Kielitaitoa petraamassa Madridissa

Kaikkineen Boliviassa puhutaan jopa 42 eri kieltä. Yleisin kieli, jota puhuu 60% väestöstä on espanja. Toisena ja kolmentana tulevat alkuperäiskielet ketsua (20%) ja aimara (14%) (lähde: Wikipedia). Vaellusporukastamme ainoastaan kaksi puhuu espanjaa (eikä kukaan yhtäkään alkuperäiskieltä). Lisäksi maailman 10 turisti-epäystävällisimmän maan joukkoon luokitellussa Boliviassa ei läheskään kaikkialla saa palvelua englanniksi. Tämän takia päätin syksyllä repäistä ja aloittaa espanjan opiskelun. Ei kai se kovin vaikeaa voi olla, ajattelin. Sehän on melkein kuin italiaa, jonka olen sentään kirjoittanut lukiossa. Olen nyt ollut vuoden Vuolle-opiston alkeiskurssilla (ja kuunnellut muutaman opeta-itsellesi-espanjaa-päivässä-cd:n). Varsin nopeasti huomasin, että italiasta (ja vähemmissä määrin englannista) on valtava apu ymmärtämisessä ja kielioppikiemuroiden logiikan hoksaamisessa. Sen sijaan oman tekstin tuottamisessa italia vain sotkee, ja huomaan usein solkkaavani jotain italian ja espanjan sekoitusta.

Tänä keväänä laitoin kielitaidon tulikokeeseen ja lähdin mukaan opiston järjestämälle viikon kielikurssille Madridiin. Aamupäivät oli intensiivistä opetusta (täysin espanjaksi! Opettaja mulkoili pahasti jos sanoi sanaakaan englanniksi tai suomeksi), iltapäivät välillä itsenäisempää, välillä ohjatumpaa tutustumista tähän maailman suurimpaan kylään. Kyllä, Madrid todellakin on kylä eikä kaupunki, kuten jokainen matkaopas meille jaksoi selittää. Espanjassa kaupungin tittelin saa nimittäin vain kuninkaan erikseen myöntämänä, eikä kukaan ole tullut sitä ikinä tehneeksi (sitä kuuluisaa latinalaista mañana,mañana-asennetta?)

Viikon aikana tuli koluttua vanhaa kaupunkia ja parikin taidemuseota, joskin näin biologina vetäydyin usein kaupungin melua pakoon johonkin Madridin yllättävänkin lukuisista puistoista. Päällimmäisenä Madridista jäi mieleen nimenomaan se ihmispaljous, onhan siellä melkein yhtä paljon väkeä kuin koko Suomessa yhteensä. Väenpaljous oli yhtä aikaa sekä Madridin paras että pahin puoli. Toisaalta oli ihanaa, miten joka paikassa oli elämää ja vilinää. Suomeen palattua pisti heti silmään miten autioilta kadut näyttivät ja miten paljon meillä on ihania nurmikoita joilla ei istu ketään niistä nauttimassa. Toisaalta näin suomalaisena ainainen melu ja hälinä alkoi aika ajoin ahdistaa. Mutta ehkä tämä oli hyvää totuttelua Bolivian isoja kaupunkeja ajatellen. 

Ja tehokas kielikylpy tuo viikko joka tapauksessa oli. Vaikka alkuviikosta espanjan puhuminen kangersikin aika pahasti, loppuviikosta huomasi osaavansa jo muodostaa ihan järkeviä lauseita. Ja Madridin lentokentällä jäin juttelemaan check-in-pisteellä iloisen virkailijan kanssa. Hän oli käynyt kerran Helsingissä ja ihmetteli tervehdyksien ”Terve”, ”Hyvää päivää” ja ”Hyvää huomenta” eroa, jonka hänelle sitten selitin – todo en español. 

-Sonja

Eväitä espanjan kielen opiskeluun

Viime viikon alussa kävin Oulun kaupunginkirjastossa. Torstaina 16.4. oli luvassa Bolivian aatehistorian tentti ja olin hieman epävarma riittäisivätkö pelkät kalvot ja muistiinpanot kertaamiseen. Etsiskelin kirjastosta Martti Pärssisen kirjaa Andien ihminen. (Katso lyhyt arvostelu: http://www.kotona.net/kirjat2005.html) Se on niitä harvoja suomenkielisiä kirjoja, jossa kerrotaan Bolivian historiasta. Kirja oli ”yllättäen” lainattu yliopiston kirjastosta, mutta niinhän se oli sitten kaupungin kirjastostakin. Ei se niin kauheasti yllätttänyt, mutta vähän pettymys kerrata tenttiin pelkät kalvot.

Jottei käynti pääkirjastolla olisi ollut ihan turha, niin ajauduin hyllyn numero 89.63 ääreen. Ne joille YKL ei ole tuttu, niin suomennettakoon kyseessä olevan luokka: 89 Indoeurooppalaiset kielet, 63 espanjan kieli. Olin sitä joskus kauan sitten selaillutkin ennen Barcelonan matkaa joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta siitä oli pitkä aika. Niin pitkä, että vanhat kasettikurssit oli poistettu ja valikoima oli ihan toinen kuin silloin. Positiivisella tavalla toinen! Siellä oli monia hienoja kielikursseja, jotka näyttivät mielenkiintoisilta ja motivoivilta. Esimerkiksi:

- Matti Mäkinen, Que tal 

- Taina Hämäläinen, Espanjan kielioppi 

- Johanna Lauranto, Cuéntame de Nuevo 

Mutta koska matkalle lähtöön on aikaa enää reilu 3 kuukautta. Niin minulla ei yksinkertaisesti aika riitä noin perusteelliiin kurssiehin. Toivottavasti löydän innostusta niihin myöhemmin. Eli nyt täytyi katse siirtää nopeisiin oikoteihin espanjan kielen saloihin. Koko paikalla olevan aineiston selailun jälkeen, matkaani tarttui neljä pientä ja ohutta kirjaa. Kaksi niistä esittelen tarkemmin tulevissa kirjoituksissa, nyt esittelen ensin kaksi pienintä.

Ensimmäinen on Otavan julkaisema Es facil. Se on noin kämmenenkokoinen kirja, jonka 162 sivulla esitellään 150 tavallisinta espanjan kielen verbiä taivutettuina yleisimmissä aikamuodoissa. 

Minun mielestäni romaanisten kielien osaamisen tärkein kulmakivi on verbien taivutuksen osaaminen. Siksi lainasin tämän kirjan. Joku voisi nyt perustellusti kysyä, mitä hyötyä tuollaisesta kirjasta on näin netti- ja älypuhelinaikana. Itselleni se suurin ilo tästä oli selata sitä ja huomata, kuinkä monta näistä tavallisimmista verbeistä jo osaan ja mitkä vaativat vielä paneutumista. Mielestäni kirja ei tosin sovellu ihan aloittelijalle, vaikka sitä niin mainostetaankin. Kirjasta saa enemmän irti, kun on opiskellut aikamuotoja ja taivutuksia edes vähäsen.

Toinen kirjoista on viehättävä löytö, joka todella yllätti noiden oppikirjojen seassa. Miten voi jollekin tulla edes mieleen tehdä tällainen kirja! Tässä Anne Muhosen pienessä sarjakuvakirjassa seikkailee hänen aiemmista ”Ystäväni varjo”-sarjakuvista tuttu tyttö Nimetön ja hänen varjonsa. Esimerkkiä tekijän piirrosjäljestä videomuodossa.

Kirja kertoo tarinan ystävänsä hääkutsun johdosta Marbellaan matkustavasta tytöstä, joka päättää häiden jälkeen seikkailla vielä Barcelonassakin. Jokaisesta sivusta yläosa on sarjakuvaa, suomen- tai espanjankielisin puhekuplin, käännöstekstit alaviitteenä. Sivun alaosassa käsitellään jokin espanjan kieliopin aihe. Kirjasen 44:llä sivulla tulee käsitellyksi kirjan kokoon nähden laajasti espanjan peruskielioppi. Kirja ei ehkä sovellu varsinaiseen opiskeluun, mutta se on hyvä ”sytkäri” espanjan kielen kipinän sytyttämiseen! Kirjan rakenne ja kuvitus selviää tekijän omalta esittelysivulta.

Tai jos haluaa testata omaa espanjakielen osaamistaan, niin kirjan espanjankielisestä arviosta. 

Antti