Alustava varustelista vaellukselle Noel Kempff Mercado -kansallispuistoon

Varustelistan tekeminen näinkin vaatilla reissulle on pitkä prosessi. Varsinkin kun meillä kenelläkään ei ole kokemusta sademetsässä vaeltamisesta, opaskirjoja ei vielä ole ja Noel Kempff Mercado -kansallispuiston viralliset nettisivut ovat olleet alhaalla jo kuka tietää kuinka kauan. Ja kuten aina, internetin keskustelupalstat ovat täynnä toinen toistaan voimakkaampia mielipiteitä siitä mitä ilman et missään nimessä voi selvitä sademetsästä. Kokele vaikka, googlaa "rain forest pack list". Kaikkihan ne ovat hyviä ideoita, mutta kun itse en suunnitellut kantavani kolmia kenkiä ja sitten vielä kumisaappaita ihan vaan siltä varalta että sattuu olemaan märkää, niin joudun tekemään valintoja.

Joka tapauksessa päädymme kantamaan jotain turhaa ja ylimääräistä, mutta huolellisesti olosuhteisiin etukäteen tutustumalla, muita samanlaisissa olosuhteissa olleita haastattelemalla ja paikallisia matkanjärjestäjiä vaivaamalla saamme todennäköisesti mukaan kaikki oikeasti hengentärkeät tavarat. Tässä mitä olemme koostaneet varusteista pelkästään olosuhteisiin tutustumalla:

Noel Kempff Mercado -kansallispuistossa on kuiva kausi vaelluksemme aikaan. Kuivan kauden aikaan Patagoniasta puhaltavat etelätuulet (surazot) saattavat pudottaa ulkolämpötilan pahimmillaan lähelle 10 celsiusastetta. Eli siitä saamme kätevästi yöpymiskamoille lämpörajat, makuupussiksi haluamme siis sellaisen, jossa ns. comfort lämpötila on 10 celsiusastetta tai enemmän. Jos nukkuu riippumajoitteessa, niin näissä lämpötiloissa tarvitsee myös jonkinlaisen eristävän kerroksen riippumaton alle.

Sadetta saadaan vähemmän kuin sadekauden aikaan, mutta kyllä sitä vettä silti tulee varmasti riittävästi, joten täysi sadevarustus ja sateen pitävä hattu ovat varmasti kova juttu. Samoin majoitteen ja rinkan tulee olla oikeasti sateenpitäviä.

Boliviassa on malariaa ja Noel Kempff Mercado -kansallispuistosta löytyy varmasti malariaa levittäviä hyttysiä. Näin ollen kaikkien majoitteiden tulee olla hyttyssuojattu ja päällä olevien vaatteiden sellaisia, että hyttyset eivät pääse niiden läpi pistämään. Sademetsästä löytyy myös muita pistäviä otuksia, joten väljät, tiheästi kudotut ja koko kropan peittävä vaatekerta on otettava mukaan. Tiheästi kudotut puuvillaiset vaatteet lienevät varmin vaihtoehto. Ohuet ja synteettiset urheiluvaatteet eivät varmastikkaan riitä pitämään hyttysiä loitolla.

Alta löytyy siis varustelistamme ensimmäinen alustava versio ja hieman perusteluita ja tarkennuksia. Varustelista on rakennettu odotettavissa olevien olosuhteiden perusteella eikä sen koostamiseen ole pyydetty apua miltään asiantuntijalta tai konsultoitu mitään opusta. Varustelistaa päivitetään tiedon lisääntyessä ja päivityksistä kirjoittelemme sitten tänne blogiin.

-Tero Mononen

Vaatetus	Kaikkien vaatteiden tulisi olla löysästi istuvat, kevyet ja nopeasti kuivuvat. Löysästi istuvat vaatteet on helpompi pukea päälle kosteina ja  ne estävät tehokkaammin hyttysten pistoja. Kevyet ja nopeasti kuivuvasta materiaalista tehdyt vaatteet ovat kaikkein mukavimmat kosteassa ja kuumassa ilmassa, materiaalin tulisi kuitenkin olla sen verta tiheää että se suojaa hyttysiltä.
pitkät housut	mahdollisesti katkolahkeiset. Suojaa hyttysiltä.
pitkähihainen paita	Suojaa hyttysiltä.
t-paitoja	Pitkähihaisen alle.
shortsit	uimiseen ja kävelemiseen soveltuvat
alushousuja	ohutta ja nopeasti kuivuvaa materiaalia!
sukat	Ohutta villaa tms. Ei paksuja synteettisiä tai puuvillaisia (eivät kuivu ikinä). Paljon sukkia mukaan.
hattu	välttämätön, vedenpitävä, suojaa auringolta
sadevaatteet / sadeponcho	välttämättömät sademetsään
putkikauluri	kevyt
käsineet	suojaa hyttysiltä.
sandaalit tai kevyet tennarit	välttämätön jalkahuollon kannalta. Varsinkin jos kävelee päivät varsikengissä. Mukavemmat myös kaupungissa ja matkustaessa.
vaelluskengät / vaellussandaalit / kumisaappaaat / viidakkomaiharit	Varrelliset vaelluskengät tai kumisaappaat ovat turvallinen valinta sademetsään, mutta niissä jalat hautovat. Maapohja saattaa olla todella kurainen ja märkä (varsinkin sadekaudella), jolloin vaelluskengät hörppäävät helposti vettä. Viidakkomaiharit ovat parempi valinta, niissä vesi pääsee pois erillisestä reiästä. Vaellussandaalit ovat kevyet ja kivat, mutta pitää varoa tappavan myrkyllisiä käärmeitä. Sandaalien kanssa voi pitää vedenpitäviä sukkia mukavuuden lisäämiseksi.
Hyttyshattu	välttämätön
Henkilökohtaiset varusteet
Riippumajoite (jos ei telttaa)	Hyttysiltä ja sateelta suojattu. Joku eristävä kerros alle, esim. viltti tai makuualusta.
ohut makuupussi	Kevyt ja hyvin hengittävä, +10 C comfort tai kevyempi. Ei untuvaa.
kiikarit	Elukoiden bongailuun
Henkilökohtaiset pikkutavarat
vessapaperia	vesitiiviisti pakattu
hammasharja, hammastahna
roskapusseja
kompassi
karttamuovi
puukko
otsalamppu	tarpeeksi paristoja/akkuja mukaan
tulitikkuja	vesitiiviisti pakattu
irtoremmejä
oma lääkitys
rakkolaastari	Rakot tulehtuvat lähes aina.
särkylääke
kosteuspyyhkeitä / käsidesi	suositellaan
hyttyskarkoite	100% DEET, tai enemmän ;)
kortisonivoidetta
tulehdusvoide ja haavataitoksia	esim. Betadine. Pienetkin naarmut tulehtuvat nopeasti.
aurinkovoide
huulirasva
aurinkolasit
ripulilääke
Ryhmäkohtaiset varusteet
Vedenpuhdistin	välttämätön(?) Katadyn tai MSR
Bensa keitin	kaasua ei saa.
Teltta (jos ei riippumajotteita)	vedenpitävä ja hyttyssuojattu.
Korjaustarvikkeet ja puhdistustarvikkeet	keitin, vedenpuhdistin, teltta jne..
Ylellisyystavarat
kamera
Ruokatavara
muovilautanen, muki, lusikka
juomapullo	vähintään 3 litraa yhteensä
ruoat
pikkunaposteltavat
mausteita

tiistai 25. helmikuuta 2014

Bauhaus inventaario 18. -19.1.2014

Lauantai-illan saldo: väsynyttä porukkaa

Seikkailu alkoi lauantaina klo 16.30 Teekkaritalon pihasta. Pienen auton kyytiin ahtautui viisi ihmistä, joilla kaikilla oli mielessä vain yksi tehtävä: selvitä Bauhausin mutteriparatiisin inventaariosta.

Soopan porukalle oli annettu ohjeistukseksi varata mukaan lämmintä vaatetta, sillä mahdollisuus kylmävarastotyöskentelystä oli olemassa. Matkalla kohteeseen olimme kuitenkin vielä epätoivoisen toiveikkaita siitä, ettei niitä tarvittaisi, sillä ulkolämpötila oli vähintään hyytävät -20 astetta! Paikalle päästyämme bongasimme muut Soopalaiset ja koko inventaarioryhmä ilmoittautui paikalla olevaksi. Saimmekin heti kuulla mihin päin kauppaa pääsimme hommiin: puutarhapuolen ulkovarastoon.  Siinä olikin vähemmällä partiokokemuksella varustautuneella toisella allekirjoittaneella hieman sopeutumista ajatukseen tehdä hommia jäisissä olosuhteissa. Hrrrrr… Eikä se tainnut kokeneemmillekaan mitään lämmintä touhua olla, sillä työntekijöiden mukaan varastossa oli ainakin yhtä kylmä kuin ulkona, ellei kylmempi.

Hetken ihmettelemisen ja vaatteiden lisäilyn jälkeen meille annettiin työvälineet: tussi, tarralappuja ja pussi. Oli aika aloittaa hommat. Saimme pikaisen koulutuksen ja kaikille jaettiin omat vastuualueet, joista tuli laskea kaikki tuotteet. Haastetta riitti tuotteiden käsittelyssä kylmässä ilmassa, varsinkin jos tuotteet sattuivat olemaan metallia. Ohuista sormikkaista saattoi hyötyä hieman, ne kuitenkin osoittautuivat monesti turhan kömpelöiksi liimalappujen suojapaperien kanssa tapellessa. Jäisiä käpäliä sai käydä välillä lämmittelemässä myymälän puolella ja siellä tulikin ravattua tasaiseen tahtiin.

Ensimmäistä taukoa odotettiin hartaasti, tarjolla oli nimittäin ruokaa! Kinkku- tai janssonin kiusauksella täytettyinä jatkoimme jälleen hommia, onnekkaimmat meistä pääsivät jo lämpimälle puolelle. Töitä kylmätiloissa jatkettiin kuitenkin niin kauan, että joka ikinen tuote sieltä oli laskettu. Sisätiloissa aloiteltiin skannausurakkaa, mutta suurimmalta osin ensimmäinen ilta oli tuotteiden laskemista. Lämmintä huoneilmaa totisesti arvosti kylmähommien jälkeen!

Lauantain osalta putiikki suljettiin puoliltaöin ja oli aika painua kotiin nukkumaan. (Kukaan ei tällä kertaa jäänyt Bauhausin taakse telttailemaan, kuten viime vuonna oli tehty, nyt olisi saattanutkin tulla vilu…) Kova pakkanen teki lähtemisen kuitenkin vaikeaksi. Auto raukka oli joutunut olemaan koko illan ilman lämmitystä ja eihän se siitä suuttuneena halunnut käynnistyä. Onneksi ryhmäläisiltä löytyi bensa-auto, jolta saatiin tarvittava virta herättämään hyytynyt yksilö eloon ja ahkerat työntekijät sänkyihinsä nukkumaan. Ne vähätkin unet mitä sinä yönä ehti ottamaan, olivat pelkkää tuotteiden laskemista! 

Hommat jatkuivat pirteissä merkeissä seuraavana aamuna klo 8.00. ja pääsimme takaisin kirpeään pakkaseen jatkamaan urakkaa skannaamisen ja tarkistusten osalta. Allekirjoittaneet viettivät koko aamupäivän ulkona, osa poppoosta pääsi sisähommiin. Urakkaa sunnuntaipäivälle riitti puoleenpäivään asti kunnes kauppiaat olivat valmiita luopumaan avustamme. Loppupäivän sai nauttia kirkkaasta säästä ja levätä rauhassa toipuen rankasta inventaariorykäyksestä.  

Siinä se sitten oli. Urakka oli ohi ja rahaa taas tienattuna reissua varten J

Seuraavaa haastetta odotellen: Maiju ja Venla

TAUDIT JA ROKOTTEET ... ja pelottelu

KELTAKUUME

Taudin kuvaus:

Virussairaus joka leviää päiväsaikaan pistävien hyttysten kautta trooppisilla alueilla. Aiheuttaa korkeaa kuumetta, verenvuotoa ja lopulta maksan sekä munuaisten toiminnan heikkenemisen kautta kuoleman.

Suojautuminen:

Rokote antaa suojan tautia vastaan 10 vuodeksi. Otettava vähintään 10 vuorokautta ennen alueelle saapumista suojan varmistamiseksi. Rokotuksesta saa keltaisen WHO:n kortin, jota ilman et pääse maahan tai jos pääsetkin, joudut Suomeen palatessa karanteeniin.

Hinta ja ottaminen:

Rokotteen hinta on apteekissa n. 40€  Se on otettava terveyskeskuksessa, jotta saa todistuksen (josta joutuu yleensä maksamaan extraa).

Tuumintaa:

Etelä-Amerikan kaupungeissa ei esiinny keltakuumetta, mutta koska menemme viidakkoon, jossa hyttyset kierrättävät tautia apinoissa, on se varsin painava syy ottaa rokote. Plus emme pääsisi tullista läpi ilman todistusta. Eikä tee mieli edes yrittää. Passin väliin kortti vaan ja menoksi!

LAVANTAUTI

Taudin kuvaus:

Bakteerin aiheuttama suolistoinfektio, syynä huono käsi-, juomavesi- tai elintarvikehygienia. Taudin oireita ovat korkea, pitkään jatkuva kuume sekä ripuli tai ummetus.

Suojautuminen:

Pääasiallinen keino on huolehtia tarkasti hygieniasta, jolloin rokotetta ei tarvita. Oleillessa kaupunkialueiden ulkopuolella, on sairastumisriski moninkertainen ja rokotteen antama suoja suositeltava. Rokote on uusittava 3 vuoden välein.

Hinta ja ottaminen:

Apteekista ostettuna rokotteelle tulee hintaa n. 40€ - pistämisen voi hoitaa kuka tahansa asianosaava henkilö.

Suojan saa myös kolmella, joka toinen päivä nieltävällä kapselilla. Kapselien  teho on kuitenkin 40-70% rokotteen tehosta. Hinta on suunnilleen sama.

Tuumintaa:

Minä en halua riskeerata vähäisiä hengenvetojani. Neljäkymppiä on pieni hinta mielenrauhalle.

KURKKUMÄTÄ JA JÄYKKÄKOURISTUS

Taudin kuvaus:

Kurkkumätä on bakteerin aiheuttama nenänielun tulehdus. Kurkkumätäbakteeri erittää voimakasta myrkkyä, joka voi vaurioittaa hermoja ja sydänlihasta. Bakteeri leviää pisaratartuntana.

Jäykkäkouristus on  bakteerin aiheuttama tauti, jonka yleisimpiä oireita ovat päänsärky, lihasten jäykkyys ja rajut lihaskouristukset. Bakteeri leviää ihohaavojen kautta ja sitä esiintyy kaikkialla maaperässä.

Suojautuminen:

Jäykkäkouristus-kurkkumätä-rokotus saadaan 14—15 vuotiaana, mutta ennen vuotta 1997 syntyneet saavat rokotteen jo 11—13 vuotiaana kouluterveydenhuollossa. Rokote on voimassa 10 vuotta.

Hinta ja ottaminen:

Uusintarokotteen saa ilmaiseksi kymmenen vuoden välein. Apteekista noudettavissa.

Tuumintaa:

Tarkista rokotekortistasi tai apteekista, onko rokotteesi yhä voimassa ja uusi, jos se on näillä näppäimillä vanhenemassa...kuten allekirjoittaneella.

TUHKAROKKO JA SIKOTAUTI JA HINKUYSKÄ JA VIHURIROKKO

Kunhan pelottelen! Nämä on meille piikitetty 6-vuotiaina (kiitos kansanterveyslaitoksen) ja niiden suoja on elinikäinen. Jos vanhempasi ovat kuitenkin olleet hippejä, suosittelen lämpimästi korjaamaan heidän älyvapaan virheensä. Vaikka mikä minä olen teitä komentelemaan, aikuiset ihmiset...

A HEPATIITTI - KELTATAUTI

Taudin kuvaus:

Hepatiitti A eli keltatauti on viruksen aiheuttama tarttuva maksatulehdus, jonka voi saada huonon ruoka-, juomavesi- tai käsihygienian kautta. Oireisiin kuuluu silmien ja ihon keltaisuuden lisäksi väsymystä, kuumetta, pahoinvointia, ripulia ja virtsan tummuminen.

Suojautuminen:

Tartuntaa voi ehkäistä välttämällä tiettyjä ruoka-aineita ja huolehtimalla hygieniasta.

Seuraavia tulisi välttää:

  Kylmät leikkeleet ja majoneesipohjaiset salaatit

  Hedelmät ja vihannekset, joita ei voi itse pestä tai kuoria, marjat

  Kylminä tai haaleina tarjotut raa'at tai riittämättömästi kypsennetyt lihaa, kalaa tai kananmunaa sisältävät ruoat

  Kylminä tarjotut osterit, simpukat, ravut, ym. mereneläimet

  Kylmät jälkiruoat

  Pakkaamaton maito, kerma, jäätelö, voi ja tuorejuustot

  Mehut ja juomat, myös alkoholipitoiset, joihin on lisätty jääkuutioita

Tautia vastaan on myös mahdollista rokottautua. Sarjaan kuuluu kaksi rokotusta, joista toinen pistetään 6 - 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta. Ensimmäinen rokote on siis otettava jo vuosi ennen matkaa. Nykytiedon mukaan rokotteen suoja on elinikäinen.

Hinta ja ottaminen:

Perus- ja tehosterokotteen yhteishinta on n. 50€  Rokotteet voi noutaa apteekista ja piikittää itse.

Tuumintaa:

A Hepatiitti rokote on erittäin lämpimästi suositeltava kaikkien ottaa Bolivialaisen ruoan ja veden perustavanlaatuisten hygieniaongelmien vuoksi.

B HEPATIITTI

Taudinkuvaus:

Hepatiitti B on viruksen aiheuttama vakava, pitkäkestoinen maksatulehdus, jonka ensioireisiin

kuuluu pahoinvointia, väsymystä ja ihon keltaisuutta. Osalle kantajista kehittyy myöhemmin krooninen hepatiitti, joka on riski maksakirroosin tai maksasyövän kehittymiselle. Tauti leviää veriteitse sekä sukupuoliyhteydessä.

Suojautuminen:

Riskikäyttäytymisen eli suojaamattoman yhdynnän, likaisten huumeruiskujen, sterilisoimattomien tatuointi tai lävistysvälineiden sekä verien sekoittumisen välttämisellä, ei tauti pääse tarttumaan.

B Hepatiittia vastaan on myös rokote, jota Maailmanterveysjärjestö WHO ajaa parhaillaan lisättäväksi kansainväliseen rokotusohjelmaan. Sen antama suoja on elinikäinen.

Sarjaan kuuluu kolme rokotusta, joista toinen pistetään 1 kuukauden ja kolmas 6 kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta. Kolmannella rokotuksella saadaan varmistettua pitkäaikainen suoja.

Hinta ja ottaminen:

Perus- ja kahden tehosterokotteen yhteishinta on n. 50€  Rokotteet voi noutaa apteekista ja piikittää itse.

HUOMAA että A ja B hepatiitti rokotteet voi ottaa yhdistelmärokotuksena, kolmen rokotuksen sarjana kuten edellä mainittiin. Tällöin hinta apteekista on n. 80€

Tuuminta:

B hepatiitti rokote on täysin vapaaehtoinen, ja sen tartuntariskiä on helppo pienentää. Mutta jos otat jo A hepatiitti rokotteen (mikä on Boliviaan lähtiessä valtavan hyvä idea) onko jo sama kestää yksi piikki enemmän ja saada samalla onnettomuuksien varalle kestävä suoja loppuiäksesi?

MALARIA

Taudin kuvaus:

Malaria on alkueläimen aiheuttama vakava kuumesairaus, jota kantaa yleisesti hyttyset. Yhdestä ainoasta pistosta voi seurata sairastumien, jonka oireina ovat kuumeilu, vapina, hikoilu sekä pahoinvointi. Aiheuttaa pahimmillaan kuoleman, ja laajan lääkeresistanssin takia vaikeaa hoitaa.

Suojautuminen:

Malarialta suojaudutaan estolääkityksen avulla. Lääkkeen voi noutaa reseptillä apteekista ja se tulee ottaa aina lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Hinta ja ottaminen:

Malarian estolääkekuurin hinta on n. 40€. Lääkkeen saa lääkärin kirjoittamalla reseptillä ja sitä otetaan lääkärin ohjeen mukaan. Estolääkityksen ottaminen aloitetaan ennen matkaa, ja se jatkuu yleensä matkan aikana ja vielä sen jälkeenkin.

Tuuminta:

Malaria on yleinen sairaus Boliviassa, etenkin viidakossa, jossa hyttysiä esiintyy paljon. Meille Soopalaisille lääkitys on ehdottoman tärkeä, mikäli emme halua jatkaa reissuamme odottamattoman pitkäksi makaamalla paikallisessa sairaalassa useita viikkoja.

Amboro National Park and Carrasco National Park

www.gorp.com

Suunnitellun pääkohteemme Noel Kempffin kansallispuiston lisäksi Santa Cruzin osavaltiossa on neljä muuta kansallispuistoa sekä seitsemän muuta kansallisesti ja 18 kunnallisesti suojeltua aluetta, kaikki osa SNAPia (Sistema Nacional de Áreas Protegidas, kansallinen suojelualuejärjestelmä). Kansallispuistoista vastaa SERNAP (Servicio Nacional de Áreas Protegidas). Yksi näistä kansallispuistoista on Amborón kansallispuisto. Puisto sijaitsee kylki kyljessä Carrascon kansallispuiston kanssa muodostaen yhden kokonaisuuden.

In addition to our planned main destination Noel Kempff National Park there’s four other national parks in the Santa Cruz department, as well as seven other nationally and 18 municipally protected areas,  all part of SNAP (Sistema Nacional de Áreas Protegidas, National System of Protected Areas). All national parks are governed by SERNAP (Servicio Nacional de Áreas Protegidas, National Protected Areas Service). One of these national parks is the Amboro National Park.

Vaihteleva topografia, jyrkkä korkeusgradientti ja sijainti ekoalueiden rajalla tekevät  Amborón kansallispuistosta kasvillisuuden hotspotin Alavammat osat puistoa ovat kosteita sademetsiä ja chacoa*, ylänköalueet yungaa** ja kuivia vuoristometsiä. Amboróssa kasvaa ainakin 3000 eri kasvilajia, mm. muualla melkein sukupuuttoon hakattu mahonki Swietenia macrophylla. Nisäkkäistä puistossa tavataan mm. puuma, oselotti ja silmälasikarhu. Puiston nähtävyyksiin kuuluu myös “Tumbos del Rio Surutu” lukuisine vesiputouksineen (osa yli 80 metrisiä).

 

www.metroflog.com

Diverse topography, steep elevational gradients and the location on the border of several ecoregions make Amboro a hotspot of vegetation. Lower parts of the park are humid rainforest and chaco*, higher regions are covered by yungas and dry mountain forests. There’s at least 3000 plant species growing in Amboro, one of these mahongy Swietenia macrophylla that in many other places has been logged almost to extinction. Pumas, ocelots and eyeglass bears can be seen at the park. Attractions of the park include also ”Tumbos del Rio Surutu”, the wasterfalls of River Surutu, some of them over 80 meters high.

Puisto rajoittuu tiehen etelässä ja pohjoisessa. Etelän tie oli aikoinaan asvaltoitu, mutta jäi käyttämättä 50-luvulla, kun pohjoinen tie avattiin, joten nykyään se on taas soratienä. Ilmeisesti puistoon kannattaa siis kulkea pohjoiskautta. Matka puistoon Santa Cruzista kestää kolme tuntia tätä Cochabambaan vievää tietä pitkin. ”Pääsisäänkäynnit” ovat Buena Vista, Santa Fe ja Yapacani. Buena Vista on jesuiittojen perustama kylä, joka on vierailun arvoinen kohde. Kylässä on mm. tori, jesuiittamuseo, Surutú –joen "balneario" (swimming and spa) sekä majoitusmahdollisuuksia viiden tähden hotelleista leirintäalueisiin. Tarjolla on myös monenlaisia ohjattuja retkiä, joista osa pyöräillen tai ratsastaen. Ihan puiston rajalla on Hotelli Amboro (Robin Clark 591(0) 9322054), joka järjestää myös ohjattuja retkiä.

Amboro National Park is bordered by motorways both in north and south. The southern road was

paved but was left almost without use in the 1950s when the northern road leading from Santa Cruz was opened. Nowadays the southern road is just a dirt road again. It takes about three hours to get to the park from Santa Cruz traveling by the northern road leading to Cochabamba. The main entrances to the park are Buena Vista, Santa Fe, and Yapacani. Buena Vista is a Jesuit Mission town and worth visiting in itself. There’s a market place, a Jesuit museum, and a balneario (swimming and spa) of River Surutu. There’s accommodation from five-star hotels to camping sites. Also a variety of guided tours are available, including cycling tours, riding tours and a coffee tour.

Just on the border of the park there’s Hotel Amboro, that also offers guided tours.

www.parkswatch.org

Alun perin puisto perustettiin 1973 nimellä Reserva de Vida Silvestre German Busch. Vuonna 1984 puisto muutettiin mm. Noel Kempffin ja brittiläisen Robin Clarkin avulla kansallispuistoksi. Vuonna 1991 puisto laajeni reilusi, joskin vuonna 1995 se pieneni taas vähän. Puisto on jaettu kahteen osaan: ulompi multikäyttöalue ANMI (Integrally Managed Natural Area) ja sisempi, ns. punaisen linjan rajaama varsinainen suojelualue.

www.parkswatch.org

The park was founded in 1973 under the name Reserva de Vida Silvestre German Busch. It was transformed into a national park in 1984 by Noel Kempff and Robin Clark, among other people. In 1991 park expanded greatly, though in 1995 it shrunk slightly again. The park is divided into two parts. The outer part of the park is Integrally Managed Natural Area (ANMI) while the inner parts of the park, bordered by the so called red line, are more stritcly protected.

Paras aika vierailulle on touko-lokakuun kuivakausi. Vuoden keskilämpötila 12-24 astetta riippuu siitä, kuinka korkealla ollaan.

The best time to visit the park is the dry season from May to October. The mean temperature of the year varies between 12 and 24 degrees celsius depending on the elevation from the sea level.

Aivan punaisen linjan sisäpuolella sijaitsee Mataracu, joka on sekä joki, yhteisö ja puistonsuojelijoiden majapaikka että virallinen sisäänkäynti puistoon. Mataracussa on leiri varustettuna puisilla ja muovisilla mökeillä. Mataracuun on kaksi sisäänkäyntiä: joko Surutu- tai Yapacani-joen yli.

Mataracu is the name of a river, a community and a park ranger’s camp just inside the Red Line. There’s a camp with wooden and plastic cabins. There’s two ways to get in Mataracu, one across the river Surutu, the other across the river Yapacani.

Carrascon kansallispuisto sijaitsee Cochabamban departementin puolella. Pääsy puistoon on samaa Santa Cruz-Cochabamba tietä pitkin kuin Amboroonkin. Puiston nähtävyyksiin kuuluvat Repechón luolat (Cavernas del Repechón), joissa on lepakoita ja rasvakehrääjiä (guácharos), San Rafael - ja San Mateo -joet sekä Incachaca-rauniot. Sehuencas mainitaan hyvänä leiripaikkana. Puistoon pääsemiseen pitää olla lupa. Lupia voi ostaa Cochabambasta tai puistosta.

Amboro National Park sits side by side with National Park of Carrasco. The entrance to Carrasco is along the same Santa Cruz-Cochabamba road as to Amboro. The attractions of the Carrasco National Park include the canes of Repechón (Cavernas del Repechón), caves with bats and oilbirds (guácharos), rivers San Rafael and San Mateo and the ruins of Incachaca. Sehuencas is mentioned to be a good camping place. Permission is needed to get into the park. Permissions can be bought from Cochabamba or from the park itself.

* harvaan asuttu puoliaron peittämä kuuma tasankoalue.

A parsely populated hot semi-arid lowland area.

**metsäalue Andien itärinteillä, vaihettumisvyöhyke Andien ylängön ja itäisten metsien välillä. Kosteaa, sateista ja lämmintä aluetta.

A stretch of forest along the eastern slope of the Andes. It’s a transitional zone between the Andean highlands and the eastern forests. Rainy, humid, and warm.

Lähteet/Sources:

Wikipedia

http://www.gorp.com/parks-guide/travel-ta-bolivia-birdwatching-hiking-sidwcmdev_054276.html

http://www.parkswatch.org/

http://www.buenavistabolivia.com/

Tiedotti teille

Sonja tiedonhankintaryhmästä

"Soppalaiset" Qstockissa

Lähde.

No niin, minä lupauduin sitten kirjoittamaan tempauksestamme Qstockissa. Osana juhlavaelluksen rahankeruuta ryhmä soopalaisia lähti mukaan rakentamaan Oulujoen suistoon festivaalialuetta heinäkuun 2013 toiseksi viimeisenä viikkona. Korvaukseksi saimme tuntipalkan lisäksi kahden päivän rannekkeet festareille sekä mukavaa yhteishengen nostattamista.

Työpäivät olivat vaihtelevan mittaisia: kahden tunnin aloituksesta maanantaina 12 tunnin päivään (plus ruokatauot) torstaina. Maanantaina pääsimme heti töihin, vaikka hanskat eivät vielä olleet saapuneet: Meille esiteltiin monia tatuoituja partasuita, joilta ryhmänjohtaja Antti kävi viikon aikana kysymässä aina seuraavaa työtä. Lempinimet olivat kovaa festarivaluuttaa: ”Jeesuksen” ohjeistaessa porukkaa työnteossa ”Clintti” sai seisoa merkkinä ja ”Harald” taas pitkänä nostella pullolaatikoita korkealle. Soopalaiset kääntyivät myös usein ”soppalaisiksi”.

Bajamajoja aseteltiin useana päivänä, välillä samat vessat useampaan kertaan. Toinen suosikkinakki oli aitojen kasaaminen. Opittiinpa, miten festarialueelle helpoiten tunkeuduttaisiin, jos ”apina-aitoja” ei sidottaisi yhteen ”käsiraudoilla” ja päällystettäisi näköestemuovilla. Esityslavojen eteen kasattavan paineaidan kokoaminen hiekkarannalla oli töiden hankalimmasta päästä, vaikka siellä ei sentään tarvinnut varoa sormien jäämistä aidan alle yhtä paljon kuin muualla. Yksi porukan jäsen hyödynsi hiekkarantaa vilvoitteluun... Festareiden aikaan rannalla näytti olevan uintikielto. :)

Lounasliput käytettiin useimpina päivinä Oulun kauppatorin lihaisiin annoksiin, jotka kuumuudesta huolimatta (tai siitä johtuen?) olivat oikein maistuvia. Kuumuuden vuoksi vesipulloja kului tiuhaan tahtiin, en ainakaan itse muista koskaan juoneeni yhtä paljon. Torstain lounas syötiin festarialueen infopisteen viereen pystytetystä grillikojusta: jostain syystä ainoastaan soopalaiset istuivat nurmikon varjossa auringonpaahteessa olevien pöytien sijaan. Meni vähän leikkimiseksi, kun grillitikutkin muuttuivat kodan rakennusaineiksi... SOOPAn totuttuun tapaan moninaiset biologian opiskelijat löysivät lajeja tunnistettavaksi, eikä kukaan osunut koiranjätökseen pienistä peloista huolimatta.

Kiinnostavinta työtä oli rakentaa ruotsalaisen työnjohdon ohjeistamana päälavaa samaan aikaan, kun urheilukentän vastakkaiselle puolelle nousi sirkusteltta. Teltta oli pystyssä nopeammin, mutta päälavan pohjalevyjen kiinnitys oli ehkä koko viikon hauskinta hommaa, kun levyjen kantaminen ja kiinnittäminen pareittain muuttui melkoiseksi parinvaihtotanssiksi. Rakenteet myös houkuttivat kiipeilyyn viimeistään purkamisvaiheessa, varsinkin kun yksi porukasta poti vieroitusoireita tankotanssista ja eräs toinen harrastaa kung-futa. Työskennellessä lallatelleet voivat myös sanoa laulaneensa jättimäisellä päälavalla!

Festareilla käyneille jäivät mieleen Within Temptationin maailmanluokan keikka sekä Eppu Normaalin hippihenkinen loppuhuipennus: tykitettyä paperisilppua yleisöön. Jamaikalainen Inner Circle otti yleisön hyvin mukaan ja hiekkarannalla oli pölystä huolimatta tunnelmaa. Anna Puuta kuunnellessa oli kiva istahtaa nurmelle, mistä oli aiemmin ollut keräämässä kiviä pois.

Sunnuntain purkupäivänä kasasimme enimmäkseen mitä olimme rakentaneetkin, ilahduttavasti myös päälavan palikoita. Kaiken festariroskan seasta ehti löytää myös aarteita: nahkarannekkeen, istuma-alustoja, avaamattomia limutölkkejä, kenkiä, karkkia... (ja löytäjä söi :D)

Allekirjoittanut tuntuu jostain syystä saavan nuhan joka kerta kun pitäisi osallistua tempaukseen... No, tällä kertaa nuhakuume-flunssatauti vältti Mari-polon kunnollisella kaulaliinakuurilla, mistä toiset T-paidoissa hikoilevat saivat ihmetyksen aihetta. Kaiken kaikkiaan tempauksesta jäi hyvä mieli, toivon mukaan päästään rakentamaan ensi vuonnakin, sillä ”kaikkea hullua sai tehdä hyvillä tekosyillä”.

- Mari, projektin rahastonhoitaja