Viime hetken muistilista osa 1

Ovatko rokotukset, varusteet, vakuutukset, passi, rahat, lääkkeet, kengät ja ägälimägäli kaikki kunnossa?! Tässä mietittynä vihdoin mahdollisimman kattavaa listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kun lähtee kuukaudeksi eteläiselle pallonpuoliskolle.

Osta, tarkista, pese, testaa, aja sisään, harjoituspakkaa ja punnitse tavarat.

Monet uudet vaatteet täytyy pestä ennen matkalle lähtöä. Kengät ajaa sisään, vanhat vaatteet tarkistaa ja uudet testata. Sitten kaikki pitää harjoituspakata kahdesti (toinen lentoa, toinen Boliviassa oloa varten) ja punnita (ruumaan max. 23 kg, käsimatkatavaraksi 8 kg ja kantoon vähemmän kuin kolmasosa omasta painosta). Yleisistä varustelistoista kannattaa muokata oma lista, josta voi yksiselitteisesti tarkistaa onko muistanut kaiken. Viivi onkin jo tehnyt esimerkillisen mallisuorituksen pakkaamisesta.

Yksi sääntö tavaroiden suhteen on, että mitään millä on suuri tunnearvo ei kannata ottaa mukaan, jos ei ole pakko. Ja harkita sellaisiakin pikkujuttuja, kuin muistikortin jättämistä pois kännykästä, jos siinä ei ole kuin musiikkia. Entä mitä jokaisen pitää ottaa mukaan, mitä voi ostaa perillä ollessa, mitä riittää kun on muutamalla ja mitkä ovat ryhmäkohtaisia varusteita? Näihin kysymyksiin etsitään vielä vastauksia, mutta keskustelu on matkan lähetessä vilkastunut. Ehkä täydellinen varustelista julkaistaan vielä joskus…

Passi

Tulee olla voimassa vielä puoli vuotta paluun jälkeen. Näiden pitäisi olla kaikilla kunnossa, passien tiedot kun piti ilmoittaa matkatoimistolle jo toista kuukautta etukäteen. Matkaa ajatellen passille on hyvä olla ehdottoman vedenpitävä säilytyspaikka, mieluiten kaulapussissa tai muuten turvassa näpistelijöiltä.

ESTA

Kun lennot kulkevat Yhdysvaltojen kautta, tarvitsee täyttää ESTA-lomake viimeistään 72 h ennen matkaa. Suurin piirtein siis ”En ole terroristi”. http://sayl.fi/esta-maahantulolomake/

Rokotteet ja lääkkeet

Rokotteista Boliviaan suositellaan ottamaan hepatiitti A + B, lavantauti, malaria ja keltakuume sekä varmistamaan perusrokotteet (MPR, kurkkumätä, jäykkäkouristus). Myös keltakuumetodistus tulee suojata hyvin kosteudelta. Malarianestolääkitys lähtee mukaan matkaan siinä missä särky- ja matkapahoinvointi-, ummetus- ja ripulilääkkeet ja mahdolliset henkilökohtaiset lääkitykset. EA-pakkaukseen meillä tulee vielä isompia haavanhoitovälineitä ja antibiootteja. Lisäksi on hyvä varautua mahatautiin esimerkiksi maitohappobakteereilla ja veteen lisättävillä suoloilla, sekä varata mukaan aurinkorasvaa (50), hyttyskarkotetta (DEET 50 %, jos vaan löytyy) ja tavalliset hygieniatuotteet. Aineiden tulee olla tarpeeksi tehokkaita ollakseen hyödyksi, mutta viidakossa haju voi houkuttaa hyönteisiä, eikä kaikkia aineita saa käyttää kansallispuistoissa. Pakkauksessa muistetaan vielä lentomääräykset. On muuten jännä, miten reseptilääkkeiden reseptejä suositellaan mukana pidettäviksi, vaikka ne usein saa vain suomeksi…

