Puskanjuurikiipeilyllä

Teimme Amboron kansallispuistossa päiväretken 16.8. Reittimme kulki joen vartta pitkin niin kuin usein sademetsissä on tapana kulkea. Oppaamme Carmelo kertoi mahdollisuudesta nousta näköalapaikalla vaativaa reittiä pitkin ja osa porukasta olikin heti lähdössä. Itse olin tietenkin ensimmäisenä lähtijöiden joukossa huolimatta edellispäivien aikana itsestään muistutelleista kantapäiden rasitusvammoista. Pienen arpomisen jälkeen vain Heini leikatun polvensa kanssa ja Mari "Ei kai se voi poiketa niin paljoa jo nähdyistä maisemista" -kommentin saattelemina jatkoivat joen vartta pitkin muun ryhmä lähtiessä nousemaan.

Noin puoleen väliin asti kuljimme jyrkästi ylös mutaisen, mutta äärettömän tiheän pusikon läpi, jossa putoaminen olisi ollut vain liukastuminen ja pysähtyminen lähimpiin liaaneihin ja bambuihin. Carmelon machete viuhtoi meille tietä. "No niin tyypit! Tässä tää ois!" -lausahdus aiheutti lähinnä pettymyksen aallon sitä mukaa kuin kukainenkin saapui tasanteelle. Puska peitti edelleen puolet maisemasta ja polun tapainen jatkui ylös heti oppaan selän takaa. Pikaisen neuvottelu jälkeen saimme oppaamme johdattamaan meidät vielä ylemmäs.

Tässä kohdalla jännityskerroin alkoi kasvaa huomattuani osan tasanteesta olevan tyhjän päälle punaisen hiekkakiven murennuttua sen alta mahdollisesti edellisen sateen aikana. Polulta loppuivat pajukkoa muistuttavat pusikot ja heinätupolta toiselle tasapainoillessa kädensijoina toimivat vain toiset heinätupot. Tässä kohdalla peräoppaana toiminut nuorempi opas Aldo osoitti loppuporukalle polunmutkan, josta putoamalla olisi päätynyt aikamoiseksi risukkoneulatyynyksi jyrkänteen alle. Pusikon jälleen alkaessa vain putoamista hidastavassa tiheydessä myös rinne kääntyi lähes pystysuoraksi. Muutaman kiipeilyllisemmän ponnistuksen jälkeen pääsimme seuraavan tasanteen matalan viidakkopusikon suojiin, joka vaimensi jopa tuulen huminan(!). Mikä lie kiipeilijäin huippusyndrooma iski jälleen allekirjoittaneelle ja onneksi puskan suojista löytyi harvinaisen mukava vessapaikka. Onnistunuttako tankkausta, jos aina huipulla pissattaa?!

Mutta mitä ihmettä, missä on noin puolet ryhmästä? Hetken kuluttua porukan periltä kiiri huhu, että Aldo olisi kiven iskemänä ja verta valuvana pitämässä etenevän ryhmän perää. Kauhun hetkiä oli siis koettu päänkokoisen kiven irrottua Henrin jalan alta jyrkimmällä osuudella. Sonjan oli onnistunut väistää, mutta Aldoapa kivi posahti käsivarteen. Näköalatasanteella puhdistettiin siis ruhjeita kaiken pakollisen maisema- & sponssikuvaushässäkän keskellä. Ja minkä maiseman! No päätelkää itse lisää kuvista.

Ja tätä jatkui kaikkiin ilmansuuntiin silmänkantamattomiin.

Taas oli ainakin minulla huijattu olo. Oikea huippu lötyi GPS:n mukaan vieläkin korkeammalta, mutta sen saavuttaminen edellyttäisi jo oikeaa kiipeilyä harjanteella ja avokalliolla. Ehkä ihan viisasta passata tällä kertaa. Lisäksi en ole aivan vakuuttunut punaisen hiekkakiven kiipeilyllisistä ominaisuuksista... Yritin nimittäin aiemmin leirissä käyttää kyseisen kivilajin edustajaa viimeistelläkseni vessapaikan peittämisen ja onnistuin puristamaan kiven kappaleiksi yhdellä kädellä! Toki olin löytänyt myös samantyyppisestä kivestä noin kolmosen boulder-reitin, joka ei murentunut ja joka tuli kiivettyä märillä sukilla.

Matka alas sujui sutjakkaasti suuremmitta kommelluksitta ja Max jäi oluen auki Aldolle veikattuaan laskeutumisaikamme yläkanttiin. Yleensä oppaamme arvioivat etenemisemme selkeästi todellisuutta tehokkaammaksi eli ymmärrettävä arviointivirhe. Nousumetrejä tälle puolituntiselle (bolivialaiselle) kertyi reilu sata. Hyvänä huomiona myös kantapäät nauttivat pusikkoisesta noususta ja laskusta selkeästi alppi- tai tunturikivikkoa enemmän. Ja sori Mari, kyllä se oli Amboron reissumme paras maisemapaikka!

Läheistä ystävyyttä Amborossa

Tarina ystävyydestä eli kakkakavereista eli kämppikset Maiju ja Venla kertovat tarinan Amborosta.

Jalat ovat tulehtuneet ja ruvilla. Kuusi päivää onnea eli Amboroa takana.

Matka alkoi epäilyksillä. Minibussin kuskin ajotavat eivät herättäneet luottamusta, eikä ajokin kuntokaan. Kuuden pysähdyksen taktiikalla suoritetun renkaan vaihdon jälkeen pääsimme perille viidakon hulppealle golf resortille.
Näky oli yllättävän luksus.Myös oppaat vaikuttivat miellyttäviltä ja miellyttävää oli myös tavata hikisen ajomatkan jälkeen wc, tosin viimeistä kertaa päiväkausiin. JA TAAS HEITIN PAPERIT PYTTYYN. Niin ei saisi tehdä. "Ja vessaan mennään sitten tästä lähtien aina kahdestaan, AINA." On mukavaa, kun on seuraa pimeässä viidakossa, jos vaikka käärme hyppää niskaan tai punkki sisäreiteen. Elämää on ihanaa ihmetellä yhdessä sen kaikissa muodoissa, myös yhdessä kyykätessä...

Oppaamme puhuivat ymmärrettävää espanjaa ja yksi kolmasosa melko sujuvaa englantia. Oman elämämme avara luonto saattoi siis alkaa! Ja voi onnea ja iloa millainen reissu meillä olikaan! Raskain koettelumus oli paluu sivistyksen  pariin, se on aika hyvin viiden viidakkomaisen yön jälkeen. 

Koska aikamme on rajallinen ja yöbussiin on jo käytännössä kiire, kertokaamme vain nopeasti reissun tähtihetkistä. Ensinnäkin, oppaamme olivat aivan  upeita ihmisiä ja meillä oli kielimuurista huolimatta erittäin hauskaa yhdessä, Opimme tuntemaan heidät ihmisinä ja he näyttivät ja selittivät asiat niin moneen kertaan, että ymmärsimme varmasti (jos Ameli ei siis ollut lähettyvillä tulkkaamassa).
 Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kokaan, paikalliseen poskikahviin. Kokan lehdet olivat maittavia ja auttoivat meitä  päivän jyrkissä nousuissa. Tätä energistä buustia meille sitten tarjoiltiin jatkuvalla syötöllä ja reissun ehdottomasti kuulluin lausahdus oli oppaamme suusta iloisesti raikuva kysymys "koka koka??" 

Ensimmäinen päivä oli ihmeitä pullollaan ja ensimmäisen reippaan mäkisen marssin jälkeen  majoitumme telttoihin mukavaan pusikkoon virran varrelle. Tässä leirissä pysyimme kaksi yötä, siellä nautimme ensimmäisen maittavan keittoillallisen, jonka ihanat oppaamme meille kokkasivat. Ja löysimme monta hyvää kakkakiveä, joiden alta paljastui monta merkillistä eläintä. Eräänä päivänä ollessamme vaeltamassa hääsimme käärmeen piilopaikastaan. Se oli hyvin pieni, tarkistimme onko sillä selkäranka, ettemme vain sekoittaisi  madon kanssa. Olemmehan biologeja... Kuulimme että kyseessä oli vauvakäärme, joka ei ole myrkyllinen. Siinä vaiheessa olisi kuitenkin ollut asiallista olla ne Haixit jalassa, kuljimme nimittain osa-aikaisesti avojaloin jokia ylittäessä.

Toinen villi viidakkopäivä oli erityisen eksoottinen, sillä bongasimme apinoita, kapusiiniapinoita. Kylvimme myös vesiputouksessa, jonne arkajalka Maijukin uskaltautui. Teimme pyllähtelevän linturetken ja yösafarin upean tähtitaivaan alla. Reissun aikana emme kissapetoja valitettavasti nähneet, mutta kyllä niitä varmasti lähisöllä liikkui, sillä löysimme useita jälkiä ja paljaaksi kalutun hevosen. 

Seuraava leiripaikkamme oli myös varrella virran, tosin hiekalla. Siellä Haixit kuten kaikki muukin saivat uuden kuorrutuksen. Hiekkaa löytyy edelleen esimerkiksi korvasta ja muista koloista ja rei'istä. Tämä leirin wc oli jyrkähkö rinne, josta löytyi monta piikikästä kasvia (terveisin jalat). Maiju keräsi ahkerasti punkkeja edelleen ja ne bongattiin juurikin näillä reissuilla. Tämän vuoksi kakkakaveri on tosi tärkeä. Omaa takamusta on vaikea havaita.

 Kävimme leiristä päiväretkellä ikivanhojen fiikuspuiden luona. Biologian teoksissa esiintyneet lankkujuuret konkretisoituivat viimein mielissämme. Voisi todeta, että termi kuvasi todellisuutta melko osuvasti. Koeteltua Maijua puri vielä kaiken lisäksi termiitti, se poltteli pitkään.  Menomatkalla saimme  erikoistarjouksen kiivetä ylös melkein pystysuoraa seinämää korkealle nyppylän päälle. Sanotaanko, että vierivä kivi ei sammaloidu- sanonta, jota ei sovi unohtaa kiipeillessä. 

Vietimme toisen onnellisen yön samaisella rannalla, tosin erittäin kova ukkosmyrsky kasteli teltatkin sisältä ja luonnon mahtivoima sai välillä oikeasti pelkäämään oman olemassaolon jatkumisen puolesta. Seuraavana aamuna saimme kuitenkin kaikki vielä herätä, Henri vesilammikosta. Hän oli luullut ukkosta Maxin valokuvaussessioksi.
 Hiekkarannasta vielä sen verran, että se osoittautui todella eläväiseksi maastoksi. Ihmeötököitä tuntui osuvan valokeilaan vähän väliä, paras löytö oli suuri sammakko, joka ei todellakaan ollut suurimmasta päästä, eikä se tainnut kovin liikunnallinenkaan olla. Vauvalisko ystävystyi kanssamme, se piti kiipeilystä ihmisten päällä kovasti. Mutta erikoisin tapaus oli joku uiva petoötökkä isoilla leuoilla, sen ei toivonut kiipeävän päälleen. 

Seuraavana päivänä lähdimme palaamaan takaisin päin. Matka taittui kengät jalassa, kengät tosin kastuivat jo alkumetreillä, sillä kahlaus kivien joukossa paljain varpain ei tullut kysymykseen. Haixit turvasivat etteivät varpaat taittuneet ja murjoituneet käyttökelvottomiksi. Yllätyimme suuresti, kun leiriydyimme viimeisenä yönä paikallisen asukkaan maatilalle, eläinten pihattoon. Olimme aikaisemmin ymmärtäneet oppailta, että yöpyisimme paikassa, jossa olisi mahdollisuus saada rinkat sateensuojaan, mikä oli houkutteleva tarjous sateisten päivien jälkeen. Bolivialainen puhetyyli tunnetaan sen väljyydestä, eli mitä kerrotaan ei monessakaan tapauksessa pidä täysin paikkaansa.

Täytyy myöntää, että viidakkoilluusio koki pienen kolauksen kanojen ja aasien keskellä. Eräs kana joutui pataan ja maittava todellinen lähiruokasoppa tarjosi erilaisen ruokakulttuurikokemuksen. Kanan kuolema kuulosti kamalalta, jättäen eräälle allekirjoittaneelle vähän surullisen mielen. Soppa oli kuitenkin todella todella hyvää ja ravitsevaa.WC paikaksi valikoitui sokkeloinen pusikko. 
Maatilan rauhassa viidakosta oli jäljellä silti vielä jotakin, nimittäin eräänlaiset tulikärpäset. Nämä fluoresoivaa valoa tuottavat öttiäiset toivat yön tunnelmaan oman discolisänsä. Max kuvasi ahkerasti taivasta, jolla liikkui paljon perseidejä sekä rakas milky waymme. 

Yön rauhaa häiritsi kananluita kaluamaan tullut koiraeläin eli koira. Toivoimme kovasti jaguaaria. Ystävällisen, mutta kovin hiljaisen maatalon isännän koirat myös vahtivat tiluksiaan kovaan ääneen pitkin yötä. Kukko jatkoi tästä aikaisin aamulla. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen yö, joten vähät unet eivät haitanneet. 

Aamun viimeinen vessareissu oli haikea. Kokan voimalla jaksoimme jatkaa matkaamme pois Amboron syleilystä. Viimeisin nousun jälkeen laskeuduimme kansallispuiston ulkopuoliseen kylään. Todellisuus ihmisen olemassaolosta ilmeni suoraan verrannollisesti roskien määrän kasvaessa. Hyvästelimme oppaamme haikeina ja istuimme taksiemme kyytiin. Tyhjyyden tunne valtasi mielen tuijottaessa asvaltoituja autoteitä ja aitoihin maalattuja vaalimainoksia. Eikö autoa voisi kääntää ja palata takaisin? Matkan on kuitenkin jatkuttava. Tuli hännän alla kiirehdimme nyt seuraavaa kohdetta kohti. 

Matkastamme viidakossa teki erityisen muistorikkaan ja mahtavan Chane Toursin oppaat. Tunnelma vaelluksella oli heidän ansiostaan iloinen ja kevyt. Naureskelut kuolemaan johtavista jyrkänteistä tai kohtaamisesti myrkyllisten hyönteisten  kanssa sai olon rentoutuneeksi - kumma kyllä. Tour oli hämmentävän edullinen, sisälsihän se kaiken autokyytejä ja ruokia myöten. Nähtävyydet olivat todella hyvin valitut ja oppaat jaksoivat koluta leirien lähimaastoja jälkiä etsiessän. Oppaita tulee oikeasti ikävä. Voimme siis suositella lämpimästi Bolivian kamaralle uskaltautuvia piipahtamaan Amborossa juurikin Chane toursin johdolla!


Lopuksi pikainen katsaus varusteluista:
Viidakkokengiksi Haixit olivat toimiva valinta. Ne pitivät hyvin vettä, ja kengän hörpätessä myös pitivät sen sisällä. Hyvällä säällä kengät sai päivässä kuivaksi. Vesistöjä ylittäessä ne myös pitivät todella hyvin liukkailla kivillä. Muutenkin toimivat ilmastossa hyvin, eivät olleet liian kuumat ja todella todella kevyet jalassa. Ainoa pieni ilmennyt ongelma oli helpohkosti aukeavat kengännauhat. 
Trimmin makuupussi oli myös ihan hyvä valinta viidakkoon, kylmempinä öinä se pääsi oikeuksiinsa.
Myös hyttyshousut ja -paita osoittivat toimivuutensa siinä vaiheessa, kun ne vaihtoi toisiin ja puremajälkiä alkoi löytyä pitkin sääriä.
Merinokerrasto ei ollut tarpeeton, kylmänä ilmana oli onni vetää se päälleen.

Sepä siitä, ikuista ystävyyttä hioen: kakkakavereiksikin kutsutut Maiju ja Venla 

Tätä osaa Amborosta ei turhaan kutsuta pilvisademetsäksi.

Reissuun lähtöön on tätä kirjoitellessa enää muutama päivä jäljellä! On tosin vaikea vieläkään hahmottaa, että me oikeasti tehtiin tämä! (Uskomattomin asia kuitenkin on, että sain tavarat pakattua..)

 Allekirjoittanut lyöttäytyi juhlavaellusseurueeseen juurikin Qstockin aikaan kaksi vuotta sitten, sen jälkeen porukkakin on tainnut hieman vaihtua ja ennen kaikkea, projekti hieman paisua!  Lopullinen päätös reissuun lähdöstä tehtiin rakkaan kämppikseni eli Maijun kanssa vasta seuraavana uutena vuotena, kun ensimmäinen omakustannuserä oli maksettava tilille. Sekin tietysti unohtui siinä vuoden vaihteen juhlinnassa niin, että piti kaamosvaellukselle vievässä bussissa kovaan ääneen tehdä selväksi projektipäällikölle, että lähdössä ollaan. (Silloin oli muuten tämän ruokakunnan ensimmäinen Soopan vaellus vasta edessä, joten en sitten tiedä ostettiinko sikaa säkissä vielä siinä vaiheessa.. )

Töitä on kuitenkin tehty ahkerasti siitä lähtien ja projektin puolesta voidaan puhua vuosien suunnittelusta. Nykyisestä seurueesta suurin osa ei ole tainnut olla edes paikalla, kun matkakohdetta on valittu. Toivotaan, että jotkut äänestivät silloin aikanaan hyvin puolestamme.

 Qstock 2015 oli tosiaan ennen reissua viimeinen isompi nakki ja siinähän se meni, jo kolmatta vuotta putkeen!

Työnkuva ei varsinaisesti ollut muuttunut viime vuosista, rakentamista ja purkamista se oli edelleen. Lisäksi meidän reippaat Maiju, Heini, Mika ja Antti toimivat järjestyksenvalvojina juhlapäivinä, eli taas saatiin monta näkökulmaa festarielämään! (Vähän liian läheistä näkökulmaa saivat eräät kyllä työnsä puolesta Nightwishin poikiin… nimim. katkera fanityttö.)

Työt aloitettiin ja lopetettiin Raatin aidan kanssa säheltämiseen, onneksi tänä vuonna uudelleenpystytys onnistui vähän kivuttomammin. Joka päivälle riitti kyllä töitä ja etenkin aurinkoa, välillä pääsimme vähän varjoonkin eli kitkemään taikametsää (ts. poistamaan reiteen asti yltävät nokkoset suurehkolta alalta.) Taikametsästä tehtiin myös suuri löytö, ainakin kolmekymmentä vuotta kateissa ollut lompakko!

Luottokortti oli mennyt vanhaksi vuonna 1982, mukana oli myös luoti..

Ohjelmassa oli myös pöytien, bajamajojen yms. kantelua, paineaitojen pystytystä ja päälavan rakentamista. Päälavan rakennus oli ehkä mukavinta kaikista, saattaa tosin johtua siitä, että firman miehet ovat mukavimpia ja komeimpia kaikista..

                             Iloiset työnaiset Mari ja Taru rakentamassa päälavaa

Onnellinen yhteiskuva päivän päätteeksi, huomioikaa hienot kypärät! Päälava valmistumassa taka-alalla.

Qstockissa on aina ollut hyvin monipuoliset työpäivät ja välillä meidän porukkaa pilkottiin useampaan osaan. Omien muistelmieni mukaan kiroamista aiheutti eniten minun ja Marin ponnistelut korkeiden oksien katkomiseksi pois rekkojen tieltä, ei meinannut oikein pituus riittää. Huippuhommaa oli pöytien maalaus ja järjestelmällisimmät ihmiset taisivat peräti rakastaa pöytien ja bajamajojen sijoittelun suunnittelemista.

Kaikki meni mallikkaasti, perjantaina oltiin ennen bileiden alkua vielä ylitöissä ja alue saatiin auki ajallaan. Festareilla nähtiin monia hienoja esiintyjiä, oman juhlan kruunasi ehdottomasti Nightwish! Toivottavasti pääsemme jatkossakin hommiin, silloin taidetaan tosin suunnitella jo aivan uusia retkiä..

Tämä matka alkaa tulla loppuunsa, vaikka vasta ollaan lähdössä. Onneksi tilanne on nyt muuttunut siihen suuntaan, että projektin kanssa saa painia vielä varmasti pitkään reissun jälkeenkin! ;)

-          Venla

P.s. Jännittää ihan hulluna, viikon päästä ollaan jossain sademetsän syövereissä!

Viime hetken muistilista osa 2

Vakuutukset

Muista vakuuttaa sekä itsesi että tavarasi! Kaukokohteessa myös mahdolliset lentokuljetukset takaisin kotiin kannattaa varmistaa. Ehtojen kannalta merkittäviä asioita vakuutusyhtiöille ovat olleet ainakin oppaan läsnäolo, polkuja pitkin kulkeminen ja yövytäänkö asutuksen lähellä vai ei. Koska varsinkaan lopullinen yöpymistilanne ei selviä vasta kuin paikan päällä, voi joko yrittää saada täydentävän vakuutuksen tai toivoa ettei mitään satu. Vakuutusyhtiöiden kanssa toimimista helpottaa yhteinen juuri tarkoitusta varten tehty matkasuunnitelma, joka vastaa useimpiin kysymyksiin.

Raha

Ulkoministeriön mukaan Boliviassa on hyvin pankkiautomaatteja (ainakin suurissa kaupungeissa) ja niihin käyvät Visa, Cirrus ja Mastercard. Ryhmän jäseniltä löytyy erilaisia kortteja ja jokunen luottokortti-hakemus on vielä vetämässäkin, joten eiköhän näillä pärjätä.

Suositusten mukaan suuria summia käteistä ei kannata kuljettaa mukana, ja nosto- ja luottorajat tulee asettaa maan kulutustason mukaisiksi, mutta samalla huolestuttaa mistä rahaa sitten saa jos automaatteja ei löydy tai raja tulee vastaan? On myös hyvä tietää miten kortin saa suljettua jos se viedään, ja miten sitten pärjää. Jos ottaa mukaan useamman kortin, ne kannattaa pitää erillään ja vielä jonkin verran käteistä kolmannessa paikassa. Entä avainlukulista?

Ryhmä tuo turvaa, varsinkin kun rahat jaetaan jo lähtökohtaisesti ihmisten kesken.

Ekstra: Mukana voi pitää valelompakkoa, jossa on vähän rahaa mahdolliselle ryöstäjälle annettavaksi. Nyt joku vanha lompsa kehiin.

Tärkeät paperit

Passista, lentolipuista, resepteistä, keltakuumetodistuksesta, vakuutustodistuksesta ja avainlukulistasta on hyvä laittaa kopiot talteen esimerkiksi sähköpostiin tai paperisena kotiin, ja ottaa myös paperikopioita matkalle mukaan. Erityisesti passista suositellaan jättämään alkuperäinen suojaan esimerkiksi tallelokeroon ja kuljettamaan mukana vain kopiota, jos vaikka viranomainen pyytää todistamaan henkilöllisyyden. Eri asia sitten voiko tallelokeroihin luottaa… Jälleen paperit suojaan vedeltä, ja kopiot eri paikkaan kuin varsinaiset.

Ekstra: Valepoliiseja kannattaa varoa. Epäilyttävässä tilanteessa ei ainakaan pidä antaa passiaan pois tai seurata henkilöä tuntemattomaan paikkaan. Voi siis olla hyötyä tietää missä päin paikallinen poliisiasema sijaitsee.

Tärkeät numerot ja kännykkä

Kännykkään (ja lisäksi paperille) kannattaa tallentaa vakuutusyhtiön hätänumero, kortinsulkunumero(t), ulkoministeriön hätänumero, paikallisen konsulaatin numero(t) ja omaisten numerot ICE-muodossa (ICE 1 etunimi sukunimi). Yhdessä matkustaessa ensimmäinen ICE voi olla jonkun toisen ryhmäläisen numero. Luonnollisesti nämä numerot tulee siirtää myös paikan päällä ostettavaan prepaidiin. Jos otat matkalle mukaan tavallisesti käytössä olevan kännykkäsi, muista varmuuskopioida siinä olevat tiedot. Ulkoministeriön mukaan Boliviassa toimivat ”1900 MHz- taajuutta tukevat kolmitaajuuspuhelimet”, jos joku ymmärtää mitä se tarkoittaa. Toimivan kännykän voi myös ostaa paikan päältä.

Tekniikka

Mukaan on lähdössä kameraa, kännykkää, GPS:ää, ja jos jonkin sortin laitteistoa. Näille on erityisen tärkeää ilmastonmukainen pakkaaminen, eikä ole haitaksi vaikka pusseihin viskaisi pari silicaa kosteutta keräämään. Laitteiden pitäisi myös olla tarpeeksi helposti saatavilla ja suojassa rosmoilta. Materiaalia on tarkoitus päivittää tänne nettiin matkan aikana, mikä luo omat haasteensa. Virransaantia varten mukaan tarvitsee ottaa reilusti vara-akkuja. Boliviasta saa paristoja. Seinäsähkö on suurimmassa osassa Boliviaa sama kuin meillä 230V/50Hz ja pistoke on sama Type C. Tiettävästi erilainen sähkö on vain osissa La Paz:ia. Siellä sähkö on 110V ja pistoke Type A. (http://www.iec.ch/worldplugs/)

Matkustusilmoitus

Matkustusilmoitus on vapaaehtoinen ilmoitus ulkomaille matkustamisesta, jonka tekemistä ulkoministeriö suosittelee erityisesti riskialttiille alueille matkustaville. Ideana on siis ilmoittaa jo etukäteen ”Hei! Olen täällä!” siltä varalta että sattuu tsunami, tai Bolivian tapauksessa ehkä ennemmin maanjäristys tai vallankumous, ja kotimaa päätyy tarjoamaan apua matkailijoille.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=49382

Tiedot kuntoon

Kertaa perustiedot Boliviasta (ulkoministeriön matkustustiedote) matkasuunnitelma, turvallisuusohjeet (esim. miten toimia jos passi tai pankkikortti katoaa), matkailijan terveysopas, kulttuurishokki ja espanjaa vielä kerran ennen lähtöä. Matkanjärjestäjiltä on saatu tarjouksia erilaisista toureista kansallispuistoihin, ja vaikka lopulliset päätökset käytettävistä yhtiöistä tehtäneen vasta paikan päällä pärstäkertoimen perusteella, niin tarjouksiin tutustuminen etukäteen antaa vertailupohjaa. Lisäksi olemme tehneet sponsoreiden kanssa sopimuksia, ja niihin liittyvät velvollisuudet on myös hyvä olla tiedossa.

Ekstra: Kertaa myös eteläinen tähtikartta, sillä tottahan nyt etelän risti pitää tunnistaa. Kun katsoo vierasta tähtitaivasta, tuntee olevansa kaukana kotoa.

Tarkista ettei mitään jää kotiin kytemään!

Kaveri tarkistamaan postit, yliopistoon läsnäolevaksi ja kursseille ilmoittautuminen, viestin jättäminen uusille kämppiksille, laskujen maksu, tukien haku, kirjastonkirjat…? Elo-syyskuu on yleensä vähintään yhtä kiireistä aikaa kuin muutkin kuukaudet. Vaikka et yleensä kirjoittaisi salasanoja muistiin, niin sitäkin kannattaa harkita, koska kuukauden käyttämättä olevat voivat unohtua.

Linkit:

Ulkoministeriö: Ennen matkaa, Matkustustiedote, Hyvä tietää, edustustojen yhteystiedot, Matkustaminen A-Ö http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=17276&culture=fi-FI&contentlan=1

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Matkailijan terveysopas, rokotukset, hyttysiltä suojautuminen.

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/ohjeet-ja-saadokset/matkailijan-terveysopas

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=25407#s24

Rokote.fi: yleiset rokotesuositukset, matkailijan muistilista http://www.rokote.fi/matkailijan-rokoteopas/maat/bolivia/

26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä ja lisätty tagit.

Viime hetken muistilista osa 1

Ovatko rokotukset, varusteet, vakuutukset, passi, rahat, lääkkeet, kengät ja ägälimägäli kaikki kunnossa?! Tässä mietittynä vihdoin mahdollisimman kattavaa listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kun lähtee kuukaudeksi eteläiselle pallonpuoliskolle.

Osta, tarkista, pese, testaa, aja sisään, harjoituspakkaa ja punnitse tavarat.

Monet uudet vaatteet täytyy pestä ennen matkalle lähtöä. Kengät ajaa sisään, vanhat vaatteet tarkistaa ja uudet testata. Sitten kaikki pitää harjoituspakata kahdesti (toinen lentoa, toinen Boliviassa oloa varten) ja punnita (ruumaan max. 23 kg, käsimatkatavaraksi 8 kg ja kantoon vähemmän kuin kolmasosa omasta painosta). Yleisistä varustelistoista kannattaa muokata oma lista, josta voi yksiselitteisesti tarkistaa onko muistanut kaiken. Viivi onkin jo tehnyt esimerkillisen mallisuorituksen pakkaamisesta.

Yksi sääntö tavaroiden suhteen on, että mitään millä on suuri tunnearvo ei kannata ottaa mukaan, jos ei ole pakko. Ja harkita sellaisiakin pikkujuttuja, kuin muistikortin jättämistä pois kännykästä, jos siinä ei ole kuin musiikkia. Entä mitä jokaisen pitää ottaa mukaan, mitä voi ostaa perillä ollessa, mitä riittää kun on muutamalla ja mitkä ovat ryhmäkohtaisia varusteita? Näihin kysymyksiin etsitään vielä vastauksia, mutta keskustelu on matkan lähetessä vilkastunut. Ehkä täydellinen varustelista julkaistaan vielä joskus…

Passi

Tulee olla voimassa vielä puoli vuotta paluun jälkeen. Näiden pitäisi olla kaikilla kunnossa, passien tiedot kun piti ilmoittaa matkatoimistolle jo toista kuukautta etukäteen. Matkaa ajatellen passille on hyvä olla ehdottoman vedenpitävä säilytyspaikka, mieluiten kaulapussissa tai muuten turvassa näpistelijöiltä.

ESTA

Kun lennot kulkevat Yhdysvaltojen kautta, tarvitsee täyttää ESTA-lomake viimeistään 72 h ennen matkaa. Suurin piirtein siis ”En ole terroristi”. http://sayl.fi/esta-maahantulolomake/

Rokotteet ja lääkkeet

Rokotteista Boliviaan suositellaan ottamaan hepatiitti A + B, lavantauti, malaria ja keltakuume sekä varmistamaan perusrokotteet (MPR, kurkkumätä, jäykkäkouristus). Myös keltakuumetodistus tulee suojata hyvin kosteudelta. Malarianestolääkitys lähtee mukaan matkaan siinä missä särky- ja matkapahoinvointi-, ummetus- ja ripulilääkkeet ja mahdolliset henkilökohtaiset lääkitykset. EA-pakkaukseen meillä tulee vielä isompia haavanhoitovälineitä ja antibiootteja. Lisäksi on hyvä varautua mahatautiin esimerkiksi maitohappobakteereilla ja veteen lisättävillä suoloilla, sekä varata mukaan aurinkorasvaa (50), hyttyskarkotetta (DEET 50 %, jos vaan löytyy) ja tavalliset hygieniatuotteet. Aineiden tulee olla tarpeeksi tehokkaita ollakseen hyödyksi, mutta viidakossa haju voi houkuttaa hyönteisiä, eikä kaikkia aineita saa käyttää kansallispuistoissa. Pakkauksessa muistetaan vielä lentomääräykset. On muuten jännä, miten reseptilääkkeiden reseptejä suositellaan mukana pidettäviksi, vaikka ne usein saa vain suomeksi…

Terveys

Kun matkaan kuuluu maastossa liikkumista ja mahatauti voi koetella vastustuskykyä, on hyvä pitää huolta terveydestä. Valitettavasti useammallakin matkaanlähtijällä on nyt vikaa jaloissa, eikä kaikilla kunnonkohotuksen yrittäminen ole tuottanut tuloksia. Matkasuunnitelmia on jo sopeutettu. Nyt viimeisten viikkojen aikana on kuitenkin loppuspurtin aika! Tarpeeksi vaatetta päälle ettei vilustu, Qstockin rakentamisessa ottaa homman kuntoharjoittelun kannalta (mutta varoo rikkomasta itseään) ja vaikka kävelee kenkiä sisään kauppamatkalla. Eikä polteta ihoa, nyt kun aurinkokin alkoi paistaa (jos Qstockin rakentaminen olisi aloitettu jo kesäkuussa, oltaisiin saatu lämmin kesä - rakentelutalkoissa kun on aina aurinko paistanut ja hellettä riittänyt) Tai jos on jo rikkonut tai vilustunut, niin parantelee huolella. Myös syömiseen on hyvä kiinnittää huomiota ja hammastarkastus tehdä ennen matkaa.

Toki viimeistään hammastarkastuksen suosittelusta voi päätellä, että tästä listasta ei enää viime hetkellä hirveästi apua ole...

Mari kuittaa (ensimmäisen osan)

26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä.