin oppaan läsnäolo, polkuja pitkin kulkeminen ja yövytäänkö asutuksen lähellä vai ei. Koska varsinkaan lopullinen yöpymistilanne ei selviä vasta kuin paikan päällä, voi joko yrittää saada täydentävän vakuutuksen tai toivoa ettei mitään satu. Vakuutusyhtiöiden kanssa toimimista helpottaa yhteinen juuri tarkoitusta varten tehty matkasuunnitelma, joka vastaa useimpiin kysymyksiin.

Raha

Ulkoministeriön mukaan Boliviassa on hyvin pankkiautomaatteja (ainakin suurissa kaupungeissa) ja niihin käyvät Visa, Cirrus ja Mastercard. Ryhmän jäseniltä löytyy erilaisia kortteja ja jokunen luottokortti-hakemus on vielä vetämässäkin, joten eiköhän näillä pärjätä.

Suositusten mukaan suuria summia käteistä ei kannata kuljettaa mukana, ja nosto- ja luottorajat tulee asettaa maan kulutustason mukaisiksi, mutta samalla huolestuttaa mistä rahaa sitten saa jos automaatteja ei löydy tai raja tulee vastaan? On myös hyvä tietää miten kortin saa suljettua jos se viedään, ja miten sitten pärjää. Jos ottaa mukaan useamman kortin, ne kannattaa pitää erillään ja vielä jonkin verran käteistä kolmannessa paikassa. Entä avainlukulista?

Ryhmä tuo turvaa, varsinkin kun rahat jaetaan jo lähtökohtaisesti ihmisten kesken.

Ekstra: Mukana voi pitää valelompakkoa, jossa on vähän rahaa mahdolliselle ryöstäjälle annettavaksi. Nyt joku vanha lompsa kehiin.

Tärkeät paperit

Passista, lentolipuista, resepteistä, keltakuumetodistuksesta, vakuutustodistuksesta ja avainlukulistasta on hyvä laittaa kopiot talteen esimerkiksi sähköpostiin tai paperisena kotiin, ja ottaa myös paperikopioita matkalle mukaan. Erityisesti passista suositellaan jättämään alkuperäinen suojaan esimerkiksi tallelokeroon ja kuljettamaan mukana vain kopiota, jos vaikka viranomainen pyytää todistamaan henkilöllisyyden. Eri asia sitten voiko tallelokeroihin luottaa… Jälleen paperit suojaan vedeltä, ja kopiot eri paikkaan kuin varsinaiset.

Ekstra: Valepoliiseja kannattaa varoa. Epäilyttävässä tilanteessa ei ainakaan pidä antaa passiaan pois tai seurata henkilöä tuntemattomaan paikkaan. Voi siis olla hyötyä tietää missä päin paikallinen poliisiasema sijaitsee.

Tärkeät numerot ja kännykkä

Kännykkään (ja lisäksi paperille) kannattaa tallentaa vakuutusyhtiön hätänumero, kortinsulkunumero(t), ulkoministeriön hätänumero, paikallisen konsulaatin numero(t) ja omaisten numerot ICE-muodossa (ICE 1 etunimi sukunimi). Yhdessä matkustaessa ensimmäinen ICE voi olla jonkun toisen ryhmäläisen numero. Luonnollisesti nämä numerot tulee siirtää myös paikan päällä ostettavaan prepaidiin. Jos otat matkalle mukaan tavallisesti käytössä olevan kännykkäsi, muista varmuuskopioida siinä olevat tiedot. Ulkoministeriön mukaan Boliviassa toimivat ”1900 MHz- taajuutta tukevat kolmitaajuuspuhelimet”, jos joku ymmärtää mitä se tarkoittaa. Toimivan kännykän voi myös ostaa paikan päältä.

Tekniikka

Mukaan on lähdössä kameraa, kännykkää, GPS:ää, ja jos jonkin sortin laitteistoa. Näille on erityisen tärkeää ilmastonmukainen pakkaaminen, eikä ole haitaksi vaikka pusseihin viskaisi pari silicaa kosteutta keräämään. Laitteiden pitäisi myös olla tarpeeksi helposti saatavilla ja suojassa rosmoilta. Materiaalia on tarkoitus päivittää tänne nettiin matkan aikana, mikä luo omat haasteensa. Virransaantia varten mukaan tarvitsee ottaa reilusti vara-akkuja. Boliviasta saa paristoja. Seinäsähkö on suurimmassa osassa Boliviaa sama kuin meillä 230V/50Hz ja pistoke on sama Type C. Tiettävästi erilainen sähkö on vain osissa La Paz:ia. Siellä sähkö on 110V ja pistoke Type A. (http://www.iec.ch/worldplugs/)

Matkustusilmoitus

Matkustusilmoitus on vapaaehtoinen ilmoitus ulkomaille matkustamisesta, jonka tekemistä ulkoministeriö suosittelee erityisesti riskialttiille alueille matkustaville. Ideana on siis ilmoittaa jo etukäteen ”Hei! Olen täällä!” siltä varalta että sattuu tsunami, tai Bolivian tapauksessa ehkä ennemmin maanjäristys tai vallankumous, ja kotimaa päätyy tarjoamaan apua matkailijoille.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=49382

Tiedot kuntoon

Kertaa perustiedot Boliviasta (ulkoministeriön matkustustiedote) matkasuunnitelma, turvallisuusohjeet (esim. miten toimia jos passi tai pankkikortti katoaa), matkailijan terveysopas, kulttuurishokki ja espanjaa vielä kerran ennen lähtöä. Matkanjärjestäjiltä on saatu tarjouksia erilaisista toureista kansallispuistoihin, ja vaikka lopulliset päätökset käytettävistä yhtiöistä tehtäneen vasta paikan päällä pärstäkertoimen perusteella, niin tarjouksiin tutustuminen etukäteen antaa vertailupohjaa. Lisäksi olemme tehneet sponsoreiden kanssa sopimuksia, ja niihin liittyvät velvollisuudet on myös hyvä olla tiedossa.

Ekstra: Kertaa myös eteläinen tähtikartta, sillä tottahan nyt etelän risti pitää tunnistaa. Kun katsoo vierasta tähtitaivasta, tuntee olevansa kaukana kotoa.

Tarkista ettei mitään jää kotiin kytemään!

Kaveri tarkistamaan postit, yliopistoon läsnäolevaksi ja kursseille ilmoittautuminen, viestin jättäminen uusille kämppiksille, laskujen maksu, tukien haku, kirjastonkirjat…? Elo-syyskuu on yleensä vähintään yhtä kiireistä aikaa kuin muutkin kuukaudet. Vaikka et yleensä kirjoittaisi salasanoja muistiin, niin sitäkin kannattaa harkita, koska kuukauden käyttämättä olevat voivat unohtua.

Linkit:

Ulkoministeriö: Ennen matkaa, Matkustustiedote, Hyvä tietää, edustustojen yhteystiedot, Matkustaminen A-Ö http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=17276&culture=fi-FI&contentlan=1

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Matkailijan terveysopas, rokotukset, hyttysiltä suojautuminen.

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/ohjeet-ja-saadokset/matkailijan-terveysopas

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=25407#s24

Rokote.fi: yleiset rokotesuositukset, matkailijan muistilista http://www.rokote.fi/matkailijan-rokoteopas/maat/bolivia/

26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä ja lisätty tagit.