Terveys

Kun matkaan kuuluu maastossa liikkumista ja mahatauti voi koetella vastustuskykyä, on hyvä pitää huolta terveydestä. Valitettavasti useammallakin matkaanlähtijällä on nyt vikaa jaloissa, eikä kaikilla kunnonkohotuksen yrittäminen ole tuottanut tuloksia. Matkasuunnitelmia on jo sopeutettu. Nyt viimeisten viikkojen aikana on kuitenkin loppuspurtin aika! Tarpeeksi vaatetta päälle ettei vilustu, Qstockin rakentamisessa ottaa homman kuntoharjoittelun kannalta (mutta varoo rikkomasta itseään) ja vaikka kävelee kenkiä sisään kauppamatkalla. Eikä polteta ihoa, nyt kun aurinkokin alkoi paistaa (jos Qstockin rakentaminen olisi aloitettu jo kesäkuussa, oltaisiin saatu lämmin kesä - rakentelutalkoissa kun on aina aurinko paistanut ja hellettä riittänyt) Tai jos on jo rikkonut tai vilustunut, niin parantelee huolella. Myös syömiseen on hyvä kiinnittää huomiota ja hammastarkastus tehdä ennen matkaa.

Toki viimeistään hammastarkastuksen suosittelusta voi päätellä, että tästä listasta ei enää viime hetkellä hirveästi apua ole...

Mari kuittaa (ensimmäisen osan)

26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä.

Varustautujan koepakkailut

Noin kolme viikkoa lähtöön, joista yksi kuluu Qstockin rakentelutempauksessa ja omalla kohdalla vielä pari viikkoa kesäreissussa. Eli juuri nyt oli täydellinen hetki tehdä koepakkaus. Tartutin itseeni sopivasti juuri lavantaudin, että heikennetyt bakteerit herättäisivät puolustusjärjestelmän Bolivian mahdollisen tositilanteen varalle (otin "rokotussarjan" ensimmäisen kapselin). Mahan möyrähdellessä hiljakseen pistinkin tuulemaan ja kasailin reissukamoja sekä kartoitin pieniä puutteita.

Padam! Näinkö kamala kasa pitäisi ahtaa mukaan? Mitähän tämä kaikki mahtaa painaa? AAA-PU-VA!!!

No niin, no niin, onneksi tulen vähällä toimeen ja osaan myös karsia kamat minimiin ja onhan tässä mulla ryhmäkamojakin tuo GPS, sen akut ja miniläppäri ja vähän ylimäärin ensiapukamaa...  Onneksi tässä on mukana myös matkan aikana päälle laitettavat vaatteet eli kaikki tämä ei oikeasti ole kerralla pakattuna tämän jälkeen, Koetetaanpa sulloa kaikki rinkkaan ja jätänpä vielä nämä hyödyttömimmät lämmikkeet ja liian isot suihkuläpsyt ihan päälle, että ne voi tarvittaessa jättää pakkaamatta.

Pari parikytlitrasta kuivapussia, itse ommeltuja pakkauspusseja, kaksi pienempää pakkauspussia, 60-litrainen vanha rinkka ja 9-litrainen (!) pikkureppu. Näihinkö pitäisi pakata kaikki edellisen kuvan kama?

Hyörinää, pyörinää... (Oonko mä oikeesti mahahermostunut tästä vai ei kai nää lavantautibakut pyri suoraan mun läpi?!)

Ja TSUP! Ohhoh, no kamathan mahtu aika kivuttomasti vielä. Pakko olla ylipainoa lentokoneen sallittuun 20 kiloon.

Ankaran punnitussession jälkeen sain tulokset: rinkkapakkauspusseineen päivineen 14,8 kg ja käsimatkatavarareppu 3,8 kg. Rajathan ovat 20 kg ja 8 kg + ulottuvuusrajat.

