Eat like bolivian – massu täyteen!

Eat like bolivian – massu täyteen!

Mitä, miten ja miksi?

Miksikö? Koska sapuska on elämys! Matkasi ei ole mitään, jos et maiskuttele paikallisten tapaan, joten miten olisi marsukeitto ja sen päälle laamanaivopaistos nautaburgerin ja ranskalaisten sijaan?  Kokiksen nauttiminen ruokajuomaksi sijaan on jopa perin kansallinen teko – tuottaahan maa kokaa kolmanneksi eniten maailmassa. Kulttuurilla on maku, maistele sitä kun paikalla olet – ihan aina se ei kylläkään makunystyröitä pahemmin hivele…

Mitenkö? Haarukalla ja veitsellä lautaselta ja lasista, tippaa kymmenen prosenttia ja muista pöytätavat. Ainut ero eurooppalaisen etikettiin on, että kaikkia pöydän antimia pidetään kollektiivisesti yhteisinä, riippumatta kuka ne on tilannut tai maksanut ja tämä koskee myös juomisia. Paina kalloon reissaajan ripulisääntö KKK (käristä-keitä-kuori) niin ei mene hyvää matka-aikaa hukkaan kipuillessa.

Aamiainen on Boliviassa kuppi kahvia tai teetä ja leipänen eikä niinkään noteerattava ateria jota edes saisi ikinä mistään.

Lounas sen sijaan on päivän tärkein ateria joka nautiskellaan puolen päivän jälkeen. Mässytyskaavaan kuuluu alkukeitto, pääruoka ja silloin tällöin pieni jälkiruoka, kahvia ja teetä unohtamatta. Maha kuuluu vetää pullolleen, koska seuraavaksi kuukahdetaan viettämään euforista siestaa kello yhdestä kolmeen

Päivällinen natustellaan vasta myöhään illalla kello kuudesta puoleenyöhön sisältäen yleensä vain pääruoan, mutta sitäkin enemmän jutustelua ja päivän päättävää rentoutumista lasillisten ääressä.

Kaupungeissa on taatut valikoimat ravintoloita länkkärimenuillakin varustettuina koti-ikävää varten, mutta paikallisimman (ja puhtaimman) sapuskan ostat katukeittiöistä, jotka sivumpana kylissä voivat myös olla ainut ruoanhankintakeino. Vajareiden yllättäessä (ja parempi olla yllättämättä tai Heini suuttuu) herkullisia pikku välipaloja löytyy runsaasti joka kioskista.

Mitäkö? No päästiinhän sitä viimein asiaan! Ruokalajeista ja raaka-aineista voisi luennoida vaikka kymmenen opintopisteen kurssin verran, mutta pysytään travellerille käytännöllisessä priiffauksessa.

Bolivian ruoka on peruna. Sitä syödään kaikissa mahdollisissa olomuodoissa ja lajikkeita löytyy yli 200 erilaista. Riisi on luonnollisesti toisena pääraaka-aineena, yleensä tarjoiltuna pelkästään perunan ja pähkinäisen kvinoaa- tai puuromaisen okra viljan kera. Ruoka on yleisesti ottaen järisyttävän hiilaripitoista ja täyttävää, sillä proteiini on vain sitä lihaa mitä on ”saatu raavittua kasaan”. Ei kannata pelätä ruuan yksipuolisuutta sillä sipulia, maissia, parsaa, tomaattia, papuja, paprikoita, chilejä ja mausteita käytetään sikailematta. Ruoka ei yleensä ole tulista, mutta kastikkeet ovat suomalaiseen makuun kovilla scoville asteikoilla.

Lihaa saa, mutta kuten mainitsin, hyvin sekalaisesti. Yleisimmät lihakarjat ovat kana ja marsu, mutta possua, lammasta ja nautaakin löytyy (yleensä huomattavasti suuremmalla hinnalla ja harvemmin syrjäseuduilla). Marsun liha on kuulemma erittäin herkullista ja maistuu samalle kuin lammas, kasvissyöjiä molemmat. Näistä yleisin on ylivoimaisesti kana, yleensä takapihalta pöytään kannettuna. Proteiinia annoksiin tuo luonnollisesti myös kaikissa muodoissaan käytetyt kananmunat. Jos kalaa on tarjolla, älä syö sitä ellet ole nähnyt sitä elävänä – Bolivialla ei ole rannikkoa.

Vyötiäiset, laamat ja kaikkien mahdollisten elollisten sisälmykset (including mahalaukku, lisääntymisvehkeet ja aivot) ovat juhlaherkkuja ja erikoisnaminamia, jota toivon mukaan pääsemme maistamaan edes kerran.

Bolivia tuottaa kahvia, teetä ja kaakaota, joten nämä ovat yleensä erittäin nautinnollisia juomia joita löytyy maisteltavaksi lukuisia laatuja. Trooppiset hedelmät ja niistä puristetut mehut ovat taivaallisia, mutta myös asia josta voit helposti napata ruikulitaudin jos et ole tarkkana.

Soklaatia, pähkinöitä, pasteijoita kannattaa pitää mukana verensokerinlaskua silmällä pitäen, mutta myös testata Etelä-Amerikan juttua eli kokaa. Ja nyt voitte heti lopettaa sen pään puistelun. Kokapensaan lehdet eivät ole kokaiinia, riippuvuutta aiheuttavia tai laittomia vaan makoisia arkipäiväisiä piristäviä, jota saa kaikkialta ja jota käytetään useiden ruokien ja juomien mausteena sekä perinteisesti vuoristotaudin lääkintään (vink).

Vaikka Soopa ja retkikuntamme on päihteettömyyden liputtaja, on syytä mainita että kulttuuriin kuuluvat myös paikalliset oluet, viinit ja rommi, ulkomaisia ei ole juuri edes tarjolla. Jos joku näitä virvokkeita sinulle tarjoaa, loukkaat häntä verisesti kieltäytymällä! Vaadi sen sijaan saada tarjota hänen tuoppinsa vastapalveluksena ja pakene juomasi huitaistuasi tai jätä se kesken, jolloin toveri ei koe velvollisuudekseen täyttää sitä. Kaikkiin kulttuureihin kuuluu ryypiskely ja remakointi, eikä Bolivia todellakaan ole poikkeus. Oluita pidetään myös koko Etelä-Amerikan parhaina, joten suu saattaa napsata ajatuksestakin.

Tupakkiaskin (ei sitä halvinta duunarikessua) pitäminen mukanaan ja siitä tarjoaminen on äärimmäisen fiksu, filmaattinen ja sydäntälämmittävä liike paikalliselle heebolle jonka kanssa on tekemisissä – vaikkei itse hommaa harrastaisikaan. Ja jos taas harrastat, niin maistele ihmeessä paikallisia laatuja, tuottaahan maa myös omat tupakkansa.

Hampun ja kokaiinin näkeminen julkisessa katukuvassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta siitä tavarasta pysytään virstanmitan päässä – se tietää kalpeanaamalle automaattisesti ikävyyksiä!

Ja viimeiseksi: Veden kanssa ei pelleillä! Lasillinen paikallisen bakteerikannan tuotetta voi kaataa sänkyyn kahdeksi viikoksi tärisemään ja ulostamaan verta. Ryypiskelläänpäs siis vain pullovettä tai keitetään ja puhdistetaan H2O:mme ennen nauttimista.

Tässä vielä menu kuuluisia pakko-maistaa namipaloja ja taikajuomia:

Api – paksu, makea kanelilla ja mintulla maustettu kuuma juoma

Bunuelos – uppopaistettu pannukakku

Saltena – Bolivian yleisin välipala. Suuri, milloin milläkin käsillä olevalla täytetty pasteija.

Chuno/tunta – Kuivatettua ja jäädytettyä perunaa, useissa ruokalajeissa raaka-aineena

Chairo – yleisin keitto, sisältää kvinoaa ja jälleen sitä mitä lihaa on käsiin saatu

Charque – laama jerkyä

Ilajua – tulinen kastike lähes kaikelle ruualle

Mate de coca – kokkelitee

Chicha cochabambina – makea, paksu, lievästi alkoholipitoinen maissi olut

Ruokaeuforioita (tai pitkää sylkeä lennättäviä tarjoomuksia) odotellessa!

Heini

Kunnia sille jolle se kuuluu eli lähteet:

-       Rough guide to Bolivia

-       Lonely Planet – Bolivia

-       Madventures - MadManners – seikkailijan etiketti – opas maailman tapoihin

-       Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas