Torotoro - Dinojen jäljillä

Jännistä maisemista vielä jännempiin. Vaikka Torotoron kansallispuisto oli kolmesta kohteesta ensimmäisenä tiputusuhan alla, omat odotukseni sinne olivat korkealla. Mukaan lähti myös lontoolainen Marleena, johon Ameli tutustui papukaija-harjoittelunsa aikana. Tutustuminen ja ryhmäytyminen (buffi-huivin ja lippiksen luovutus) hoidettiin Jodangassa heti Amborosta palattua, ja sitten olikin aika matkata Cochabambaan ja sieltä Las Lilasin koirakamujen saattelemana Torotoroon.

Lähtöaamu Cochabambasta sai kylmän hien pintaan kun taksikuski kysyi useampaan kertaan tietä muilta tielläliikkujilta bussien lähtöpaikalle samalla kun kello tikitti kohti lähtöaikaa. Sittenkin kun ehdittiin, niin bussi paljastui melkoisen hikiseksi kopiksi. Ei muuta kuin pahoinvointilääkkeet ja kokat poskeen ja matkaan.

Torotoroon saavuttiin keskellä yötä, ja sisäänheittäjä ohjasti meidät nopeasti ilmeisesti bussifirman omistamaan hostelliin. Seuraavana aamuna hostellia päätettiin vaihtaa, koska lennokkaasti Marleenalle opetetuin sanoin kyseessä oli ”saatanan paska hostelli”. Kyllä oli hauskaa opettaa hyödyllisiä suomenkielen lauseita, kun kaikki mitä Marleena sanoi tuli juuri oikealla ääntämisellä suoraan sydämestä.

Tällä kaijalla olisi tarinoita kerrottavana

Uudeksi majapaikaksi valikoitui Santa Barbara -hostelli, jonka omistaja oli kyllä olemukseltaan aivan kuin eläköitynyt agentti, tai lemmikkipapukaijan perusteella ex-merirosvo. Hieno mies, väsäsi meille aamiaisenkin omin käsin. Ensimmäinen päivä meni järjestelyihin, seuraavana lähdettiin luolaretkelle. Sonja ja Heini tosin jäivät hostellille vatsatautisina.

Mutta tourista! Ensimmäisellä pysähdyksellä ihasteltiin kylää ympäröiviä ”dinosauruksen selkänikamia” ja puhuttiin muutenkin maanmuodostumista. 

Kerrostuminen, poimuttuminen, kuluminen. Joka välissä on joki. Kuva © Mari.

On kyllä helkutin hienoa, miten kovempi kivilaji jää muodostamaan näin jänniä muotoja, samalla kun koko laakso kuluu pikkuhiljaa matalammaksi! Pienen kiipeilyn jälkeen löytyi myös dinon pää yhdessä muiden kivieläinten kanssa, ja siitä jatkettiin yllättävän tutunnäköisille luolille ja kivikoille. Hyvin osaavat kyllä bolivialaiset tuotteistaa ympäristöään, vaikka infrastruktuurin rakentaminen onkin kesken (perhanan sähkötyöt, ei saanut lämmintä vettä suihkusta). 

Max on kuvassa, joten tätä ei voi syyttää kuvan laadusta.
Ottaja allekirjoittanut.

Bolivialaiset tykkäävät ihan pikkuisen dinosauruksista. Vaan syytä onkin! Ihka oikeita varpaan painumia oli yltympäriinsä kylän ympärillä, suoja-aidat vielä tuloillaan etteivät tämmöiset turistileetit tallustelisi niiden päällä. Olisihan se sääli kuluttaa pois jälkiä, joissa oikein näkee miten varvas on siirtänyt mutaa syrjään ja takajalka tullut perästä ja osin peittänyt etujalan jälkeä. Ai että! Kuluvathan ne toki joka tapauksessa, nyt kun ovat sään armoilla, mutta arvostan jokaista aitaa ja merkittyä polkua joilla pikkuhijaa kasvavia turistivirtoja ohjaillaan. 

Tippukiviluola Umajalanta (=katoava vesi) oli varsinkin ensikertalaisille melkoinen kokemus. Välillä sai ryömiä ahtaista kallionkoloista, välillä roikkua köyden varassa. Viiville tämmöinen helppo ohjattu reitti ei riittänyt, piti saada tutkia vielä sivuonkaloitakin aina kun ehti. Varoitukset lepakonpaskasta ja vaatteet sotkevasta kosteudesta eivät olleet turhia, mutta Haixit pitivät!

Vatsatauti siirtyi eteenpäin, niin että ensin Heini ja sitten Sonja pääsivät myös retkille mukaan, samalla kun oli Maijun vuoro jäädä potemaan. Seuraavat retket suuntasivat kanjonille ja vesiputouksille, joissa pääsi myös uimaan! Varsinkin El Vergel oli turkoosi keidas, jossa uiminen oli hiukan epätodellisen oloista, osin koska se oli niin helppoa kunhan sinne asti oli päässyt. Luonnon muovaamaa vesiliukumäkeäkin sai laskea.

El Vergel. Kuivasta kaudesta huolimatta vettä suihkusi seinästä.

Matkalla kyllä polvet tutisivat useammastakin syystä, ensin näköalapaikalla kielekkeen 250 m pudotuksen vuoksi, toiseksi kun sama matka piti laskeutua kivisiä portaita pitkin. Opaskirjan 800 porrasta voi hyvin pitää paikkansa, sillä alatasanteelle mennessä askelmia laskettiin olevan 542 ja sen jälkeen tuli vielä jokunen.

Saatiin taas oikoa jalkoja. Ja koukistaa niitä.

Itse kyläkin oli mielenkiintoinen, mutta siitä mainitsen tässä vain aivan ihanan karitsan (tai laaman- tai alpakanpoikasen, miksi niitä nyt kutsutaankaan), joka veti lenkkiä ja määki ja pomppi ympäriinsä eräässä kylän ravintoloista yhdessä emännän lasten kanssa, samalla kun kulkukissa kerjäsi tehokkaasti ruokaa pöydästä.

En edes ole luonnonmantsalainen, saati geologi, mutta Boliviassa on täytynyt monta kertaa pysähtyä kuvaamaan ja ihastelemaan kiviä. Erityisesti Torotorossa, missä hiekat ja kivet esiintyivät kaikissa sateenkaaren väreissä ja niiden yhdistelmissä. Saisiko olla hiekkakasa, jossa pohjalla on kirkkaankeltaista ja päällä vaaleansinistä hiekkaa? Tai miellyttäisikö enemmän puna-violettiraitainen kivi tai kilometrien mittaiset kvartsisuonet?

Mari, ilmeisesti matkan virkaatekevä geologi

PS. Koka muuten toimii matkapahoinvointiin paremmin kuin matkapahoinvointilääke.

Viime hetken muistilista osa 1

Ovatko rokotukset, varusteet, vakuutukset, passi, rahat, lääkkeet, kengät ja ägälimägäli kaikki kunnossa?! Tässä mietittynä vihdoin mahdollisimman kattavaa listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kun lähtee kuukaudeksi eteläiselle pallonpuoliskolle.

Osta, tarkista, pese, testaa, aja sisään, harjoituspakkaa ja punnitse tavarat.

Monet uudet vaatteet täytyy pestä ennen matkalle lähtöä. Kengät ajaa sisään, vanhat vaatteet tarkistaa ja uudet testata. Sitten kaikki pitää harjoituspakata kahdesti (toinen lentoa, toinen Boliviassa oloa varten) ja punnita (ruumaan max. 23 kg, käsimatkatavaraksi 8 kg ja kantoon vähemmän kuin kolmasosa omasta painosta). Yleisistä varustelistoista kannattaa muokata oma lista, josta voi yksiselitteisesti tarkistaa onko muistanut kaiken. Viivi onkin jo tehnyt esimerkillisen mallisuorituksen pakkaamisesta.

Yksi sääntö tavaroiden suhteen on, että mitään millä on suuri tunnearvo ei kannata ottaa mukaan, jos ei ole pakko. Ja harkita sellaisiakin pikkujuttuja, kuin muistikortin jättämistä pois kännykästä, jos siinä ei ole kuin musiikkia. Entä mitä jokaisen pitää ottaa mukaan, mitä voi ostaa perillä ollessa, mitä riittää kun on muutamalla ja mitkä ovat ryhmäkohtaisia varusteita? Näihin kysymyksiin etsitään vielä vastauksia, mutta keskustelu on matkan lähetessä vilkastunut. Ehkä täydellinen varustelista julkaistaan vielä joskus…

Passi

Tulee olla voimassa vielä puoli vuotta paluun jälkeen. Näiden pitäisi olla kaikilla kunnossa, passien tiedot kun piti ilmoittaa matkatoimistolle jo toista kuukautta etukäteen. Matkaa ajatellen passille on hyvä olla ehdottoman vedenpitävä säilytyspaikka, mieluiten kaulapussissa tai muuten turvassa näpistelijöiltä.

ESTA

Kun lennot kulkevat Yhdysvaltojen kautta, tarvitsee täyttää ESTA-lomake viimeistään 72 h ennen matkaa. Suurin piirtein siis ”En ole terroristi”. http://sayl.fi/esta-maahantulolomake/

Rokotteet ja lääkkeet

Rokotteista Boliviaan suositellaan ottamaan hepatiitti A + B, lavantauti, malaria ja keltakuume sekä varmistamaan perusrokotteet (MPR, kurkkumätä, jäykkäkouristus). Myös keltakuumetodistus tulee suojata hyvin kosteudelta. Malarianestolääkitys lähtee mukaan matkaan siinä missä särky- ja matkapahoinvointi-, ummetus- ja ripulilääkkeet ja mahdolliset henkilökohtaiset lääkitykset. EA-pakkaukseen meillä tulee vielä isompia haavanhoitovälineitä ja antibiootteja. Lisäksi on hyvä varautua mahatautiin esimerkiksi maitohappobakteereilla ja veteen lisättävillä suoloilla, sekä varata mukaan aurinkorasvaa (50), hyttyskarkotetta (DEET 50 %, jos vaan löytyy) ja tavalliset hygieniatuotteet. Aineiden tulee olla tarpeeksi tehokkaita ollakseen hyödyksi, mutta viidakossa haju voi houkuttaa hyönteisiä, eikä kaikkia aineita saa käyttää kansallispuistoissa. Pakkauksessa muistetaan vielä lentomääräykset. On muuten jännä, miten reseptilääkkeiden reseptejä suositellaan mukana pidettäviksi, vaikka ne usein saa vain suomeksi…

Terveys

Kun matkaan kuuluu maastossa liikkumista ja mahatauti voi koetella vastustuskykyä, on hyvä pitää huolta terveydestä. Valitettavasti useammallakin matkaanlähtijällä on nyt vikaa jaloissa, eikä kaikilla kunnonkohotuksen yrittäminen ole tuottanut tuloksia. Matkasuunnitelmia on jo sopeutettu. Nyt viimeisten viikkojen aikana on kuitenkin loppuspurtin aika! Tarpeeksi vaatetta päälle ettei vilustu, Qstockin rakentamisessa ottaa homman kuntoharjoittelun kannalta (mutta varoo rikkomasta itseään) ja vaikka kävelee kenkiä sisään kauppamatkalla. Eikä polteta ihoa, nyt kun aurinkokin alkoi paistaa (jos Qstockin rakentaminen olisi aloitettu jo kesäkuussa, oltaisiin saatu lämmin kesä - rakentelutalkoissa kun on aina aurinko paistanut ja hellettä riittänyt) Tai jos on jo rikkonut tai vilustunut, niin parantelee huolella. Myös syömiseen on hyvä kiinnittää huomiota ja hammastarkastus tehdä ennen matkaa.

Toki viimeistään hammastarkastuksen suosittelusta voi päätellä, että tästä listasta ei enää viime hetkellä hirveästi apua ole...

Mari kuittaa (ensimmäisen osan)

26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä.

Salar de Uyunin suola-aavikko

Yksi Bolivian ehdottomasti suosituimpia vierailukohteita on Bolivian luoteisosassa, Altiplanoksi kutsutulla ylänköalueella sijaitseva suola-aavikko Salar de Uyuni. Kuivana aavikko on hohtavan valkoinen, vesipeitteisenä se heijastaa täydellisesti taivasta. Salarin ala on 12 106 neliökilometriä ja se on siten maailman suurin suola-aavikko.

Kauan sitten suurta osaa Etelä-Boliviaa peitti laaja Minchin-järvi, jonka kuivuttua alue oli kuivana noin 14 000 vuotta ennen lyhytikäisempää Tauca-järveä, joka sekin ehti kuitenkin lainehtia paikalla sellaiset tuhat vuotta. Tauca jätti kuivuessaan jälkeensä pienet järvet Poopon ja Uru Urun ja laajan Salar de Uyunin suola-aavikon. Suolaa on noin 120 metrin kova kerros, joka kannattaa helposti painavankin auton. Suolakuoren alla kuitenkin edelleen myös vettä. Suolaa kerätään noin 20 000 tonnia vuodessa, suurin osa ihmisravinnoksi.Aavikon alla uinuu myös maailman suurin litium-varanto.

Salar de Uyunin suosiosta huolimatta Bolivian lounaiskulma on edelleen villiä seutua: päällystämättömiä teitä, hylättyjä kaivoksia, kvinoapeltoja eikä juurikaan julkista liikennettä tai puhelinkenttää. Altiplanolle pääsee La Pazista bussilla, joskin tiet voivat olla varsin möykkyisiä. Potosista ja Sucresta on uudet päällystetyt tiet Tupizaan ja Oruroon. Uyunin kaupunkiin pääsee niin lentäen (La Pazista suorana), bussilla (esim. Uyuni-Potosi väli kestää 6h ja maksaa kolmekymppiä, Uyuni-La Paz kestää 10-12h ja maksaa B$71-230), tai junalla (liput kannattaa varata useita päiviä etukäteen, sillä paikat usein loppuun myytyjä – vaikka junat ovatkin usein hitaita ja myöhästeleviä).

Itse Uyunin kaupunki on edelleen toiminnassa oleva sotilastukikohta, jonka perusti presidentti Aniceto Acre vuonna 1889. Se sijaitseee Chileen ja Argentiinaan kulkevien junaratojen varressa, joten kaupunki oli aikanaan varsin vilkaskin liikennekeskus. Nykyään se on varsin nuhjuinen, mutta kyllä kaupungista löytyy edelleen jotain nähtävää. Junien hautausmaalla (Cementerio de trenes) on vanhoja vetureita, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta, joilloin Uyunissa oli junanvaunutehdas. Nykyäään veturit lojuvat hylättynä, mutta kuulemma niiden päällä on kiva kiipeillä, ja junien hautausmaa on usein yksi pysäkki suola-aavikolta tultaessa tai sinne lähdettäessä. Uyunissa on myös museo, Museo Arquelogia y Antropologico de los Andes Merdionales, joka esittelee muumioita, kankaita ja keramiikkaa sekä erikoisia pitkulaisia kalloja. Opaskirjat vihjaavat myös että sunnuntaisin ja torstaisin pidettävä toripäivä on näkemisen arvoinen.

Salar de Uyuniin ja lähialueeseen tutustumista halajavan kannattaa käydä järjestetyllä retkellä.. Paras aika vierailulle on kuivalla kaudella huhti-marraskuussa, sadekaudella suurin osa matkoja järjestävistä firmoista on kiinni.Kolmipäiväinen jeeppisafari maksaa noin B$700-1000. Hinta sisältää kuskin (joka samalla opas, mekaanikko ja kokki, mutta tuskin englanninkielentaitoinen), majoituksen, matkat ja kolme ruokailua per päivä. Majoituksen ja ruoan taso vaihtelee suuresti. Lisäksi joihinkin kohteisiin kuten Isla Inchuasiin ja Reserva Nacional de Fauna Andiana Eduardo Alvaroaan on erillinen pääsymaksu.

Klassisella kolmenpäivän kierroksella ensimmäinen yöpyminen on suolahotellissa (hotelli rakennettu todella suolatiilistä, sängyt yms. huonekalut samoin) ihan salarin reunalla, toinen yö on vaatimattomampi ”basic lodge” jossa koko ryhmä majoittuu yhteen huoneeseen, on yleensä kylmää ja suihkusta saa lämmintä vettä vain lisämaksua (B$10) vastaan. Itse suola-aavikolle rakentaminen on ympäristön suojelemiseksi kiellettyä, ja tätä sääntöä rikkovaa Hotel de Sal Playa Blancaa kehotetaan boikotoimaan. Salar de Uyunilla on maailman suurimpia vuorokautisia lämpötilan vaihtuluita: kun päivällä on 25 astetta lämmintä, voi yöllä olla saman verran pakkasta. Hotelleista saa vilttejä, mutta on silti suositeltavaa että matkailijalla on mukanaan kunnon makuupussi ja lämmintä vaatetta.

Lisäksi kiertoajelulle on suositeltavaa ottaa mukaan ainakin pari litraa vettä, jotain naposteltavaa, otsalamppu, aurinkorasvaa, aurinkohattu ja pelikortit. Ei ole niinkään väliä minkä firman (tarjolla olevista yli kahdeksastakymmenestä!) valitsee, sillä kuskit ovat yhteisiä kaikkien kesken. Kannattaa kuitenkin pyytää saada nähdä auto (Toyota Landcruiserit parhaita) ja kuski ennen sopimuksen lukkoon lyömistä – näillä reissulla sattunut jopa kuolemaan johtaneita kolareita juoppojen kuskien takia. Varmista siis, ettei kuski juo tai jos juo, niin vaadi päästä toisen auton kyytiin. Jos on räätälöity matkasuunnitelma, se kannattaa pyytää kirjallisena. Pyydä myös nähdä kuva hotellista, jossa yövytään. Lisäksi kannattaa pitää huolta siitä, ettei yhteen jeeppiin ahdeta yli kuutta henkeä. Se on paitsi epämukavaa, myös vaarallista.

Suosituin kolmen päivän kiertoajelu vie Salar de Uyunin suola-aavikon lisäksi Reserva Eduardo Avaroan suojelualueelle, jonka kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat järvet Laguna Verde ja Laguna Colorada flamingoineen sekä geisiri Sol de Manaña. Nimensä mukaisesti Laguna Colorada ja Laguna Verde ovat vedeltään erikoisen värisiä: Colorada on verenpunainen, Verde voimakkaan vihreä. Coloradan väri tulee levistä ja planktonista, Verden arsenikista ja muista mineraaleista. Laguna Coloradalla voi myös tavata kaikki kolme etelä-amerikkalaista flamingolajia. Muihin kiertoajeluiden nähtävyyksiin kuuluvat mm. suolan prosessointi Colchani-kylässä sekä ”kivipuu” Àrbol de Piedra eli valtava kivenjärkäle ohuen varren päässä. Aavikon keskellä oleva kukkula Isla Incahuasi, toiselta nimeltäänIsla del Pescado, on Trichoreous-kaktusten peitossa ja osa jokaista Uyunin kiertoajelua (aina keskipäivällä, monilla ryhmillä täällä myös lounastauko). Kukkulan huipulta on hienot näkymät yli suola-aavikon ja sen juurella on pieni ayamara-aiheinen museo. Jos on aikaa ja rahaa voi tehdä pidemmän nelipäiväisen räätälöidyn reissun, johon voi sisällyttää esim. tulivuorella kiipeilyä tai vierailun Coquesan kylässä, jossa voi tutkailla vanhoja raunoita ja hautauspaikkoja. Suosittuja kiipeilykohteita ovat Volcán Licancabur (5960m), Nevado Candelaria (5995m) Salar Coipasasta etelään, Tunupa (5400m), Uturuncu (6020m) ja Chilen rajalla sijaitseva edelleen aktiivinen Volcán Ollagüe (5865m). Yleensä haasteena on korkea ilmanala ennemmin kuin reitin tekninen haastavuus. Volcán Ollagüelle ja Uturunculle voi nousta osan matkaa myös jeepillä. Volcán Licancaburille saa oppaita Laguna Verdeltä hintaan B$3000. Tämä tulivuori on paikallisille pyhä ja sen huipulla on inkojen seremoniapaikan rauniot ja pieni laguuni.

-Sonja

Lähteet:

Lonely Planet Bolivia (8th edition)

The Rough Guide to Boliva (3rd edition)

Kaksin aina kaunihimpi (?!)

Hyvät ja huonot puolet parisuhde-statuksen alle sidotun miehesi kanssa matkaamisessa:

+ Projektin edetessä kumppani on potkinut ahterille töitten suhteen.

– Kumppania on pitänyt potkia ahterille töiden suhteen.

+ Ei tule koti-ikävä niin helposti.

+ Ei maratonpuheluja kultsipupulle.

+ Ei tarvitse kotiin tullessa kerrata kaikkea tapahtunutta.

– Kultasi suolen toiminta tulee erittäin tutuksi

– … ja hienhaju, likaiset varpaat, likaiset vaatteet…

– … ja kaikki mahdolliset ärsyttävät tavat joita et kotona huomaa.

+ Kumppanisi tietää epämääräisestä äännähdyksestäsi, että nyt on parasta antaa ruokaa tai helvetti repeää maanpäälle.

+ Huopia, riippumattoja, laveritilaa, patjoja tahi penkkejä ei välttämättä tarvita ihan niin paljon…

+ Jos ruoka ei maita, on aina joku viimeistelemässä annoksesi.

+ Voit silmiä räpsyttelemällä saada uroosi kantamaan tavaroitasi.

– Kumppanille on helppo raivota pää punaisena kun asiat menevät päin prinkkalaa.

+ Omilla jaloillaan kävelevä tyyny, joka tilanteeseen. Kätevää!

– Twice the jetlag and delhibelly…

– …half the personal space and toilet time.

+ Monia varusteita voi ostaa yhdessä ja jakaa kustannukset.

– Miehesi käyttää sukkiasi.

Allekirjoittanut ukkoineen päivänokosilla Italian reissullaan

- Heini

Taivaita pitkin Boliviaan

kanssavaeltajani, koulikaa takapuolenne ja verryytelkää jalkojanne, sillä matka Suomesta Boliviaan on pitkä.

Lähdin Helsingistä 28.4. ja saavuin Trinidadiin 29.4. Yhteensä istuin lentokoneessa yli 20 tuntia. helsingistä lähtevä kone oli iso ja hieno, jokaisella oli oma pikkutelkku josta pystyi katsomaan leffoja, pelaamaan pelejä ja seuraamaan koneen etenemistä kohti New Yorkia. Paitsi mun oma ei toiminu.

Nycissä piti jonottaa hurjan kauan passin tarkastukseen, mutta onneksi aikaa jäi syömiseen, koska vaikka lentokoneruoka on mun mielestä hyvää, se ei kauaa pidä nälkää.

Lento Nycistä Miamiin oli helvettiä. Kone lähti melkein tunnin myöhässä, mikä tarkoitti sitä, että myöhästyisin La Paziin menevästä koneesta. Siinä sitten stressaan ja mietin että milloinhan sitä pääsen perille jos ollenkaan, kun kapteeni ilmoittaa, että kone olisi Miamissa arvioitua aikaisemmin. Siitäkös alkoi kellon kyttäys, ja kun kone kaskeutui, tämä tyttö syöksyi ulos ehtiäkseen seuraavaan koneeseen.

Varoitus: jos olet ekaa kertaa Miamin kentällä, ei kannata olla kiire seuraavaan koneeseen. minut ohjattiin menemään rullaportaat ylös ja johonkin junaan (Mikähitonjuna?!) ja menemään asemalle 1 (?!?!). Lähdin nousemaan ylös ja totesin että kerroksia on useampia eikä minulle kerrottu mikä on oikea kerros. Syöksyin takaisin alas, kysyin joltakulta toiselta apua, ja minut ohjattiin ylimpään kerrokseen. Syöksyin takaisin ylös, Tässä vaiheessa hiki virtaa todella. varmistin eräältä työntekijältä että olenhan menossa oikeaan paikkaan. Hän oli menossa samalle asemalle ja tarjoutui auttamaan minut muutaman muun eksyneen näköisen henkilön lisäksi oikeaan paikkaan. Hän jopa juoksi kanssani oikealle portille. Hämmästelin kuinka mukava mies olikaan, kun selvisi että hän on Ecuadorista.

Eli, koska Miamin kenttä on niin pitkä, siellä toimii juna, joka matkaa 10 minuutin välein ees taas ja vie nopeammin perille kuin jalkaisin. Portille päästyäni piti odottaa parin muun tapauksen asioiden selvittämistä. Toinen matkasi vanhentuneella passilla ilman tarvittavaa viisumia, toisella oli ongelmia todistaa oliko se Etelä- vai Pohjois-Koreasta. Pääsin onnistuneesti oikeaan koneeseen.

La Pazin ohut ilma alkoi tuntua nopeasti koneesta poistumisen jälkeen: Kasvava päänsärky ja nopea hengästyminen rinkkaa raahatessa ja kiiruhtaessa. Helpotti kun pääsi istumaan.

Enää yksi lento ja sitten Trinidadissa! Paitsi että minun pitikin vaihtaa konetta Cochabambassa vastoin matkntarjoajan neuvoa. Hieman taas jännitin lastataanko rinkkani automaattisesti mukaan, mutta kailki sujuikin kuten piti. Näin aivan mahtavia maisemia, toisaalla teräviä lumihuippuisia vuoria, toisaalla sankkaa metsää ja lukuisia kiemurtelevia jokia ja makkarajärviä.

Suosittelen siis arvon ystäväni, että ottakaa tukisukat mukaan, tekemistä koneeseen ja vähän evästä, ja isolla porukalla liikuttaessa kannattaa ensin hoitaa turvatarkastukset ja muut pois alta ja etsiä oikea portti, ennen kuin yks kerrallaan joku käy vessassa, toinen ostamassa evästä ja kolmatta kadonnutta etsitään.

Ameli

Liikkuminen paikasta toiseen

Mainitsemisen arvoinen seikka tässä tekstissä on, että välillä lauseen loppuun on laitettu lähteeksi toinen oppaista. Tämä sen vuoksi, että kukin voi vähän mielessään arvioida esitettyjä asioita. Tai voi se olla myös vain kirjoittajan akateeminen sairaus. Muutoin teksti on jonkinlaista symbioosia molemmista oppaista ja välillä on puhtaasti omia huomioita lisätty joukkoon.

Bussit

Busseilla liikkuminen on maan suosituin tapa siirtyä paikasta toiseen ja niillä liikkuminen on halpaa ja suhteellisen turvallista. Tosin busseilla kulkeminen voi olla myös melko epämukavaa ja hermoja raastavaa ajoittain. Tiet ja kalusto ovat usein huonossa kunnossa.

Busseja on useanlaisia, tässä käydään vähän sanastoa läpi. Flotas ovat pitkän matkan busseja, buses ovat isoja busseja, micros ovat ”three quarter” busseja eli ilmeisesti 3/4 tavallisen bussin koosta olevia busseja, lisäksi on minibuses, jotka nimensä mukaisesti ovat minibusseja.

Busseja on eri mukavuusasteilla. Coche tarkoittaa tavallista bussia. Semi-cama viittaa siihen, että busseissa on taittuvat penkit ja jalkatuki. Cama on jonkin sortin nukkumabussi, jonka hinta voi olla kaksinkertainen tavalliseen bussiin verrattuna. Uusimmissa busseissa vessat (!) saattavat jopa toimia. Lämmitetyistä busseista ei käytännössä olla kuultukaan. Yleisesti ottaen cama, semi-cama ja turistiluokan bussit maksavat enemmän, mutta saattavat säästää useita tunteja.

Bussiterminaali on ”la terminal terrestre” tai “la terminal de buses”, ja näitä sanoja käytetään etsittäessä sitä. Jokainen terminaali vaatii muutaman bolivianon maksun lippua ostaessa.

Varmuuden vuoksi bussiliput kannattaa varata useita tunteja etukäteen. Useat bussit lähtevät iltapäivällä tai illalla ja ovat perillä aamun pikkutunneilla. Useimmilla pääreiteillä on myös päivällä saapumisaikoja.  Useimpien firmojen bussit lähtevät suurin piirtein samaan aikaan matkaan (Lonely planet). Minkä tahansa kahden kaupungin välillä pitäisi löytyä vähintään yksi päiväbussi. Suosituimmilla reiteillä voi valita useita päivittäisiä lähtöaikoja. Jos aikataulut ja lähtöpaikat ovat hakusessa, niin taksikuskeilta voi kysyä neuvoa, sillä he usein ovat hajulla mistä ja milloin bussit lähtevät (Rough guide).

Bussien kunto on aina tarkistettava etukäteen ennen lähtöä! On parempi maksaa enemmän turvallisesta bussista.

Rinkat ym. matkatavara ovat suhteellisen turvassa matkalaukkutilassa, mutta lastaamisen ja taukojen aikana tavaroita pitää valvoa. Matkatavara, joka ei mahdu bussin sisälle mukaan saatetaan lastata myös bussin takaosaan tai katolle. Jos tavara menee katolle, niin se tulisi sulkea riippulukolla (Lonely planet). Paremmin organisoitujen bussifirmojen matkoissa voi saada matkatavaralipun, joka pitää näyttää kun ottaa tavaransa laukkutilasta. Jotkut reissaajat lukitsevat matkatavaransa ketjulla katolle. Katolle saa mennä varauksetta tarkistamaan oman matkatavaransa kiinnityksen, jos on siitä huolissaan (Rough guide). Opas ehdottaa myös peittämään matkatavarat nylon-säkillä suojelemaan tavaraa sääolosuhteilta ja näpistyksiltä.

Jos on mahdollista istua muualla kuin aivan takaosassa bussia, niin se on suotavaa. Tämä sen vuoksi, että takaosassa bussia kuoppaiset tiet aiheuttavat eniten matkustajan poukkoilua ympäriinsä.

Useimmat bussit pysähtyvät säännöllisille ruokatauoille, ja ruuan ja juomien kaupustelijat tarjoavat tuotteitaan tienpielessä aina kun mahdollista. Silti on tärkeää, että on itse ottanut riittävästi ruokaa ja juomaa matkalle!

Oppaat antoivat muutaman varoituksen sanan busseilla liikkumisesta, ne kannattaa ottaa huomioon varautumisessa ja suunnittelussa mutta niistä ei kannata kehittää itselleen mitään pelkotiloja. Ensinnäkin bussikuskien rattijuopumuksesta johtuvat ongelmat ovat turhankin yleisiä Boliviassa (Lonely planet). Tämän suhteen päivällä matkustaminen on turvallisinta. Ylipäänsä tulee seurata ettei kuski juo alkoholia missään vaiheessa.

Toisekseen bussien hajoaminen on yleinen ongelma, mutta monet kuskit ovat myös hyviä mekaanikkoja (Rough guide). Lisäksi viivettä aiheuttaa se, että kaikki paitsi nukkumabussit ja jotkin fiksummat pitkän matkan palvelujen tarjoamat bussit ottavat kyytiin kenet vaan, mistä vaan. Bussit siis ahdetaan täyteen.

Yhteenvetona ajatuksia (busseilla) liikkumisesta: kärsivällisyyttä, ennakkoon varautumista, tiukkaa huolenpitoa itsestä ja omista varusteista ja tietenkin myös reissukavereista ja kaverin varusteista!

Netissä on busseille Boliva en tus Manos www.boliviaentusmanos.com/terminal, josta löytyy bussiaikatauluja isoista kaupungeista.

Lentäminen

Lentäminen voi säästää aikaa, mutta lisää kustannuksia. Hinnat arviolta 350-700 bolivianoa eli 44,96 - 89,91 euroa. Peruutukset ovat yleisiä, pitää varmistaa että varaukset ovat voimassa. Voi joutua odottamaan seuraavaan päivään, jos varaus kuitenkin peruuntuu saattaa saada 70% hinnasta takaisin. Usein 15 kg kuormarajoitus tarkastetuille pakkauksille, ylimenevästä tulee lisämaksua. Esimerkiksi Santa Cruzista pitäisi olla Cochabambaan päivittäisiä lentoja.

Junat

Jos jostain syystä käyttää junia, niin tulee varautaua viiveisiin samoin kuin minkä tahansa muun matkustustavan kanssa. Makuupussit, välipalat ja pelejä kannattaa olla mukana. Varkaat toimivat usein pysäkeillä, joten on oltava varovainen. Hinnat vaihtelevat 32-224 bolivianon eli 4.11-28.77 euron välillä. Todennäköisesti meidän ei kannata junilla matkustaa.

Santa Cruz

Pitkän matkan bussi/juna-asema sijaitsee 1,5 km itään keskustasta. Useimmat pitkän matkan bussit (flotas) lähtevät aamulla ennen klo 10 ja illalla klo 18 jälkeen.

Amboro

Helpoin ja turvallisin tapa vierailla on Santa Cruzin suositelluista matkafirmoista. Hinnat lähtien 150-200 bolivianoa henkilöä kohden päivältä eli 19,27- 25,69 euroa. Jos vaellus olisi 13.-18.8. niin päiviä olisi kuusi ja hintaa n. 115,62-154,14 euroa henkilöltä. Lisäksi on sisäänpääsymaksu puistoon 15 bolivianoa eli 1.93 euroa.

Seuraavat matkatoimistot ovat Lonely Planetin suosittelemia: Santa Cruzin matkatoimistona Amboró Toursin, puh. 339-0600, www.amborotours.com, Libertad 417, 2.krs.

On myös Forest Tours, puh. 3-337-2042, www.forestbolivia.com, Junin& 21 de Mayo, Galeria Casco Viejo, Office 115, Santa Cruz, puhuvat englantia ja ovat hyvin auttavaisia, tekevät reissuja Amboroon.

Lisäksi mainitaan Bird Bolivia, puh. 356-3636, www.birdbolivia.com, josta ei käy ilmi tekevätkö reissuja Amboroon.

Mainittuna on myös Misional Tours, puh. 360-1985, www.misionaltours.com, Los Motojobobos 2515, ”One of the city’s best-organized and reliable operators, specialising in the Mission Circuit but just as good for other attractions across Bolivia”.

Torotoro

Mainitaan ensin Lonely planetin tiedot siirtymisestä. Siirtyminen Cochabambasta vaihtoehtona bussi tai jeeppi. Bussit (hinta n. 25 bolivianoa eli 3.21 euroa eli halvempi kuin Oulun joukkoliikenne) lähtevät klo 18.00 avs Republica and Barrienos kulmasta joka päivä, paitsi torstaisin. Lisälähtö klo 6.00 torstaisin ja sunnuntaisin. Matka-aika n. 4-6h. Paluu Plazan lähellä Torotorossa.

Matkatoimistot järjestävät kyytejä myös jeepillä. Matka-aika n. 5h, riippuen olosuhteista. Mukavin matkustustapa.

Seuraavat tiedot ovat Rough guidesta. Bussimatka Cochabambasta n. 7h (kuivalla kaudella eli meidän reissulla), kova ja pölyinen reissu. Paluu Torotorost klo 6.00 maanantaisin, tiistaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin.

Saapuessa Torotoroon tulee mennä turistitoimistoon kylän pääkadulla (aukiolo 8.00- 14-17.00), jossa maksetaan 20 bolivianon eli 2.57 euron (kaks-kuus-kymmentä!) puistomakus. Paikallinen opas maksaa 70-100 bolivianoa eli 8.99- 12.84 euroa päivää kohden, summan voi usein jakaa muodostamalla ryhmä muiden reissaajien kanssa. Asumisesta halvimmat ovat Hostal Las Hermanas (50 bolivianoa eli 6.42 euroa) ja Villa Etelvina, camping (40 bolivianoa eli 5.14 euroa).

Matkafirmoja: Bolivia Cultura, puh. 452-7272, www.boliviacultura.com, España 301, ammattilaisreissuja mm. Torotoroon. Villa Etelvina, puh. 7073-7807, www.villaetelvina.com, Juan de la Rosa 908, hyvä paikallinen operaattori, joka on erikoistunut Torotoron reissuihin.

Salar de Uyuni

Ainoa tapa vierailla suola-aavikolla on järjestetyllä matkalla. Ongelmana ovat vaaralliset kuskit, riittämätön ruoka (pitää varustautua siis hyvin) ja puuttellinen asuminen (Lonely planet). Paras tapa tehdä päätös matkatoimiston suhteen on jutella juuri matkalta saapuvien reissaajien kanssa (ja puhua pitkään oppaan kanssa, kiitokset vinkistä Rikulle ja Tunnalle). Kannattaa siis vierailla useampien yhtiöiden luona, kysellä kirjoitettuja matkareittejä sekä tarkastaa ajoneuvot (Lonely planetin mukaan Toyota Landcruiserit parhaita). Kannattaa myös pyytää kuvia hotellista, jossa yövytään. Kuusi henkilöä jeeppiä kohden on suositeltavaa, 7 tai 8 voi olla hyvin epämukavaa. Pitää varoa liian halpoja tarjouksia, koska silloin on tingitty asioista reissaajan kustannuksella!

Lonely planetin mukaan hinnat 3 päivän perussettireissulle ovat 700-800 bolivianoa eli 89.91- 102.76 euroa. Rough guiden mukaan 3 päivän reissu on enemmän kuin 700-1050 bolivianoa eli 89.91-134.87 euroa henkilöä kohden, koska olemme liikkeellä sesonkiaikana. Lisäksi tulee maksaa 150 bolivianon eli 19.27 euron maksu Reserva Eduardo Avaroaan pääsyyn. Sen voi maksaa puistonvartijan toimistoon Laguna Coloradassa, varmista että saat lipun!

Lämmintä vaatetta ja makuupussi oltava mukana.

Lonely planetin suosittelemia matkatoimistoja Uyunissa: Andrea Tours, Cordillera Tours, Fremen Tours, Hidalgo Tours ja Toñito Tours.

Kartoista

Rough guiden mukaan kartat on hankittava kotimaasta. Paras kartta Rough guiden mukaan on Travel Map of Bolivia.

Lopuksi

Reissulle mukaan ylläolevan perusteella seuraavia asioita: kärsivällisyyttä, varovaisuutta, lisää kärsivällisyyttä, joustavuutta, yhteishenkeä ylimääräisen hajoilun välttämiseksi sekä hyvä varautuminen ja suunnittelu matkalle. Pikkuhiljaa kohti Boliviaa.

-Tapio

Välimatkoja: Santa Cruz -> Cochabamba 473 km

                    Cochabamba -> Uyuni 739 km

Lähteet: Lonely planet Bolivia 2013, Rough guide Bolivia 2012