Hehei! Tännehän mahtuu vielä evästä ja ehkä kirjakin luettavaksi! Mut onhan toi pieni reppu oikeesti tosi pieni. Tällaiseen reissuun voisi isompikin pikkureppu toimia, sais vaikka ruokaostokset samaan tai menis edes käsimatkatavarat sinne helpolla. Mut mitäs se onkaan syöny?

Pienet välttämättömyydet, lääkkeet ja hygieniatarvikkeet, hyödyllisimmän elektroniikan, lompakon, passin, aurinkolasit, -hatun ja -rasvan, käsidesin ja kompressiosukat matkustamiseen. Pitänee täydentää vielä vessapaperilla, ei niistä lentokentistä ikinä tiedä ja mahaakin kuplottaa taas.

Elektroniikoista kaiken kaikkiaan mukana siis GPS ja tietokonepiuha, ladattavia paristoja + laturi, otsalamppu, majoituslamppu, kamera + laturi, palikkapuhelin + laturi, miniläppäri + laturi ja älypuhelimen laturi. Älypuhelin siis kamerana kuvanotto hetkellä. Ää-äh, kun tulee välillä niin epätarkkoja kuvia. Ja ihme piuhahelvetti! Näillekin joku järkevä pakkauspussi, kiitos!

Nukkuakin täytyy, joten mukaan lähtee makuupussi, ilmatäytteinen makuualusta, hyttysverkko (tänne alle voin ottaa kaverinkin, toi on tuplalevee), makuupussilakana ja puhallettava tyyny(?). Onkohan toi tyyny jo vähän liikaa?

Mietitäänpäs sitten yleisesti hygienia puolta. Tähän kohtaan tuumaustauko toiletin puolella ja muistetaan se hygienia erityisesti asioinnin jälkeen. Pyyhe, aurinkorasva, hyttysmyrkky, kosteusvoide, shampoo ja saippua lienevät kaikkien varusteita. EA-pussin sisällöksi voisi harkita perushaavanhoitotarvikkeita ja ehkäpä ideaalisidettä. Mika tietänee ja panostanee tähän puoleen enemmän. B:llä alkava rasvainen voide estää hiertymiä ja auttaa ihovaurioiden paranemisessa, ihan ykkönen. Jätä ainakin vasemman laidan kamoja pakkaamatta, jos et välitä ylellisyyksistä (alalaita) ja jos olet mies (et tarvii ylälaidan kamoja, koska letku löytyy omasta takaa eikä öljynvaihtohuoltoakaan tarvita). KKK-pakkauksesta (KantapääKivun Korjaus) ja jalkahuoltokamoista enemmän tuonnempana.

Vanhoja jalkojen rasitusvammoja parantelevana minun on kiinnitettävä erityistä huomiota jalkojeni hyvinvointiin. Mutta että noin paljon jalkakamaa?!

Onhan siinä kaikkien tarvitsemia sukkia (tropiikkisukat, parit alussukat ja vaellussukat, kompressiosukat, lyhytvartiset sukat ja älä vaan kysy miksi varvassukat), sandaalit (voi olla siis jotkut muut kevyet hengailukengät) ja kynsileikkuri (kynnet yleensä kasvaa neljässä viikossa). Kipugeeli, kylmägeeli, kolmen sortin särkylääkkeet, talkki, rakkojen estäjänäkin tunnettu jalkaliukkaripuikko, rakkolaastarit, kinesioteippi, urheiluteippi ja kävelysauvat taa'annevat jaloilleni parhaan mahdollisen huollon. Silti minun on huolehdittava riittävistä tauoista ja oltava ylirasittamatta jalkojani. Ei sitten napista siellä, jos meikä heittää kesken retken perseelleen ja juuttuu siihen toviksi, ettei jalat väsy!!

1)                                     2)                               3)

Tropiikkivaatetuksesta mukaan otan
1) itikankarkoitusvermeet, jotka on todettu varsin hyviksi ainakin kierojen savolaisten ranta-, metsä- ja rantametsäitikoiden puremia vastaan. Pohjalaisten itikoiden puremiin nämä vaatteet tuskin vaikuttavat (ymmärtääkseni itikat ovat lehmiä sielläpäin!). Housuissa on siis hyttyskarkotekäsittely ja paidassa ei. Väljä istuvuus ja tiheään kudottu kangas lienevät paidan toimivuuden taustalla. Molemmat suojaavat tehokkaasti myös auringolta.
2) vaihtovaatteet eli toiset pöksyt ja t-paita. Noiden pöksyjen tilalle odottelen vielä Vaeltajankaupasta Helikon Tex Urban Tactical -housuja 8) Oli koitettava silti pakata jotain tälläkin kohdalla ihan vain malliksi tilaa viemään ja painoksi.
3) hellevaatteet kaupunkioloihin siis toppi ja shortsit. Onkohan mun t-paidat ja topit liian "huomiota herättäviä" ts. liian kireitä matkailijalle? Ei kai sentään, naamakin on niin valkonen, että varmasti bongaavat pohjoisen turistin. Jos ei muuten, niin sit viimeistään mun mahtavan hellehatun alta!

Ja sit siirrytäänkin helteestä pakkasen puolelle. Lämmikkeinä ja sadetta vastaan sadeponcho (puuttuu kuvasta), fleecekerrasto ja kevyt toppatakki ylängölle/vuoristoon, kuoritakki ja kevyet huonosti vettäpitävät sadehousut (ovatko nämä edes tarpeellisia?), pipo, puffi ja hanskat sekä lyhyt että pitkähihainen merinovillakerrasto. Näistä ainakin merinot ovat monikäyttöisiä ja vähintään (ehkä myös aika tarkalleen) yksi takki olisi käytännöllinen.

Pakkasin myös alusvaatteita, lunchboxin, kolme (?) erikokoista juomapulloa, istuinalustan, korjaussetin, tulitikkuja ja karttapussin, jotka näkyvät enemmän tai vähemmän ensimmäisen kuvan sekamelskassa. Ei niistä sen enempää! Täyden purkin aurinkorasvaa ja hyönteismyrkkyä voisi vielä hankkia, samoin haavapyyhkeitä. Olikohan ladattavia pattereitakaan tarpeeksi? Normiparistoja voi onneksi ostaa mistä vain. Oulussahan minuakin odottavat tuliterät Haix Black Eagle Adventure 30 Mid -kengät, joiden sisäänajoa odottelen jo innolla :DD Vähemmän innolla itseään odotuttaa kaksi seuraavaa annosta Salmonella typhi -bakteereja, Nähtäväksi jäävät mökkiviikonlopun ja bakujen yhteisvaikutukset suolistoon...

Kaikki siis pakattu. Järkevästi. Nyt uskallan taas nukkua yöni kunnolla sillä tiedän kaiken tarpeellisen mahtuvan mukaan. Jaksanpa vielä itse kantaakin koko roskan! JA minulla on kuvalliset pakkausohjeet omista tavaroistani :)



-Viivi

Kirjoittaja on keskimääräistä juhlavaeltajaa hieman vanhempi retkeilijä, joka seurusteli vuosia varustehifistelijän kanssa, eli sopiviakin (lue: kevyitä ja pieneen pakkautuvia) varusteita on ehtinyt kertymään ajan kanssa. Lisäksi pienikokoisuudesta on etua, kun pakattavat vaatteetkin ovat pienempiä. Kirjoitus on laadittu ohjeeksi ja vertailukohdaksi reissupakkailua varten ja ennen kaikkea huvin vuoksi.

H-hetki lähestyy ja mitä on tullut tehtyä

Minäpä päätin hakea työharjoitteluun Boliviaan, jotta olisin siellä jo valmiiksi, kun muut SOOPAn juhlavaeltajat saapuisivat maahan. Koska työharjoittelutuen saamiseksi harjoitteluajan on oltava vähintään kolme kuukautta, olen Boliviassa 131 päivää eli hieman reilut neljä kuukautta eli kolmasosan vuodesta… O.o Paikan saatuani alkoi perinpohjainen selvittely, että mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun reissu on niin kauas ja niin pitkä. Selvittelyurakka tietyllä tapaa myös vei myös ajatuksia pois itse reissusta, mikä kuulostaa vähän oudolta, mutta toimi, koska en hirveästi ole ehtinyt jännittää reissuun lähtöä kuin vasta hetken aikaa. Nyt jännittää.

Lentoliput piti hankkia heti kun tieto työharjoittelupaikasta selvisi, koska viisumihakemusta varten on liput oltava jo hankittuina. Sain onnekseni paikat samoilta paluulennoista kuin kanssavaeltajani. ESTAn matkustuslupa USA:han piti ostaa myös.

Kun matka suuntautuu keskelle käärmeiden ja malarian täyttämää pöpelikköä, on kattava matkavakuutus oltava voimassa. Piti hankkia vakuutusajan laajennusta kahdelle kuukaudelle sekä urheilulaajennus kattamaan riskialttiit urheiluharrastukset, kuten vaikka vaeltaminen viidakossa. Vakuutuksen saamiseksi piti myös laatia pelastautumissuunnitelma, mikä olikin hyvä juttu, koska toimintaa hätätilanteen sattuessa tuli mietittyä varmaan paremmin kuin ilman suunnitelman laatimista. Ja terveysselvityksessä vakuuttaa, etten ole sairas. Rahaa paloi ihan kivasti.

Toinen tärkeä juttu on rokotukset ja lääkkeet: Kansallisen rokotusohjelman vaatimat tehosterokotukset, lavantauti, keltakuume, hepatiitti A ja B ja malaria. Koska työharjoitteluni sisältää eläimien käsittelyä, piti listan jatkoksi laittaa rabiesrokotussarja. Malarialääkkeitä on useampaa erilaista, joista valitsin halvimmasta päästä olevan ja kerran viikossa nautittavan Lariamin, jonka sivuvaikutusten lista on pitkä kuin nälkävuosi. Yleisiä oireita ovat muun muassa uniongelmat ja painajaisunet, ja koska joillekin se voi aiheuttaa masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia, piti lääke testata ennen matkalle lähtöä. Kaksi testiviikkoa takanapäin, enkä mielestäni nuku yhtään huonommin kuin ennenkään. Painajaisia ei ole näkynyt, joskin pari villiä seikkailu-unta ja yksi niin suurta onnea huokuva uni, etten ole onnellisempi unissa ikinä ollutkaan. Ja yllättävän hyvät fiilikset ovat olleet muutenkin. Ehkä lääke vaikuttaakin minuun nurinkurisesti, mutta en valita, elämä on ihanaa. Ja rahaa paloi.

Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia Boliviaan alle 90 päivän matkalle, mutta koska lähdenkin vähän pidemmälle reissulle, piti tehdä viisumihakurumba. Ilman hikeä ja sydämentykytyksiä siitä en selvinnyt, ja tulin hyvin tutuksi Bolivian suurlähetystön virkailijan kanssa, koska soittelin sinne niin paljon. Monta asiaa piti tehdä ja laittaa hakemukseen, muun muassa postitse lähetetty kirje Boliviasta työpaikkani yhteyshenkilöltä (siinä kesti hieman…) ja sitten yllätysvaatimukset sen jälkeen kun luulin että hakemukseni on ok. Olin henkisesti varautunut, että pitää matkustaa lähimpään Bolivian suurlähetystöön eli tässä tapauksessa Ruotsiin leimaamaan passi, mutta riittikin että lähetän passin postitse ja maksan sen lähettämisen takaisinkin. Voi että jännitti saanko enää ikinä passiani takaisin vai jääkö se matkan varrelle. Passi matkasi kirjattuna kirjeenä viikon verran, kunnes pääsi lähetystöön perille. Viikko meni, että se tuli minulle takaisin. Viime viikolla. Lähtö on huomenna 28.4. (tai oikeastaan tänään, kello onkin jo niin paljon). Meni vähän tiukille, vaikka aloitin viisumirumban jo tammikuussa. Ja ylläri, rahaa paloi taas.

Sitten luottokortin hankkiminen, kopiot kaikista tärkeistä dokumenteista tutuille ja omaan sähköpostiin ja mukaan reissuun, rinkan pakkaamista (20 kg painorajoituksella saa vähän jo käyttää luovuutta) ja osoitteiden keräämistä postikortteja varten, hammastarkastus, postin uudelleenohjaus, Itsensä psyykkaaminen niin ettei pitkä ero rakkaista ihmisistä tuntuisi niin tyhmältä. Tuliaisiksi työpaikalle Pantteri-salmiakkia ja ruissipsejä.

Reissuvalmistelut ovat opettaneet muun muassa sen, että vie paljon aikaa saada kasaan tarvittavat dokumentit ja hoitaa tarpeelliset asiat. Rahaa myös kuluu todella paljon, jos lähtee kauas ja pitkäksi aikaa harrastamaan riskialtista urheilua ja hankkii suojakseen rokotteita ja lääkkeitä.

Sukulaiset kävivät vierailulla tänään ja vuoroin sanoivat näkemiin joko varoittelemalla Boliviassa olevista huumejengeistä ja siellä tapahtuneista tapoista, muistuttamalla minua siitä että olen pieni, bolivialaisen mittapuun mukaan blondi ja yksin matkustava nainen tai hokemalla kurtistettujen kulmien alta että et sitten hanki mitään paikallista Fernandoa mieheksesi ja jää sinne, muistakin että sulla on täällä oma kulta odottamassa. Voin siis mieli keveänä ja odotukset positiivisena lähteä huomen aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sieltä kohti Boliviaa.





Terveisin,
Ameli

Terveys, vaarat ja terve järki

Terveys

Matkailijan terveyden lähtökohtana ovat tietysti asianmukaiset rokotukset. No mitäs sitten jos rokotukset yksistään eivät riitäkään, haaveri sattuu tai yllättävän kova vatsapöpö jyllää? Tarvitaan sairaalahoitoa kun omat keinot ovat loppu? Entäs mahdollinen ambulanssikyyti tai jopa helikopterievakuointi?

No come on! Vakuutukset kuntoon! Kattava matkavakuutus on yksi travellerin huomionarvoisimpia asioita jo ennen matkaa. Bolivian projektiporukalla olisikin syytä harkita ryhmävakuutusta, joka tulee todennäköisesti halvemmaksi ja on myös samalla erittäin kattava.

No, rokotukset, vakuutukset sekä malarian estolääkitys siis on kunnossa. Laskeutukaamme Bolivian tasavallan maaperälle ja syventykäämme suojaukseen itse kohteessa: 

Liene itsestään selvää, että käsihygienia on kaiken keskipisteessä. Käsien pesu on sinun suorittaman saippualla ja desinfiointiainetta lotrattavan aina ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen sekä hitusen joka välissä - nokan kaivua ennen ja berberin raapimisen jälkeen. Muistakaa kädet! Kädet joiden välityksellä kuskaatte bakteereita suuhunne, silmiinne sekä nokkaanne. Tai sitten ette kuskaa. It’s up your’s sanoi Nykäsen Matti.

No seuraavaksi, itse ruokailu sekä juoman siemailu. Kolmen KOON sääntö, eli käristä, keitä, kuori. Bolivian hygieniataso ruoanlaitossa on ihan omaa luokkaansa verrattuna meidän yleiseurooppalaiseen (liioitellunkin kliiniseen) hygienialeveliin. Se on siis ihan syvältä. A-hepatiitti leviää saastuneen juomaveden ja huonon elintarvikehygienian välityksellä. No sitä vastaanhan suojaudutaan rokotteella, mutta siitä huolimatta on suositeltavaa juoda vain ja ainoastaan pullovettä. Paikalliset oluet toimivat myös erinomaisesti nesteytykseen. Ruoan suhteen kypsentämättömät kasvikset ovat matkailijan kirous, vältä niitä siis, ellet pääse niitä itse pesemään huolellisesti juoksevalla vedellä. Paikalliset kokit eivät niitä todennäköisesti välitä veden alla juuri huljutella.

No jos sinne sairaalaan joutuu niin, mikäli mahdollista, pyri vaikuttamaan hoitopaikkaasi mahdollisimman paljon. Bolivian sairaanhoidon taso vaihtelee rajusti: suurissa kaupungeissa on tarjolla tasokkaitakin yksityisiä klinikoita, mutta maaseudulla kylätohtorit hoitaa homman. Tärkeintä olisi löytää yhteinen kieli hoitavan lääkärin kanssa. Pyri myös pitämään saattaja aina mukana tukena ja turvana – katsomassa vähintään vierestä, että neulat ovat varmasti steriilejä.

Vaarat

Bolivia, tuo huumekaupan ja rikollisuuden luvattu maa, yksi maailman korruptoituneimmista valtioista. No mitäs siltä voit odottaa? Taskuvarkaita, muiluttajia, huijareita, huumeita, viinaa, huoria. Osa vaarallisia, osa ei. Suurin osa vaarallisia. Enemmän tai vähemmän. 

Taskuvarakita varten kikka on helppo: kaksi rahamassia, toinen taskuun, toinen kehoa vasten esimerkiksi kaulapussiin paidan alle tms. Taskulompakkoon laitetaan muutama dollari rahaa (Boliviano), joka sitten ystävällisesti ojennetaan sitä vaativalle. Sinne voi myös laittaa joitakin suomalaisia joutavia kortteja ikään kuin luomaan vaikutelmaa aidosta lompakosta. 

Hotelleihin, hostelleihin yms. ei pidä jättää mitään arvokasta. Ei edes turvasäilöön, sillä henkilökunnalla on niihin avaimet, ja kukas muukaan niitä käy tsekkailemassa. Jos ei henkilökunta itse niin heidän vähäosaisemmat ystävät, tietenkin provisiota vastaan. Passista napataan kopiot sekä itselle paperiversiona, että esimerkiksi sähköpostiin, sieltä ne löytyvät olitpa melkein missä tahansa. 

No mitäs siellä viidakossa sitten on syytä painaa mieleensä? Amazonin sademetsän myrkyllisiä tai muuten vaarallisia eläimiä ja kasveja en ala luettelemaan, mutta niitä riittää, uskokaa suosiolla. Perus sääntönä: mitä et tunnista, älä siihen kajoakaan. Jos siellä liikuskellessa jossakin hamppuviljelmän näköinen tulee vastaan, kannattaa poistua vähin äänin takavasemmalle. Huumekeisarit ovat tarkkoja tavarastaan.

Ihmiset, käyttäkää järkeänne. Boliviassa kaikki toimii voiteluperiaatteella, jos paikallinen poliisi väittää sinun rikkoneen lakia ja esittää vaatimuksia, maksa. Lado kouraan tuppo seteleitä, se on heille ikään kuin tippiä. Pieni palkka ei muuten elämiseen riitä.

No kaiken kaikkiaan, hirvittävän monihan meistä tulee kuolemaan kotonaan. Vieläpä omassa sängyssään. Todennäköisyys kuolla, loukkaantua tai sairastua vakavasti Bolivian reissulla on minimaalisen pieni, joten reissuun kannattaa ehdottomasti lähteä! Tärkeintä on ottaa mukaan aimo annos tervettä järkeä, jotta syytä huoleen ei ole.

Mika

Lähteitä:

- Rough guide to Bolivia

- Lonely Planet – Bolivia

- Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas