Amboro National Park and Carrasco National Park

www.gorp.com

Suunnitellun pääkohteemme Noel Kempffin kansallispuiston lisäksi Santa Cruzin osavaltiossa on neljä muuta kansallispuistoa sekä seitsemän muuta kansallisesti ja 18 kunnallisesti suojeltua aluetta, kaikki osa SNAPia (Sistema Nacional de Áreas Protegidas, kansallinen suojelualuejärjestelmä). Kansallispuistoista vastaa SERNAP (Servicio Nacional de Áreas Protegidas). Yksi näistä kansallispuistoista on Amborón kansallispuisto. Puisto sijaitsee kylki kyljessä Carrascon kansallispuiston kanssa muodostaen yhden kokonaisuuden.

In addition to our planned main destination Noel Kempff National Park there’s four other national parks in the Santa Cruz department, as well as seven other nationally and 18 municipally protected areas,  all part of SNAP (Sistema Nacional de Áreas Protegidas, National System of Protected Areas). All national parks are governed by SERNAP (Servicio Nacional de Áreas Protegidas, National Protected Areas Service). One of these national parks is the Amboro National Park.

Vaihteleva topografia, jyrkkä korkeusgradientti ja sijainti ekoalueiden rajalla tekevät  Amborón kansallispuistosta kasvillisuuden hotspotin Alavammat osat puistoa ovat kosteita sademetsiä ja chacoa*, ylänköalueet yungaa** ja kuivia vuoristometsiä. Amboróssa kasvaa ainakin 3000 eri kasvilajia, mm. muualla melkein sukupuuttoon hakattu mahonki Swietenia macrophylla. Nisäkkäistä puistossa tavataan mm. puuma, oselotti ja silmälasikarhu. Puiston nähtävyyksiin kuuluu myös “Tumbos del Rio Surutu” lukuisine vesiputouksineen (osa yli 80 metrisiä).

 

www.metroflog.com

Diverse topography, steep elevational gradients and the location on the border of several ecoregions make Amboro a hotspot of vegetation. Lower parts of the park are humid rainforest and chaco*, higher regions are covered by yungas and dry mountain forests. There’s at least 3000 plant species growing in Amboro, one of these mahongy Swietenia macrophylla that in many other places has been logged almost to extinction. Pumas, ocelots and eyeglass bears can be seen at the park. Attractions of the park include also ”Tumbos del Rio Surutu”, the wasterfalls of River Surutu, some of them over 80 meters high.

Puisto rajoittuu tiehen etelässä ja pohjoisessa. Etelän tie oli aikoinaan asvaltoitu, mutta jäi käyttämättä 50-luvulla, kun pohjoinen tie avattiin, joten nykyään se on taas soratienä. Ilmeisesti puistoon kannattaa siis kulkea pohjoiskautta. Matka puistoon Santa Cruzista kestää kolme tuntia tätä Cochabambaan vievää tietä pitkin. ”Pääsisäänkäynnit” ovat Buena Vista, Santa Fe ja Yapacani. Buena Vista on jesuiittojen perustama kylä, joka on vierailun arvoinen kohde. Kylässä on mm. tori, jesuiittamuseo, Surutú –joen "balneario" (swimming and spa) sekä majoitusmahdollisuuksia viiden tähden hotelleista leirintäalueisiin. Tarjolla on myös monenlaisia ohjattuja retkiä, joista osa pyöräillen tai ratsastaen. Ihan puiston rajalla on Hotelli Amboro (Robin Clark 591(0) 9322054), joka järjestää myös ohjattuja retkiä.

Amboro National Park is bordered by motorways both in north and south. The southern road was

paved but was left almost without use in the 1950s when the northern road leading from Santa Cruz was opened. Nowadays the southern road is just a dirt road again. It takes about three hours to get to the park from Santa Cruz traveling by the northern road leading to Cochabamba. The main entrances to the park are Buena Vista, Santa Fe, and Yapacani. Buena Vista is a Jesuit Mission town and worth visiting in itself. There’s a market place, a Jesuit museum, and a balneario (swimming and spa) of River Surutu. There’s accommodation from five-star hotels to camping sites. Also a variety of guided tours are available, including cycling tours, riding tours and a coffee tour.

Just on the border of the park there’s Hotel Amboro, that also offers guided tours.

www.parkswatch.org

Alun perin puisto perustettiin 1973 nimellä Reserva de Vida Silvestre German Busch. Vuonna 1984 puisto muutettiin mm. Noel Kempffin ja brittiläisen Robin Clarkin avulla kansallispuistoksi. Vuonna 1991 puisto laajeni reilusi, joskin vuonna 1995 se pieneni taas vähän. Puisto on jaettu kahteen osaan: ulompi multikäyttöalue ANMI (Integrally Managed Natural Area) ja sisempi, ns. punaisen linjan rajaama varsinainen suojelualue.

www.parkswatch.org

The park was founded in 1973 under the name Reserva de Vida Silvestre German Busch. It was transformed into a national park in 1984 by Noel Kempff and Robin Clark, among other people. In 1991 park expanded greatly, though in 1995 it shrunk slightly again. The park is divided into two parts. The outer part of the park is Integrally Managed Natural Area (ANMI) while the inner parts of the park, bordered by the so called red line, are more stritcly protected.

Paras aika vierailulle on touko-lokakuun kuivakausi. Vuoden keskilämpötila 12-24 astetta riippuu siitä, kuinka korkealla ollaan.

The best time to visit the park is the dry season from May to October. The mean temperature of the year varies between 12 and 24 degrees celsius depending on the elevation from the sea level.

Aivan punaisen linjan sisäpuolella sijaitsee Mataracu, joka on sekä joki, yhteisö ja puistonsuojelijoiden majapaikka että virallinen sisäänkäynti puistoon. Mataracussa on leiri varustettuna puisilla ja muovisilla mökeillä. Mataracuun on kaksi sisäänkäyntiä: joko Surutu- tai Yapacani-joen yli.

Mataracu is the name of a river, a community and a park ranger’s camp just inside the Red Line. There’s a camp with wooden and plastic cabins. There’s two ways to get in Mataracu, one across the river Surutu, the other across the river Yapacani.

Carrascon kansallispuisto sijaitsee Cochabamban departementin puolella. Pääsy puistoon on samaa Santa Cruz-Cochabamba tietä pitkin kuin Amboroonkin. Puiston nähtävyyksiin kuuluvat Repechón luolat (Cavernas del Repechón), joissa on lepakoita ja rasvakehrääjiä (guácharos), San Rafael - ja San Mateo -joet sekä Incachaca-rauniot. Sehuencas mainitaan hyvänä leiripaikkana. Puistoon pääsemiseen pitää olla lupa. Lupia voi ostaa Cochabambasta tai puistosta.

Amboro National Park sits side by side with National Park of Carrasco. The entrance to Carrasco is along the same Santa Cruz-Cochabamba road as to Amboro. The attractions of the Carrasco National Park include the canes of Repechón (Cavernas del Repechón), caves with bats and oilbirds (guácharos), rivers San Rafael and San Mateo and the ruins of Incachaca. Sehuencas is mentioned to be a good camping place. Permission is needed to get into the park. Permissions can be bought from Cochabamba or from the park itself.

* harvaan asuttu puoliaron peittämä kuuma tasankoalue.

A parsely populated hot semi-arid lowland area.

**metsäalue Andien itärinteillä, vaihettumisvyöhyke Andien ylängön ja itäisten metsien välillä. Kosteaa, sateista ja lämmintä aluetta.

A stretch of forest along the eastern slope of the Andes. It’s a transitional zone between the Andean highlands and the eastern forests. Rainy, humid, and warm.

Lähteet/Sources:

Wikipedia

http://www.gorp.com/parks-guide/travel-ta-bolivia-birdwatching-hiking-sidwcmdev_054276.html

http://www.parkswatch.org/

http://www.buenavistabolivia.com/

Tiedotti teille

Sonja tiedonhankintaryhmästä

"Soppalaiset" Qstockissa

Lähde.

No niin, minä lupauduin sitten kirjoittamaan tempauksestamme Qstockissa. Osana juhlavaelluksen rahankeruuta ryhmä soopalaisia lähti mukaan rakentamaan Oulujoen suistoon festivaalialuetta heinäkuun 2013 toiseksi viimeisenä viikkona. Korvaukseksi saimme tuntipalkan lisäksi kahden päivän rannekkeet festareille sekä mukavaa yhteishengen nostattamista.

Työpäivät olivat vaihtelevan mittaisia: kahden tunnin aloituksesta maanantaina 12 tunnin päivään (plus ruokatauot) torstaina. Maanantaina pääsimme heti töihin, vaikka hanskat eivät vielä olleet saapuneet: Meille esiteltiin monia tatuoituja partasuita, joilta ryhmänjohtaja Antti kävi viikon aikana kysymässä aina seuraavaa työtä. Lempinimet olivat kovaa festarivaluuttaa: ”Jeesuksen” ohjeistaessa porukkaa työnteossa ”Clintti” sai seisoa merkkinä ja ”Harald” taas pitkänä nostella pullolaatikoita korkealle. Soopalaiset kääntyivät myös usein ”soppalaisiksi”.

Bajamajoja aseteltiin useana päivänä, välillä samat vessat useampaan kertaan. Toinen suosikkinakki oli aitojen kasaaminen. Opittiinpa, miten festarialueelle helpoiten tunkeuduttaisiin, jos ”apina-aitoja” ei sidottaisi yhteen ”käsiraudoilla” ja päällystettäisi näköestemuovilla. Esityslavojen eteen kasattavan paineaidan kokoaminen hiekkarannalla oli töiden hankalimmasta päästä, vaikka siellä ei sentään tarvinnut varoa sormien jäämistä aidan alle yhtä paljon kuin muualla. Yksi porukan jäsen hyödynsi hiekkarantaa vilvoitteluun... Festareiden aikaan rannalla näytti olevan uintikielto. :)

Lounasliput käytettiin useimpina päivinä Oulun kauppatorin lihaisiin annoksiin, jotka kuumuudesta huolimatta (tai siitä johtuen?) olivat oikein maistuvia. Kuumuuden vuoksi vesipulloja kului tiuhaan tahtiin, en ainakaan itse muista koskaan juoneeni yhtä paljon. Torstain lounas syötiin festarialueen infopisteen viereen pystytetystä grillikojusta: jostain syystä ainoastaan soopalaiset istuivat nurmikon varjossa auringonpaahteessa olevien pöytien sijaan. Meni vähän leikkimiseksi, kun grillitikutkin muuttuivat kodan rakennusaineiksi... SOOPAn totuttuun tapaan moninaiset biologian opiskelijat löysivät lajeja tunnistettavaksi, eikä kukaan osunut koiranjätökseen pienistä peloista huolimatta.

Kiinnostavinta työtä oli rakentaa ruotsalaisen työnjohdon ohjeistamana päälavaa samaan aikaan, kun urheilukentän vastakkaiselle puolelle nousi sirkusteltta. Teltta oli pystyssä nopeammin, mutta päälavan pohjalevyjen kiinnitys oli ehkä koko viikon hauskinta hommaa, kun levyjen kantaminen ja kiinnittäminen pareittain muuttui melkoiseksi parinvaihtotanssiksi. Rakenteet myös houkuttivat kiipeilyyn viimeistään purkamisvaiheessa, varsinkin kun yksi porukasta poti vieroitusoireita tankotanssista ja eräs toinen harrastaa kung-futa. Työskennellessä lallatelleet voivat myös sanoa laulaneensa jättimäisellä päälavalla!

Festareilla käyneille jäivät mieleen Within Temptationin maailmanluokan keikka sekä Eppu Normaalin hippihenkinen loppuhuipennus: tykitettyä paperisilppua yleisöön. Jamaikalainen Inner Circle otti yleisön hyvin mukaan ja hiekkarannalla oli pölystä huolimatta tunnelmaa. Anna Puuta kuunnellessa oli kiva istahtaa nurmelle, mistä oli aiemmin ollut keräämässä kiviä pois.

Sunnuntain purkupäivänä kasasimme enimmäkseen mitä olimme rakentaneetkin, ilahduttavasti myös päälavan palikoita. Kaiken festariroskan seasta ehti löytää myös aarteita: nahkarannekkeen, istuma-alustoja, avaamattomia limutölkkejä, kenkiä, karkkia... (ja löytäjä söi :D)

Allekirjoittanut tuntuu jostain syystä saavan nuhan joka kerta kun pitäisi osallistua tempaukseen... No, tällä kertaa nuhakuume-flunssatauti vältti Mari-polon kunnollisella kaulaliinakuurilla, mistä toiset T-paidoissa hikoilevat saivat ihmetyksen aihetta. Kaiken kaikkiaan tempauksesta jäi hyvä mieli, toivon mukaan päästään rakentamaan ensi vuonnakin, sillä ”kaikkea hullua sai tehdä hyvillä tekosyillä”.

- Mari, projektin rahastonhoitaja

Jesuit Missions of Chiquitos

 Olemme siis lähdössä vaeltamaan Boliviaan. Vaikka matkan päätavoitteena on vaeltaminen ja Bolivian luontoon tutustuminen, ei ole mitään syytä olla tutustumatta myös Bolivian kulttuuriin, se kun on varsin erilainen kuin meidän omamme. Netissä surffaamalla löytyi aika pian tietoa, että itse asiassa jopa UNESCOn maailmanperintökohde sijaitsee Boliviassa. Santa Cruzin osavaltiossa sijaitsee 10 niin kutsuttua ”Jesuit Missions” tai ”Jesuit Reductions” (reducciones de indios), ja kuusi näistä muodostaa UNESCOn ”Jesuit Missions of Chiquitos:in”.

So we are going on a hike to Bolivia. But even though the main purpose of our travel is hiking and experiencing Bolivian nature, there is no reason why we should not take cultural aspects into consideration as well. Especially as we can expect Bolivian culture to be quite different from our own. Taking a look at several, one very quickly finds the information, that there is actually a UNESCO world heritage site located in Bolivia. In the Santa Cruz department of Eastern Bolivia we can find the remains of 10 so-called Jesuit Missions or Jesuit Reductions (reducciones de indios), 6 of which together form the UNESCO world heritage site “Jesuit Missions of Chiquitos“.

San Javierin kirkko/Church of San Javier 

Mutta mikä ihmeessä on Jesuit reduction? En ollut koskaan ennen kuullutkaan tuota sanaa, mutta olen aina innokas oppimaan jotakin uutta: suomeksi paikoista käytetään nimitystä jesuiittojen reduktiot tai jesuiittojen lähetysasemat. ”Indian reductions” ovat jesuiittojen (katolisen kirkon sääntökunta) Keski- ja Etelä-Amerikkaan rakentamia kyliä tai kaupunkeja, joiden päätarkoitus oli alkuperäisten asukkaiden käännyttäminen kristinuskoon. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että paikalliset kerättiin lähetysasemiin helpottamaan heidän hallitsemistaan, verottamistaan ja kristillistämistään. Boliviassa paikallisilta vaadittiin vain kristinuskoon kääntymistä. Heidän ei ollut pakko omaksua eurooppalaista kulttuuria niin kuin muissa maissa, vaan he saivat pitää esikoloniaaliset perinteensä.

So what on earth is a Jesuit reduction? I had never heard of it before, but I am always willing to learn something new. Indian reductions are towns erected for indigenous people by Jesuit missionaries (a religious order of the Catholic Church) in Central and South America in order to Christianize the indigenous population. It meant that local people were gathered in those reductions to facilitate government, taxation and Christianization. In Bolivia, the indigenous population only had to convert to Christianity. They did not have to adopt European values as it was the case in other countries, but were allowed to retain their pre-colonial cultural practices.

Concepciónin pohjapiirros/Layout of Concepcíon

Lähetysasemien konsepti oli hyvin kehitelty: Mallina toimivat ihanteelliset kaupungit, kuten Thomas Mooren ”Utopia” ja Philip Sidneyn ”Arcadia”. Kaupungit rakennettiin paikkoihin, joissa tulvariski oli pieni ja joissa ympäristö tarjosi tarpeeksi puita rakennusmateriaaliksi. Asemien pohjapiirros oli aina samantyyppinen: Kaupungin keskellä oli iso aukio, jonka yhdellä reunalla sijaitsi kirkko ja intiaanien talot muilla. Usein asemilta löytyi myös kouluja, sairaaloita, työpajoja sekä ”Casas de Misericordia” (talo leskille ja hylätyille naisille). Keskiaukiolla oli risti ja lähetyspyhimyksen patsas. Paikalliset päälliköt (jotka saivat käskyjä jesuiitoilta) hallitsivat lähetysasemia, valkoihoisia ei sallittu (jesuiittapappeja lukuun ottamatta) ja asemien virallinen kieli oli chiquito. Jesuiitat karkotettiin Espanjan valtakunnasta 1767. Karkotuksen jälkeen lähetysasemat useimmiten hylättiin, mutta jotkut säilyivät kaupunkeina.

The concept of the reductions was rather well developed: The towns were inspired by ideal cities like those from Thomas Moore’s “Utopia” or from Philip Sidney’s “Arcadia”. They were built in zones that could not be flooded and provided sufficient amount of wood for construction. The layout of the reductions was always quite similar. There was a central square, with the church facing one side of the square and the houses of the Indians facing the other 3 sides. Schools, hospitals, workshops and “Casas de Misericordia” (a house for widows and abandoned women) were also frequently found in the reductions. On the central square there was also a cross and a statue of the mission saint. The reductions were governed by local chiefs (which nonetheless received orders from the Jesuits), no white men (except the Jesuit Fathers) were allowed to enter the reduction and Chiquito was the only authorized language in the reductions. The Jesuits were expelled from the Spanish realm in 1767. After the Expulsion of the Jesuits, Jesuit reductions were mostly abandoned, but some remained as towns.

Lähetysasemien sijainti/Location of Reductions 

“Jesuit Missions” eli jesuiittojen lähetysmatkat perustettiin vuosina 1696-1760. UNESCOn maailmanperintökohteeseen kuuluvat lähetystyökohteet San Francisco Javier, Concepción, Santa Ana de Velasco, San Miguel de Velasco, San Rafael de Velasco ja San José de Chiquitos. Sen lisäksi Santo Corazónin, Santiago de Chiquitosin ja San Ignacio de Velascon lähetysasemat ovat vielä hyvässä kunnossa, San Juan Bautistan asema taas on nykyään raunioina.

The Jesuit Missions were founded between 1696 and 1760. The Missions included into the UNESCO world heritage site are San Francisco Xavier, Concepción (founded in 1699), Santa Ana de Velasco, San Miguel de Velasco, San Rafael de Velasco and San José de Chiqitos. Moreover, the reductions of Santo Corazón, Santiago de Chiquitos and San Ignacio de Velasco are also still intact, whereas the reduction of San Juan Bautista is now in ruins.

San José de Chiquitos 

Mitä lähetysasemissa siis on nähtävää ja miten pääsemme sinne? Jesuiittojen parhaiten säilyneet puu- ja savitiilikirkot löytyvät Boliviasta. Kaupungit ovat enemmän tai vähemmän ehjiä, useat on palautettu alkuperäiseen kuntoon (tai ovat nyt restaurointivaiheessa). Siellä odottavat arkkitehtuurin aarteet sekä muut nähtävyydet, kuten paikallinen musiikki, käsityö ja taide. Kokonaismatka ”the mission circlessa” (rengasreitti kaikille UNESCO-lähetysasemille) on noin 1000 km, alku- ja päätepisteenä Santa Cruz. ”The mission circlen” voi kulkkea joko bussilla tai autolla. Vaikka bussilla matkustaminen ei taida olla mukavin vaihtoehto, se on ainakin halpa. Bussien hinnat alkavat noin kahdesta eurosta lyhyimmillä osamatkoilla (esim. Santa Cruz – San Javier ~220 km, n. 4h) ja ovat noin 8 euroa pidemmillä (esim. Santa Cruz – San José ~740 km). Sellaiset summat olisivat ihan ok meidän budjetille, auton vuokraus taas maksaisi noin 750 euroa per viikko. San Rafaelin ja San Ignacion lähetysasemat sijaitsevat pääkohteemme Noel Kempff Mercadon kansallispuistoon vievän reitin varrella, mutta selvitettäväksi jää, onnistuuko pysähtyminen ja matkan jatkaminen kyseisissä paikoissa.

So what can we see in the Reductions and how do we get there? The best surviving wooden and adobe churches of the Jesuits are found in the Bolivian Jesuit missions. The towns are also more or less intact, most of them restorated (or being restored) to their original state. Some beautiful architecture is waiting to be discovered. There are also many other attractions such as local music, handcraft and art. The travelling distance of “the mission circle” (a roundtrip visiting all UNESCO missions ) is about 1000 km, starting and ending in Santa Cruz. There are basically two ways of going on “the mission circle”: by car or by bus. Even though the bus is maybe not the most comfortable option, it is at least cheap. Bus prices start from about 2 euros on short stretches (e.g. Santa Cruz San Javier ~220 km, 4 hours) and are about 8 euros for longer stretches (e.g. Santa Cruz – San José ~740 km), which should be definitely in our budget, whereas car-prices range about 750 euros per week. The reductions of San Rafael and San Ignacio are situated across the road to our main destination, Noel Kempff Mercado national park, but it’s not yet sure if there are any bus routes enabling this visit.

Concepciónin kirkko/Church of Concepción

Kaiken kaikkiaan siis aika mielenkiintoinen matkakohde, joka sopii mahdollisesti niille, jotka eivät halua pelkästään vaeltaa Juhlavaelluksella, vaan ovat enemmän kiinnostuneta kulttuurista.

All in all a quite interesting destination which suits probably those who do not only want to hike during our trip but are interested a little bit more in cultural aspects.

Lähteet/sources:

www.wikipedia.org

http://whc.unesco.org/en/list/529/

http://www.chiquitania.com/

- Katharina, tiedonhankintaryhmän johtaja

Santa Cruz de la Sierra

Santa Cruz de la Sierra, tuttavallisesti vain Santa Cruz, on saman nimisen departementin (bolivialainen vastine maakunnalle) pääkaupunki. Suoraan käännettynä kaupungin nimi tarkoittaa kukkulan pyhää ristiä. Ajasta ennen espanjalaisia on vain vähän tietoa, sillä silloisilla nomadisilta heimoilta ei ole jäänyt kirjoitettuja muistiinpanoja. Kaupungin perusti vuonna 1561 tutkimusmatkailija Ñuflo de Chavez, joskin eri paikalle kuin missä kaupunki nykyään sijaitsee. Sittemmin kaupunki on vaihtanut sijaintiaan useampaankin otteeseen. Toisen maailmansodan jälkeen väkiluku alkoi kasvaa nopeasti. Nykyään tämä 1,3 miljoonan hengen kaupunki sijaitsee Pirai-joen rannalla ja on väkiluvultaan Bolivian suurin. Kaupungin katukaava muodostuu sisäkkäisistä renkaista. Keskellä on kaupungin keskusaukio Plaza 24 de Septiembre (nimetty kaupungin perustamispäivän, syyskuun 24.,mukaan) ja uusi kehiä lisätään sitä mukaan kun kaupunki kasvaa. 

Lähde.

Santa Cruz kuuluu Bolivian Amatsonian alueeseen. Ilma on kosteaa ja kuumaa (keskilämpötila 23-26°C) vuoden ympäri. Talvella (touko-elokuu) pampalta puhaltavat kylmät tuulet, surazo, voivat laskea lämpötilan hetkittäin  ”jopa” 12°C-asteeseen.

     Matka Santa Cruzista Bolivian pääkaupunkiin La Paziin kestää noin 18 tuntia. Cochabambaan pääsee kymmenessä tunnissa. Matkustaa voi bussilla (aikatauluja saa esimerkiksi kirjakaupoista, espanjaksi librerias) tai trufeilla, eräänlaisilla jaetuilla takseilla. Jälkimmäiset ovat yleensä mukavampia.  Kaupungissa on myös kaksi lentokenttää. El Trompillon kentältä lähtee vain maan sisäisiä lentoja, Viru Virun kenttä hoitaa myös kansainvälisiä lentoja.

     Santa Cruzissa on paljon nähtävää. Plaza 24 de Septiembre-aukion laidalla sijaitsee mm. Catedral de San Lorenzo ja katolinen kirkko, jonka kellotorniin voi kiivetä. Kaupungissa ja sen ympäristössä sijaitsee myös useita ”ulkoilmaravintoiloita” restaurantes campestres kuten La Riconada, jotka ovat uima-altaineen, puutarhoineen ja leikkipaikkoineen paljon enemmän kuin vain ravintoloita. Santa Cruzissa sijaitsee myös monenlaisia kiertomatkoja järjestäviän Ruta Verden ja Amboro Toursin toimisto. Muihin kaupungin nähtävyyksiin kuuluu Biocenter Guembe (alias Mariposario), joka kattaa kokoelman perhosia, orkideoja, lintuja ja laguuneja. Alueella on myös kävelyreittejä, majoitusta, ravintoloita sekä mahdollisuus kajakointiin ja uintiin. Kaupungista löytyy myös kasvitieteellinen puutarha (Jardin Botanico) ja Etelä-Amerikan faunaan erikoistunut pieni eläintarha (Noel Kempf Mercado Zoo ) sekä useita puistoja ja museoita.

Lähde.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Santa Cruz de la Sierra, Santa Cruz for short, is the capital of a departement of the same name. Name of the city means the holy cross of the hill. There’s not much known about the times before the Spanish as the local nomadic tirbes didn’t keep written record. The city was founded in 1561 by a Spanish explorer Ñuflo de Chavez, thought some way away from the city’s current location. For a long time Santa Cruz stayed a small town and it wasn’t untill after the second world war that the population started rise quickly. Today this city of 1,3 million habitants is located on the shores of river Pirai and is the largest in Bolivia. Streets in the city form concentric circles, with main square Plaza 24 de Septiembre (named thus after the day the city was founded) in the middle and new circles added as the city grows.

     Santa Cruz is a part of Bolivia’s Amazonian region. Climate is humid and warm (mean temperature 23-26°C). During winter time there is surazo (cold winds blowing from pampa) and the tempatures can momentarily  drop to as low as 12°C degrees.

     A trip to Bolivia’s capital La Paz from Santa Cruz takes about 18 hours by car. You can get to Cochabamba in ten hours. One can travel by bus (timetables are available from bookstores or librerias as they are called in Spanish) or by trufis, that are like shared taxis. There are also two airports in Santa Cruz. El Trompillo handles only domestic flights. Viru viru is one of the biggest airports in Bolivia and handles also international flights.

     There’s much to see in Santa Cruz. There’s Catedral de San Lorenzo and museum of Sacred Art by the main square, several museums, art galleries, public and private parks, a small zoo specialized in southamerican fauna and a botanical garden (Jardin Botanico) to choose from. There’s also several open air restaurants, restaurantes campestres, that have swimming pools, gardens and playgrounds and are much more than just restaurants. Also many tour operators such as Ruta Verde and Amboro Tours have their offices at Santa Cruz.


Lähteet ja linkit / Sources and links:

http://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Cruz_de_la_Sierra
http://www.boliviabella.com
http://www.amborotours.com/

Mariposarion sivut / Mariposario
http://www.biocentroguembe.com/eng_index.html

Kasvitieteellisen puutarhan sivut / Botanical Garden
http://www.boliviabella.com/botanical-garden.html

Eläintarhan sivut / Zoo
http://www.zoofaunasudamericana.net/web/


- Sonja, tiedonhankintaryhmän jäsen

Juhlavaellus 2015- projektiryhmän 1. tempaus – Pohjois-Suomen erämessut 2013

Koska lentolippuja Etelä-Amerikkaan ei kovin halvalla saa, meidän täytyy kerätä rahaa matkaa varten sekä tehdä projektimme tunnetuksi. Ensimmäiseksi varsinaiseksi tempaukseksemme syntyivät arpajaiset Pohjois-Suomen erämessuilla 23.-26.5.2013. Samalla myimme makeisrasioita, perinteisiä Pikkuveljen parhaita, Isoäidin suklaakeksejä, papan sitä, äidin tätä ja kumminkaiman tuota. Odotukset olivat korkeat ja innostuksen puuskia oli nähtävillä, mutta ilman päänvaivaa tempauksesta emme selvinneet.

Ensimmäisenä haasteena oli saada tarpeeksi väkeä suunnittelemaan ja toteuttamaan ensimmäistä kunnon projektiamme, koska ihmisillä on muutakin elämää, ja näin kesälomien alkaessa väki yleensä karkaa kesälaitumille. Saimme kuitenkin mukavasti osallistujia, joinain hetkinä niitä oli siunaantunut jostain ehkä turhankin paljon.

          Toiseksi huolen aiheeksi nousivat arpajaiset. Koska lakia täytyy joskus noudattaa, emme voineet toteuttaa arpajaisia miten tahansa. Loppujen lopuksi tavoitteenamme oli myydä maksimissaan tuhat kappaletta 2 euron arpoja ja kerätä palkintoja 750 euron edestä. Aluksi arpajaispalkintotavoite tuntui ehkä liian suurelta, kun sponsoreista ei hetkeen kuulunut mitään. Lopulta sponsorointitarjouksia ryöpsähti reilummin, mikä rikkoi tonnin rajan.

          Kolmanneksi huolen aiheeksi (ei tämä tempaus täysin stressitöntä ollut) nousi auto, nykyihmisen uskollinen ja kaivattu kaveri, tuo asvalttiteiden hurja väsymätön ratsu, jota ei luonnollisestikaan monella opiskelijalla ole. Pienen soittorumban ja anelun jälkeen saimme kuitenkin muutamaa eri autoa vuorollaan lainaan, niin ettei tarvinnut pöytiä ja telttaa lähteä käsissä kantamaan. Niin, ja niitä 280 makeisrasiaa.

Vihdoin koitti messujen ensimmäinen päivä! Ständin valmiiksi laittaminen taisi hieman venähtää, kun sponsoreiden logoja ynnä muuta ei voitu tulostaa edellisenä iltana, vaan se piti tehdä juuri ennen messuille lähtöä. Hommat saatiin kuitenkin käyntiin, ja asiat alkoivat kulkea omalla painollaan. Muutama soopalainen oli saatu kahvilaan töihin kahdelle ensimmäiselle päivälle ja yksi lipunmyyntiin perjantaille, joten voittomme eivät onneksi olleet täysin arpojen ja makeisten myynnistä riippuvaisia. Olimme suuren positiivisuuden huumaamina varanneet reilusti makeisrasioita mukaan ja kantaneet huolta arpojen loppumisesta kesken kaiken. Ensimmäisen päivän jälkeen totesimme, että turha huoli. Otettaisiinko hieeeman vähemmän noita rasioita huomiselle?

          Kaikkina neljänä päivänä Ouluhallin ulkotila kaikui ja kumisi, kun soopalaiset huutelivat myyntipuheitaan: ”Täältä hyvää tuuria kahdella eurolla!” ”Meillä pärjää huonommallakin tuurilla!” ”Jos ei onneensa tahdo luottaa, voitte ostaa makeisia! Ei tarvitse tyhjin käsin lähteä!” ”Onnettarelle töitä!” ”Mitä te suotta kävelette ohitse? Me olemme täällä!” Ja loppujen lopuksi messut menivät mielestäni hyvin ottaen huomioon, että tämä oli Juhlavaellus 2015 -projektiryhmän ensimmäinen varsinainen tempaus. Saimme myytyä 554 arpaa (ei yhtään hullumpaa) ja huimat 35 (voi kurppa) makeisrasiaa. Saimme myös kokemusta tempauksen järjestämisestä, mahdollisia pitempiaikaisia sponsoroijia ja yhteistyökumppaneita sekä näkyvyyttä, sillä ainakaan naapurikojujen myyjät eivät varmasti unohda Niitä Soopalaisia, jotka eivät hetkeäkään olleet hiljaa. Tästä on hyvä jatkaa ja ruveta suunnittelemaan seuraavaa tempausta.

Yllättävän nopeasti menivät ne neljä päivää, ja hyvän työntekijätilanteen vuoksi pääsi välillä itsekin nauttimaan messuista, syömään kaikkea paistettua ja kuolaamaan hienon retkeilytavaran perään. Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä tempauksestamme jäi hyvä ja toiveikas mieli.

Niin, ja niitä keksejä ja karkkejakin jäi vielä pari sataa lootaa myytäväksi. Niin että, saisikos olla pari laatikkoa?

- Anna-Maria eli ”Ameli”, projektiryhmän jokapaikanhöylä

Project Bolivia 2015

In English below.


On aika pistää pystyyn virallinen blogi SOOPA ry:n Bolivia 2015 -projektille! SOOPA on Oulun yliopiston partiolippukunta ja täyttää vuonna 2015 25 vuotta, jolloin lippukunnan taivalta juhlistetaan neljännellä suurella kaukomaavaelluksella. Tällä kertaa se suuntautuu Boliviaan.

Bolivia on ainoa Etelä-Amerikan valtio, jonka alueelta ei löydy yhtään merenrantaa. Sen sijaan maassa kohoaa Andien vuoristo lännessä, ja idässä valtio kohtaa valtavan Amazonin sademetsäalueen, joka tarjoaa mahdollisuuden tutustua trooppisiin biotooppeihin sekä biodiversiteetiltään maailman lajirikkaimpaan ympäristöön. Juuri yksi näistä sademetsäalueista, Noel Kempff Mercadon kansallispuisto, houkutteli projektiryhmämme (eli vaelluksesta kiinnostuneiden soopalaisten (SOOPAn jäsenten) muodostama ryhmä) valitsemaan kohteeksemme juuri Bolivian. Myös eksoottinen latinalainen kulttuuri ja herskyvä espanjan kieli tarjoavat projektille uusia ulottuvuuksia, joita odotamme innolla.

On kevät 2013 ja vaellukseen on aikaa vielä reilu kaksi vuotta. Koska Bolivia sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, vuodenajat siellä ovat päinvastaiset kuin meillä, joten tulemme sijoittamaan matkustusajan meidän kesäämme eli Bolivian talveen välttääksemme kaikkein kuumimman ilmastojakson ja sen myötä muun muassa trooppiset taudit, kuten dengue-kuumeen. Valmistelujen tekemiseen on vielä aikaa, ja tämän blogin tarkoitus on seurata projektimme etenemistä projektiryhmän muodostumisesta aina vaellukseen ja sen jälkipuinteihin saakka. Tavoitteenamme on dokumentoida toimintamme mahdollisimman tarkasti, jotta myös muilla kiinnostuneilla olisi mahdollista toteuttaa samanlainen projekti omassa ryhmässään.

Blogitekstit sisältävät

• Bolivia-infoa: pyrimme kartoittamaan erilaisia kulttuuri- ja elämysmahdollisuuksia niin omiin kuin muidenkin käyttöön ja raportoimaan niistä
• fiilistelyä ja kuvia tempauksista, joilla keräämme rahaa projektia varten
• koulutustoimintaamme muun muassa kunnon kohottamisen ja espanjan kielen opiskelun merkeissä
• muuta kivaa projektiin liittyvää, kuten sitä, kuinka nostatamme projektiryhmän sisäistä yhteishenkeä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta!

Projektiryhmässämme on tällä hetkellä noin 15 jäsentä ja määrän olisi vuoden loppuun mennessä tarkoitus kohota 20-30 henkeen. Me kaikki teemme töitä blogin eteen, joten juttutyylejä tulee olemaan monipuolisesti. Infoa-sivulta löytyy lyhyt briiffi siitä, mikä Bolivia 2015 on, ja Yhteystiedot-osiosta löytyvät projektiryhmän eri henkilöt, joihin ottaa yhteyttä kysymysten ilmetessä. Blogin ulkoasu on vielä viimeistelemätön, mutta juttuintoa riittää!

Kohti Boliviaa!

- Tuuli,

projektiryhmän sihteeri ja tiedotusryhmän vastuuryhmänjohtaja

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

This is the blog for SOOPA ry's Bolivia 2015 project. The aim is to celebrate 25 years of Scout activity at the University of Oulu by hiking for about three weeks in Bolivia. The project follows Oulu University scout troop SOOPA ry's traditions of organising more advanced hikes every five years. This will be the fourth such major project.

We chose to go to Bolivia because it would give us an opportunity to see jungles, a whole new culture and try our hand at unique challenges. In Bolivia we aim to hike in the Noel Kempf Mercado National Park. We will be in Bolivia during its winter to avoid the hottest weather and most interesting tropical diseases.

Now in 2013 there are still two years between us and Bolivia. This blog will tell how we collect money, train and prepare for the journey.We hope that its contents will provide interesting reading and information for anyone who plans on doing a similar project.

At the moment there are around 15 people in the group and we aim to lift it to 20-30. As everyone will be writing in the blog there will be a wide variety of writing styles.

- Tuuli
Secretary of the project group and responsible for information