perjantai 21. elokuuta 2015

Läheistä ystävyyttä Amborossa

Tarina ystävyydestä eli kakkakavereista eli kämppikset Maiju ja Venla kertovat tarinan Amborosta.

Jalat ovat tulehtuneet ja ruvilla. Kuusi päivää onnea eli Amboroa takana.

Matka alkoi epäilyksillä. Minibussin kuskin ajotavat eivät herättäneet luottamusta, eikä ajokin kuntokaan. Kuuden pysähdyksen taktiikalla suoritetun renkaan vaihdon jälkeen pääsimme perille viidakon hulppealle golf resortille.
Näky oli yllättävän luksus.Myös oppaat vaikuttivat miellyttäviltä ja miellyttävää oli myös tavata hikisen ajomatkan jälkeen wc, tosin viimeistä kertaa päiväkausiin. JA TAAS HEITIN PAPERIT PYTTYYN. Niin ei saisi tehdä. "Ja vessaan mennään sitten tästä lähtien aina kahdestaan, AINA." On mukavaa, kun on seuraa pimeässä viidakossa, jos vaikka käärme hyppää niskaan tai punkki sisäreiteen. Elämää on ihanaa ihmetellä yhdessä sen kaikissa muodoissa, myös yhdessä kyykätessä...

Oppaamme puhuivat ymmärrettävää espanjaa ja yksi kolmasosa melko sujuvaa englantia. Oman elämämme avara luonto saattoi siis alkaa! Ja voi onnea ja iloa millainen reissu meillä olikaan! Raskain koettelumus oli paluu sivistyksen  pariin, se on aika hyvin viiden viidakkomaisen yön jälkeen. 

Koska aikamme on rajallinen ja yöbussiin on jo käytännössä kiire, kertokaamme vain nopeasti reissun tähtihetkistä. Ensinnäkin, oppaamme olivat aivan  upeita ihmisiä ja meillä oli kielimuurista huolimatta erittäin hauskaa yhdessä, Opimme tuntemaan heidät ihmisinä ja he näyttivät ja selittivät asiat niin moneen kertaan, että ymmärsimme varmasti (jos Ameli ei siis ollut lähettyvillä tulkkaamassa).
 Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kokaan, paikalliseen poskikahviin. Kokan lehdet olivat maittavia ja auttoivat meitä  päivän jyrkissä nousuissa. Tätä energistä buustia meille sitten tarjoiltiin jatkuvalla syötöllä ja reissun ehdottomasti kuulluin lausahdus oli oppaamme suusta iloisesti raikuva kysymys "koka koka??" 

Ensimmäinen päivä oli ihmeitä pullollaan ja ensimmäisen reippaan mäkisen marssin jälkeen  majoitumme telttoihin mukavaan pusikkoon virran varrelle. Tässä leirissä pysyimme kaksi yötä, siellä nautimme ensimmäisen maittavan keittoillallisen, jonka ihanat oppaamme meille kokkasivat. Ja löysimme monta hyvää kakkakiveä, joiden alta paljastui monta merkillistä eläintä. Eräänä päivänä ollessamme vaeltamassa hääsimme käärmeen piilopaikastaan. Se oli hyvin pieni, tarkistimme onko sillä selkäranka, ettemme vain sekoittaisi  madon kanssa. Olemmehan biologeja... Kuulimme että kyseessä oli vauvakäärme, joka ei ole myrkyllinen. Siinä vaiheessa olisi kuitenkin ollut asiallista olla ne Haixit jalassa, kuljimme nimittain osa-aikaisesti avojaloin jokia ylittäessä.

Toinen villi viidakkopäivä oli erityisen eksoottinen, sillä bongasimme apinoita, kapusiiniapinoita. Kylvimme myös vesiputouksessa, jonne arkajalka Maijukin uskaltautui. Teimme pyllähtelevän linturetken ja yösafarin upean tähtitaivaan alla. Reissun aikana emme kissapetoja valitettavasti nähneet, mutta kyllä niitä varmasti lähisöllä liikkui, sillä löysimme useita jälkiä ja paljaaksi kalutun hevosen. 

Seuraava leiripaikkamme oli myös varrella virran, tosin hiekalla. Siellä Haixit kuten kaikki muukin saivat uuden kuorrutuksen. Hiekkaa löytyy edelleen esimerkiksi korvasta ja muista koloista ja rei'istä. Tämä leirin wc oli jyrkähkö rinne, josta löytyi monta piikikästä kasvia (terveisin jalat). Maiju keräsi ahkerasti punkkeja edelleen ja ne bongattiin juurikin näillä reissuilla. Tämän vuoksi kakkakaveri on tosi tärkeä. Omaa takamusta on vaikea havaita.

 Kävimme leiristä päiväretkellä ikivanhojen fiikuspuiden luona. Biologian teoksissa esiintyneet lankkujuuret konkretisoituivat viimein mielissämme. Voisi todeta, että termi kuvasi todellisuutta melko osuvasti. Koeteltua Maijua puri vielä kaiken lisäksi termiitti, se poltteli pitkään.  Menomatkalla saimme  erikoistarjouksen kiivetä ylös melkein pystysuoraa seinämää korkealle nyppylän päälle. Sanotaanko, että vierivä kivi ei sammaloidu- sanonta, jota ei sovi unohtaa kiipeillessä. 


Vietimme toisen onnellisen yön samaisella rannalla, tosin erittäin kova ukkosmyrsky kasteli teltatkin sisältä ja luonnon mahtivoima sai välillä oikeasti pelkäämään oman olemassaolon jatkumisen puolesta. Seuraavana aamuna saimme kuitenkin kaikki vielä herätä, Henri vesilammikosta. Hän oli luullut ukkosta Maxin valokuvaussessioksi.

 Hiekkarannasta vielä sen verran, että se osoittautui todella eläväiseksi maastoksi. Ihmeötököitä tuntui osuvan valokeilaan vähän väliä, paras löytö oli suuri sammakko, joka ei todellakaan ollut suurimmasta päästä, eikä se tainnut kovin liikunnallinenkaan olla. Vauvalisko ystävystyi kanssamme, se piti kiipeilystä ihmisten päällä kovasti. Mutta erikoisin tapaus oli joku uiva petoötökkä isoilla leuoilla, sen ei toivonut kiipeävän päälleen. 

Seuraavana päivänä lähdimme palaamaan takaisin päin. Matka taittui kengät jalassa, kengät tosin kastuivat jo alkumetreillä, sillä kahlaus kivien joukossa paljain varpain ei tullut kysymykseen. Haixit turvasivat etteivät varpaat taittuneet ja murjoituneet käyttökelvottomiksi. Yllätyimme suuresti, kun leiriydyimme viimeisenä yönä paikallisen asukkaan maatilalle, eläinten pihattoon. Olimme aikaisemmin ymmärtäneet oppailta, että yöpyisimme paikassa, jossa olisi mahdollisuus saada rinkat sateensuojaan, mikä oli houkutteleva tarjous sateisten päivien jälkeen. Bolivialainen puhetyyli tunnetaan sen väljyydestä, eli mitä kerrotaan ei monessakaan tapauksessa pidä täysin paikkaansa.


Täytyy myöntää, että viidakkoilluusio koki pienen kolauksen kanojen ja aasien keskellä. Eräs kana joutui pataan ja maittava todellinen lähiruokasoppa tarjosi erilaisen ruokakulttuurikokemuksen. Kanan kuolema kuulosti kamalalta, jättäen eräälle allekirjoittaneelle vähän surullisen mielen. Soppa oli kuitenkin todella todella hyvää ja ravitsevaa.WC paikaksi valikoitui sokkeloinen pusikko. 

Maatilan rauhassa viidakosta oli jäljellä silti vielä jotakin, nimittäin eräänlaiset tulikärpäset. Nämä fluoresoivaa valoa tuottavat öttiäiset toivat yön tunnelmaan oman discolisänsä. Max kuvasi ahkerasti taivasta, jolla liikkui paljon perseidejä sekä rakas milky waymme. 

Yön rauhaa häiritsi kananluita kaluamaan tullut koiraeläin eli koira. Toivoimme kovasti jaguaaria. Ystävällisen, mutta kovin hiljaisen maatalon isännän koirat myös vahtivat tiluksiaan kovaan ääneen pitkin yötä. Kukko jatkoi tästä aikaisin aamulla. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen yö, joten vähät unet eivät haitanneet. 


Aamun viimeinen vessareissu oli haikea. Kokan voimalla jaksoimme jatkaa matkaamme pois Amboron syleilystä. Viimeisin nousun jälkeen laskeuduimme kansallispuiston ulkopuoliseen kylään. Todellisuus ihmisen olemassaolosta ilmeni suoraan verrannollisesti roskien määrän kasvaessa. Hyvästelimme oppaamme haikeina ja istuimme taksiemme kyytiin. Tyhjyyden tunne valtasi mielen tuijottaessa asvaltoituja autoteitä ja aitoihin maalattuja vaalimainoksia. Eikö autoa voisi kääntää ja palata takaisin? Matkan on kuitenkin jatkuttava. Tuli hännän alla kiirehdimme nyt seuraavaa kohdetta kohti. 


Matkastamme viidakossa teki erityisen muistorikkaan ja mahtavan Chane Toursin oppaat. Tunnelma vaelluksella oli heidän ansiostaan iloinen ja kevyt. Naureskelut kuolemaan johtavista jyrkänteistä tai kohtaamisesti myrkyllisten hyönteisten  kanssa sai olon rentoutuneeksi - kumma kyllä. Tour oli hämmentävän edullinen, sisälsihän se kaiken autokyytejä ja ruokia myöten. Nähtävyydet olivat todella hyvin valitut ja oppaat jaksoivat koluta leirien lähimaastoja jälkiä etsiessän. Oppaita tulee oikeasti ikävä. Voimme siis suositella lämpimästi Bolivian kamaralle uskaltautuvia piipahtamaan Amborossa juurikin Chane toursin johdolla!



Lopuksi pikainen katsaus varusteluista:

Viidakkokengiksi Haixit olivat toimiva valinta. Ne pitivät hyvin vettä, ja kengän hörpätessä myös pitivät sen sisällä. Hyvällä säällä kengät sai päivässä kuivaksi. Vesistöjä ylittäessä ne myös pitivät todella hyvin liukkailla kivillä. Muutenkin toimivat ilmastossa hyvin, eivät olleet liian kuumat ja todella todella kevyet jalassa. Ainoa pieni ilmennyt ongelma oli helpohkosti aukeavat kengännauhat. 
Trimmin makuupussi oli myös ihan hyvä valinta viidakkoon, kylmempinä öinä se pääsi oikeuksiinsa.
Myös hyttyshousut ja -paita osoittivat toimivuutensa siinä vaiheessa, kun ne vaihtoi toisiin ja puremajälkiä alkoi löytyä pitkin sääriä.
Merinokerrasto ei ollut tarpeeton, kylmänä ilmana oli onni vetää se päälleen.

Sepä siitä, ikuista ystävyyttä hioen: kakkakavereiksikin kutsutut Maiju ja Venla 




Tätä osaa Amborosta ei turhaan kutsuta pilvisademetsäksi.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Reissuun lähtöön on tätä kirjoitellessa enää muutama päivä jäljellä! On tosin vaikea vieläkään hahmottaa, että me oikeasti tehtiin tämä! (Uskomattomin asia kuitenkin on, että sain tavarat pakattua..)
 Allekirjoittanut lyöttäytyi juhlavaellusseurueeseen juurikin Qstockin aikaan kaksi vuotta sitten, sen jälkeen porukkakin on tainnut hieman vaihtua ja ennen kaikkea, projekti hieman paisua!  Lopullinen päätös reissuun lähdöstä tehtiin rakkaan kämppikseni eli Maijun kanssa vasta seuraavana uutena vuotena, kun ensimmäinen omakustannuserä oli maksettava tilille. Sekin tietysti unohtui siinä vuoden vaihteen juhlinnassa niin, että piti kaamosvaellukselle vievässä bussissa kovaan ääneen tehdä selväksi projektipäällikölle, että lähdössä ollaan. (Silloin oli muuten tämän ruokakunnan ensimmäinen Soopan vaellus vasta edessä, joten en sitten tiedä ostettiinko sikaa säkissä vielä siinä vaiheessa.. )
Töitä on kuitenkin tehty ahkerasti siitä lähtien ja projektin puolesta voidaan puhua vuosien suunnittelusta. Nykyisestä seurueesta suurin osa ei ole tainnut olla edes paikalla, kun matkakohdetta on valittu. Toivotaan, että jotkut äänestivät silloin aikanaan hyvin puolestamme.
 Qstock 2015 oli tosiaan ennen reissua viimeinen isompi nakki ja siinähän se meni, jo kolmatta vuotta putkeen!
Työnkuva ei varsinaisesti ollut muuttunut viime vuosista, rakentamista ja purkamista se oli edelleen. Lisäksi meidän reippaat Maiju, Heini, Mika ja Antti toimivat järjestyksenvalvojina juhlapäivinä, eli taas saatiin monta näkökulmaa festarielämään! (Vähän liian läheistä näkökulmaa saivat eräät kyllä työnsä puolesta Nightwishin poikiin… nimim. katkera fanityttö.)
Työt aloitettiin ja lopetettiin Raatin aidan kanssa säheltämiseen, onneksi tänä vuonna uudelleenpystytys onnistui vähän kivuttomammin. Joka päivälle riitti kyllä töitä ja etenkin aurinkoa, välillä pääsimme vähän varjoonkin eli kitkemään taikametsää (ts. poistamaan reiteen asti yltävät nokkoset suurehkolta alalta.) Taikametsästä tehtiin myös suuri löytö, ainakin kolmekymmentä vuotta kateissa ollut lompakko!



Luottokortti oli mennyt vanhaksi vuonna 1982, mukana oli myös luoti..
Ohjelmassa oli myös pöytien, bajamajojen yms. kantelua, paineaitojen pystytystä ja päälavan rakentamista. Päälavan rakennus oli ehkä mukavinta kaikista, saattaa tosin johtua siitä, että firman miehet ovat mukavimpia ja komeimpia kaikista..



                             Iloiset työnaiset Mari ja Taru rakentamassa päälavaa
Onnellinen yhteiskuva päivän päätteeksi, huomioikaa hienot kypärät! Päälava valmistumassa taka-alalla.
Qstockissa on aina ollut hyvin monipuoliset työpäivät ja välillä meidän porukkaa pilkottiin useampaan osaan. Omien muistelmieni mukaan kiroamista aiheutti eniten minun ja Marin ponnistelut korkeiden oksien katkomiseksi pois rekkojen tieltä, ei meinannut oikein pituus riittää. Huippuhommaa oli pöytien maalaus ja järjestelmällisimmät ihmiset taisivat peräti rakastaa pöytien ja bajamajojen sijoittelun suunnittelemista.



Kaikki meni mallikkaasti, perjantaina oltiin ennen bileiden alkua vielä ylitöissä ja alue saatiin auki ajallaan. Festareilla nähtiin monia hienoja esiintyjiä, oman juhlan kruunasi ehdottomasti Nightwish! Toivottavasti pääsemme jatkossakin hommiin, silloin taidetaan tosin suunnitella jo aivan uusia retkiä..
Tämä matka alkaa tulla loppuunsa, vaikka vasta ollaan lähdössä. Onneksi tilanne on nyt muuttunut siihen suuntaan, että projektin kanssa saa painia vielä varmasti pitkään reissun jälkeenkin! ;)
-          Venla

P.s. Jännittää ihan hulluna, viikon päästä ollaan jossain sademetsän syövereissä!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Viime hetken muistilista osa 2

Vakuutukset
Muista vakuuttaa sekä itsesi että tavarasi! Kaukokohteessa myös mahdolliset lentokuljetukset takaisin kotiin kannattaa varmistaa. Ehtojen kannalta merkittäviä asioita vakuutusyhtiöille ovat olleet ainakin oppaan läsnäolo, polkuja pitkin kulkeminen ja yövytäänkö asutuksen lähellä vai ei. Koska varsinkaan lopullinen yöpymistilanne ei selviä vasta kuin paikan päällä, voi joko yrittää saada täydentävän vakuutuksen tai toivoa ettei mitään satu. Vakuutusyhtiöiden kanssa toimimista helpottaa yhteinen juuri tarkoitusta varten tehty matkasuunnitelma, joka vastaa useimpiin kysymyksiin.

Raha
Ulkoministeriön mukaan Boliviassa on hyvin pankkiautomaatteja (ainakin suurissa kaupungeissa) ja niihin käyvät Visa, Cirrus ja Mastercard. Ryhmän jäseniltä löytyy erilaisia kortteja ja jokunen luottokortti-hakemus on vielä vetämässäkin, joten eiköhän näillä pärjätä.

Suositusten mukaan suuria summia käteistä ei kannata kuljettaa mukana, ja nosto- ja luottorajat tulee asettaa maan kulutustason mukaisiksi, mutta samalla huolestuttaa mistä rahaa sitten saa jos automaatteja ei löydy tai raja tulee vastaan? On myös hyvä tietää miten kortin saa suljettua jos se viedään, ja miten sitten pärjää. Jos ottaa mukaan useamman kortin, ne kannattaa pitää erillään ja vielä jonkin verran käteistä kolmannessa paikassa. Entä avainlukulista?
Ryhmä tuo turvaa, varsinkin kun rahat jaetaan jo lähtökohtaisesti ihmisten kesken.

Ekstra: Mukana voi pitää valelompakkoa, jossa on vähän rahaa mahdolliselle ryöstäjälle annettavaksi. Nyt joku vanha lompsa kehiin.

Tärkeät paperit
Passista, lentolipuista, resepteistä, keltakuumetodistuksesta, vakuutustodistuksesta ja avainlukulistasta on hyvä laittaa kopiot talteen esimerkiksi sähköpostiin tai paperisena kotiin, ja ottaa myös paperikopioita matkalle mukaan. Erityisesti passista suositellaan jättämään alkuperäinen suojaan esimerkiksi tallelokeroon ja kuljettamaan mukana vain kopiota, jos vaikka viranomainen pyytää todistamaan henkilöllisyyden. Eri asia sitten voiko tallelokeroihin luottaa… Jälleen paperit suojaan vedeltä, ja kopiot eri paikkaan kuin varsinaiset.

Ekstra: Valepoliiseja kannattaa varoa. Epäilyttävässä tilanteessa ei ainakaan pidä antaa passiaan pois tai seurata henkilöä tuntemattomaan paikkaan. Voi siis olla hyötyä tietää missä päin paikallinen poliisiasema sijaitsee.

Tärkeät numerot ja kännykkä
Kännykkään (ja lisäksi paperille) kannattaa tallentaa vakuutusyhtiön hätänumero, kortinsulkunumero(t), ulkoministeriön hätänumero, paikallisen konsulaatin numero(t) ja omaisten numerot ICE-muodossa (ICE 1 etunimi sukunimi). Yhdessä matkustaessa ensimmäinen ICE voi olla jonkun toisen ryhmäläisen numero. Luonnollisesti nämä numerot tulee siirtää myös paikan päällä ostettavaan prepaidiin. Jos otat matkalle mukaan tavallisesti käytössä olevan kännykkäsi, muista varmuuskopioida siinä olevat tiedot. Ulkoministeriön mukaan Boliviassa toimivat ”1900 MHz- taajuutta tukevat kolmitaajuuspuhelimet”, jos joku ymmärtää mitä se tarkoittaa. Toimivan kännykän voi myös ostaa paikan päältä.

Tekniikka
Mukaan on lähdössä kameraa, kännykkää, GPS:ää, ja jos jonkin sortin laitteistoa. Näille on erityisen tärkeää ilmastonmukainen pakkaaminen, eikä ole haitaksi vaikka pusseihin viskaisi pari silicaa kosteutta keräämään. Laitteiden pitäisi myös olla tarpeeksi helposti saatavilla ja suojassa rosmoilta. Materiaalia on tarkoitus päivittää tänne nettiin matkan aikana, mikä luo omat haasteensa. Virransaantia varten mukaan tarvitsee ottaa reilusti vara-akkuja. Boliviasta saa paristoja. Seinäsähkö on suurimmassa osassa Boliviaa sama kuin meillä 230V/50Hz ja pistoke on sama Type C. Tiettävästi erilainen sähkö on vain osissa La Paz:ia. Siellä sähkö on 110V ja pistoke Type A. (http://www.iec.ch/worldplugs/)

Matkustusilmoitus
Matkustusilmoitus on vapaaehtoinen ilmoitus ulkomaille matkustamisesta, jonka tekemistä ulkoministeriö suosittelee erityisesti riskialttiille alueille matkustaville. Ideana on siis ilmoittaa jo etukäteen ”Hei! Olen täällä!” siltä varalta että sattuu tsunami, tai Bolivian tapauksessa ehkä ennemmin maanjäristys tai vallankumous, ja kotimaa päätyy tarjoamaan apua matkailijoille.

Tiedot kuntoon
Kertaa perustiedot Boliviasta (ulkoministeriön matkustustiedote) matkasuunnitelma, turvallisuusohjeet (esim. miten toimia jos passi tai pankkikortti katoaa), matkailijan terveysopas, kulttuurishokki ja espanjaa vielä kerran ennen lähtöä. Matkanjärjestäjiltä on saatu tarjouksia erilaisista toureista kansallispuistoihin, ja vaikka lopulliset päätökset käytettävistä yhtiöistä tehtäneen vasta paikan päällä pärstäkertoimen perusteella, niin tarjouksiin tutustuminen etukäteen antaa vertailupohjaa. Lisäksi olemme tehneet sponsoreiden kanssa sopimuksia, ja niihin liittyvät velvollisuudet on myös hyvä olla tiedossa.

Ekstra: Kertaa myös eteläinen tähtikartta, sillä tottahan nyt etelän risti pitää tunnistaa. Kun katsoo vierasta tähtitaivasta, tuntee olevansa kaukana kotoa.

Tarkista ettei mitään jää kotiin kytemään!
Kaveri tarkistamaan postit, yliopistoon läsnäolevaksi ja kursseille ilmoittautuminen, viestin jättäminen uusille kämppiksille, laskujen maksu, tukien haku, kirjastonkirjat…? Elo-syyskuu on yleensä vähintään yhtä kiireistä aikaa kuin muutkin kuukaudet. Vaikka et yleensä kirjoittaisi salasanoja muistiin, niin sitäkin kannattaa harkita, koska kuukauden käyttämättä olevat voivat unohtua.


Linkit:
Ulkoministeriö: Ennen matkaa, Matkustustiedote, Hyvä tietää, edustustojen yhteystiedot, Matkustaminen A-Ö http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=17276&culture=fi-FI&contentlan=1

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Matkailijan terveysopas, rokotukset, hyttysiltä suojautuminen.


Rokote.fi: yleiset rokotesuositukset, matkailijan muistilista http://www.rokote.fi/matkailijan-rokoteopas/maat/bolivia/


26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä ja lisätty tagit.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Viime hetken muistilista osa 1

Ovatko rokotukset, varusteet, vakuutukset, passi, rahat, lääkkeet, kengät ja ägälimägäli kaikki kunnossa?! Tässä mietittynä vihdoin mahdollisimman kattavaa listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kun lähtee kuukaudeksi eteläiselle pallonpuoliskolle.

Osta, tarkista, pese, testaa, aja sisään, harjoituspakkaa ja punnitse tavarat.
Monet uudet vaatteet täytyy pestä ennen matkalle lähtöä. Kengät ajaa sisään, vanhat vaatteet tarkistaa ja uudet testata. Sitten kaikki pitää harjoituspakata kahdesti (toinen lentoa, toinen Boliviassa oloa varten) ja punnita (ruumaan max. 23 kg, käsimatkatavaraksi 8 kg ja kantoon vähemmän kuin kolmasosa omasta painosta). Yleisistä varustelistoista kannattaa muokata oma lista, josta voi yksiselitteisesti tarkistaa onko muistanut kaiken. Viivi onkin jo tehnyt esimerkillisen mallisuorituksen pakkaamisesta.

Yksi sääntö tavaroiden suhteen on, että mitään millä on suuri tunnearvo ei kannata ottaa mukaan, jos ei ole pakko. Ja harkita sellaisiakin pikkujuttuja, kuin muistikortin jättämistä pois kännykästä, jos siinä ei ole kuin musiikkia. Entä mitä jokaisen pitää ottaa mukaan, mitä voi ostaa perillä ollessa, mitä riittää kun on muutamalla ja mitkä ovat ryhmäkohtaisia varusteita? Näihin kysymyksiin etsitään vielä vastauksia, mutta keskustelu on matkan lähetessä vilkastunut. Ehkä täydellinen varustelista julkaistaan vielä joskus…

Passi
Tulee olla voimassa vielä puoli vuotta paluun jälkeen. Näiden pitäisi olla kaikilla kunnossa, passien tiedot kun piti ilmoittaa matkatoimistolle jo toista kuukautta etukäteen. Matkaa ajatellen passille on hyvä olla ehdottoman vedenpitävä säilytyspaikka, mieluiten kaulapussissa tai muuten turvassa näpistelijöiltä.

ESTA
Kun lennot kulkevat Yhdysvaltojen kautta, tarvitsee täyttää ESTA-lomake viimeistään 72 h ennen matkaa. Suurin piirtein siis ”En ole terroristi”. http://sayl.fi/esta-maahantulolomake/

Rokotteet ja lääkkeet
Rokotteista Boliviaan suositellaan ottamaan hepatiitti A + B, lavantauti, malaria ja keltakuume sekä varmistamaan perusrokotteet (MPR, kurkkumätä, jäykkäkouristus). Myös keltakuumetodistus tulee suojata hyvin kosteudelta. Malarianestolääkitys lähtee mukaan matkaan siinä missä särky- ja matkapahoinvointi-, ummetus- ja ripulilääkkeet ja mahdolliset henkilökohtaiset lääkitykset. EA-pakkaukseen meillä tulee vielä isompia haavanhoitovälineitä ja antibiootteja. Lisäksi on hyvä varautua mahatautiin esimerkiksi maitohappobakteereilla ja veteen lisättävillä suoloilla, sekä varata mukaan aurinkorasvaa (50), hyttyskarkotetta (DEET 50 %, jos vaan löytyy) ja tavalliset hygieniatuotteet. Aineiden tulee olla tarpeeksi tehokkaita ollakseen hyödyksi, mutta viidakossa haju voi houkuttaa hyönteisiä, eikä kaikkia aineita saa käyttää kansallispuistoissa. Pakkauksessa muistetaan vielä lentomääräykset. On muuten jännä, miten reseptilääkkeiden reseptejä suositellaan mukana pidettäviksi, vaikka ne usein saa vain suomeksi…

Terveys
Kun matkaan kuuluu maastossa liikkumista ja mahatauti voi koetella vastustuskykyä, on hyvä pitää huolta terveydestä. Valitettavasti useammallakin matkaanlähtijällä on nyt vikaa jaloissa, eikä kaikilla kunnonkohotuksen yrittäminen ole tuottanut tuloksia. Matkasuunnitelmia on jo sopeutettu. Nyt viimeisten viikkojen aikana on kuitenkin loppuspurtin aika! Tarpeeksi vaatetta päälle ettei vilustu, Qstockin rakentamisessa ottaa homman kuntoharjoittelun kannalta (mutta varoo rikkomasta itseään) ja vaikka kävelee kenkiä sisään kauppamatkalla. Eikä polteta ihoa, nyt kun aurinkokin alkoi paistaa (jos Qstockin rakentaminen olisi aloitettu jo kesäkuussa, oltaisiin saatu lämmin kesä - rakentelutalkoissa kun on aina aurinko paistanut ja hellettä riittänyt) Tai jos on jo rikkonut tai vilustunut, niin parantelee huolella. Myös syömiseen on hyvä kiinnittää huomiota ja hammastarkastus tehdä ennen matkaa.

Toki viimeistään hammastarkastuksen suosittelusta voi päätellä, että tästä listasta ei enää viime hetkellä hirveästi apua ole...

Mari kuittaa (ensimmäisen osan)

26.8.2015 Korjattu esteettisyys- ja kirjoitusvirheitä.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Varustautujan koepakkailut

Noin kolme viikkoa lähtöön, joista yksi kuluu Qstockin rakentelutempauksessa ja omalla kohdalla vielä pari viikkoa kesäreissussa. Eli juuri nyt oli täydellinen hetki tehdä koepakkaus. Tartutin itseeni sopivasti juuri lavantaudin, että heikennetyt bakteerit herättäisivät puolustusjärjestelmän Bolivian mahdollisen tositilanteen varalle (otin "rokotussarjan" ensimmäisen kapselin). Mahan möyrähdellessä hiljakseen pistinkin tuulemaan ja kasailin reissukamoja sekä kartoitin pieniä puutteita.

Padam! Näinkö kamala kasa pitäisi ahtaa mukaan? Mitähän tämä kaikki mahtaa painaa? AAA-PU-VA!!!


No niin, no niin, onneksi tulen vähällä toimeen ja osaan myös karsia kamat minimiin ja onhan tässä mulla ryhmäkamojakin tuo GPS, sen akut ja miniläppäri ja vähän ylimäärin ensiapukamaa...  Onneksi tässä on mukana myös matkan aikana päälle laitettavat vaatteet eli kaikki tämä ei oikeasti ole kerralla pakattuna tämän jälkeen, Koetetaanpa sulloa kaikki rinkkaan ja jätänpä vielä nämä hyödyttömimmät lämmikkeet ja liian isot suihkuläpsyt ihan päälle, että ne voi tarvittaessa jättää pakkaamatta.

Pari parikytlitrasta kuivapussia, itse ommeltuja pakkauspusseja, kaksi pienempää pakkauspussia, 60-litrainen vanha rinkka ja 9-litrainen (!) pikkureppu. Näihinkö pitäisi pakata kaikki edellisen kuvan kama?


Hyörinää, pyörinää... (Oonko mä oikeesti mahahermostunut tästä vai ei kai nää lavantautibakut pyri suoraan mun läpi?!)

Ja TSUP! Ohhoh, no kamathan mahtu aika kivuttomasti vielä. Pakko olla ylipainoa lentokoneen sallittuun 20 kiloon.

Ankaran punnitussession jälkeen sain tulokset: rinkkapakkauspusseineen päivineen 14,8 kg ja käsimatkatavarareppu 3,8 kg. Rajathan ovat 20 kg ja 8 kg + ulottuvuusrajat.

Hehei! Tännehän mahtuu vielä evästä ja ehkä kirjakin luettavaksi! Mut onhan toi pieni reppu oikeesti tosi pieni. Tällaiseen reissuun voisi isompikin pikkureppu toimia, sais vaikka ruokaostokset samaan tai menis edes käsimatkatavarat sinne helpolla. Mut mitäs se onkaan syöny?


Pienet välttämättömyydet, lääkkeet ja hygieniatarvikkeet, hyödyllisimmän elektroniikan, lompakon, passin, aurinkolasit, -hatun ja -rasvan, käsidesin ja kompressiosukat matkustamiseen. Pitänee täydentää vielä vessapaperilla, ei niistä lentokentistä ikinä tiedä ja mahaakin kuplottaa taas.

Elektroniikoista kaiken kaikkiaan mukana siis GPS ja tietokonepiuha, ladattavia paristoja + laturi, otsalamppu, majoituslamppu, kamera + laturi, palikkapuhelin + laturi, miniläppäri + laturi ja älypuhelimen laturi. Älypuhelin siis kamerana kuvanotto hetkellä. Ää-äh, kun tulee välillä niin epätarkkoja kuvia. Ja ihme piuhahelvetti! Näillekin joku järkevä pakkauspussi, kiitos!


Nukkuakin täytyy, joten mukaan lähtee makuupussi, ilmatäytteinen makuualusta, hyttysverkko (tänne alle voin ottaa kaverinkin, toi on tuplalevee), makuupussilakana ja puhallettava tyyny(?). Onkohan toi tyyny jo vähän liikaa?

Mietitäänpäs sitten yleisesti hygienia puolta. Tähän kohtaan tuumaustauko toiletin puolella ja muistetaan se hygienia erityisesti asioinnin jälkeen. Pyyhe, aurinkorasva, hyttysmyrkky, kosteusvoide, shampoo ja saippua lienevät kaikkien varusteita. EA-pussin sisällöksi voisi harkita perushaavanhoitotarvikkeita ja ehkäpä ideaalisidettä. Mika tietänee ja panostanee tähän puoleen enemmän. B:llä alkava rasvainen voide estää hiertymiä ja auttaa ihovaurioiden paranemisessa, ihan ykkönen. Jätä ainakin vasemman laidan kamoja pakkaamatta, jos et välitä ylellisyyksistä (alalaita) ja jos olet mies (et tarvii ylälaidan kamoja, koska letku löytyy omasta takaa eikä öljynvaihtohuoltoakaan tarvita). KKK-pakkauksesta (KantapääKivun Korjaus) ja jalkahuoltokamoista enemmän tuonnempana.


Vanhoja jalkojen rasitusvammoja parantelevana minun on kiinnitettävä erityistä huomiota jalkojeni hyvinvointiin. Mutta että noin paljon jalkakamaa?!


Onhan siinä kaikkien tarvitsemia sukkia (tropiikkisukat, parit alussukat ja vaellussukat, kompressiosukat, lyhytvartiset sukat ja älä vaan kysy miksi varvassukat), sandaalit (voi olla siis jotkut muut kevyet hengailukengät) ja kynsileikkuri (kynnet yleensä kasvaa neljässä viikossa). Kipugeeli, kylmägeeli, kolmen sortin särkylääkkeet, talkki, rakkojen estäjänäkin tunnettu jalkaliukkaripuikko, rakkolaastarit, kinesioteippi, urheiluteippi ja kävelysauvat taa'annevat jaloilleni parhaan mahdollisen huollon. Silti minun on huolehdittava riittävistä tauoista ja oltava ylirasittamatta jalkojani. Ei sitten napista siellä, jos meikä heittää kesken retken perseelleen ja juuttuu siihen toviksi, ettei jalat väsy!!

1)                                     2)                               3)
Tropiikkivaatetuksesta mukaan otan
1) itikankarkoitusvermeet, jotka on todettu varsin hyviksi ainakin kierojen savolaisten ranta-, metsä- ja rantametsäitikoiden puremia vastaan. Pohjalaisten itikoiden puremiin nämä vaatteet tuskin vaikuttavat (ymmärtääkseni itikat ovat lehmiä sielläpäin!). Housuissa on siis hyttyskarkotekäsittely ja paidassa ei. Väljä istuvuus ja tiheään kudottu kangas lienevät paidan toimivuuden taustalla. Molemmat suojaavat tehokkaasti myös auringolta.
2) vaihtovaatteet eli toiset pöksyt ja t-paita. Noiden pöksyjen tilalle odottelen vielä Vaeltajankaupasta Helikon Tex Urban Tactical -housuja 8) Oli koitettava silti pakata jotain tälläkin kohdalla ihan vain malliksi tilaa viemään ja painoksi.
3) hellevaatteet kaupunkioloihin siis toppi ja shortsit. Onkohan mun t-paidat ja topit liian "huomiota herättäviä" ts. liian kireitä matkailijalle? Ei kai sentään, naamakin on niin valkonen, että varmasti bongaavat pohjoisen turistin. Jos ei muuten, niin sit viimeistään mun mahtavan hellehatun alta!


Ja sit siirrytäänkin helteestä pakkasen puolelle. Lämmikkeinä ja sadetta vastaan sadeponcho (puuttuu kuvasta), fleecekerrasto ja kevyt toppatakki ylängölle/vuoristoon, kuoritakki ja kevyet huonosti vettäpitävät sadehousut (ovatko nämä edes tarpeellisia?), pipo, puffi ja hanskat sekä lyhyt että pitkähihainen merinovillakerrasto. Näistä ainakin merinot ovat monikäyttöisiä ja vähintään (ehkä myös aika tarkalleen) yksi takki olisi käytännöllinen.

Pakkasin myös alusvaatteita, lunchboxin, kolme (?) erikokoista juomapulloa, istuinalustan, korjaussetin, tulitikkuja ja karttapussin, jotka näkyvät enemmän tai vähemmän ensimmäisen kuvan sekamelskassa. Ei niistä sen enempää! Täyden purkin aurinkorasvaa ja hyönteismyrkkyä voisi vielä hankkia, samoin haavapyyhkeitä. Olikohan ladattavia pattereitakaan tarpeeksi? Normiparistoja voi onneksi ostaa mistä vain. Oulussahan minuakin odottavat tuliterät Haix Black Eagle Adventure 30 Mid -kengät, joiden sisäänajoa odottelen jo innolla :DD Vähemmän innolla itseään odotuttaa kaksi seuraavaa annosta Salmonella typhi -bakteereja, Nähtäväksi jäävät mökkiviikonlopun ja bakujen yhteisvaikutukset suolistoon...

Kaikki siis pakattu. Järkevästi. Nyt uskallan taas nukkua yöni kunnolla sillä tiedän kaiken tarpeellisen mahtuvan mukaan. Jaksanpa vielä itse kantaakin koko roskan! JA minulla on kuvalliset pakkausohjeet omista tavaroistani :)



-Viivi

Kirjoittaja on keskimääräistä juhlavaeltajaa hieman vanhempi retkeilijä, joka seurusteli vuosia varustehifistelijän kanssa, eli sopiviakin (lue: kevyitä ja pieneen pakkautuvia) varusteita on ehtinyt kertymään ajan kanssa. Lisäksi pienikokoisuudesta on etua, kun pakattavat vaatteetkin ovat pienempiä. Kirjoitus on laadittu ohjeeksi ja vertailukohdaksi reissupakkailua varten ja ennen kaikkea huvin vuoksi.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Scandinavian Outdoor Storen varuste-esittelyssä

Viivi kyseli varusteista ja Sonja esitteli
Scandinavian Outdoor Storen valikoimaa.
Scandinavian Outdoor Store järjesti meille varuste-esittelyn, jossa keskusteltiin erityisesti viidakkoon soveltuvista varusteista. 9.6. paikalla olivat allekirjoittanut (välillä kameran edessäkin) ja kameran takana lymyillyt Max. Esittelijänä toimi Sonja Waris, jonka omakohtaiset viidakkokokemukset perustuivat Ecuadorissa vietettyyn lapsuuteen. "Siitä se viidakko alkoi ihan takapihalta. Puuvillaisissa t-paidoissa ja shortseissa ja lipsuissa me sinne juostiin. Ehkä joskus lenkkareissakin." No miksi mekään tarvitsisimme sen erikoisempia varusteita? Mukavuus ja turvallisuus korostuvat eri tavalla, kun on kyse vaeltamisesta eikä lasten leikeistä.

Mukavuustekijöitä vaatteissa ovat löysyys, nopeasti kuivuva materiaali, auringolta suojaava tiheä kudonta sekä hyttyskarkote kuiduissa mukana tai hyttyssuojakäsittely (esim. Bio Kill -karkotteella). Vaalea väri ei houkuta ötököitä yhtä paljon kuin tumma. Turvallisuutta lisäävät pitkät hihat ja lahkeet, jotka pitävät ötökät ja piikikkäät kasvit kauempana ihosta. Hyttysbuffi, joka vähentää ötökkätiheyttä kaulalla ja niskassa, voisi toimia myös yhdistävänä ryhmävarusteena. Selviytyjät-tyyliin voisimme käyttää kaikki samanlaista buffia, ettei kenellekään jää epäselväksi, että tämä suomea solkkaava ryhmä on todellakin yksi ryhmä ;) 

Näinkin voisi viidakkoon pukeutua mukavasti.
Päällä Jack Wolfskinin Mosquito Safari Pants ja
Brightwater Shirt (miehille Mosquito Safari Shirt).
Olisiko Buff Insect Shield hyvä ryhmän tunnusvaruste,
vaikkapa viidakonvihreä-raidallisena?

Devoldin korkealaatuiset kerrastot kestävät keskimääräistä
 merinovillavaatetta enemmän kulutusta, huomaa joustinneulos.

Näinkin pirteän värisenä saa naisten Devold Sport
-
aluskerrastoja. Sori jätkät, ei karkkivärejä teille!
Lisämukavuutta ylängölle ja miksei viileisiin viidakon öihinkin voisi tuoda antibakteerinen ja kosteanakin lämmin merinovilla. Miellyttävällä pistelemättömällä villalla on kuitenkin heikkoutensa: keinomateriaaleja heikompi kulutuskestävyys ja merinovillallekin voi olla allerginen, vaikkakin se allergisoikin selkeästi ns. tavallista villaa vähemmän.

Kevytretkeilijää hymyilyttää, kun
pysyy kuivana Haglöfs Proof -takissa.
Sademetsässä sataa, nimensä mukaisesti. Ilmankosteus hätyyttelee sataa prosenttia ja kastelee kaiken. Rinkan kanssa liikkuessa ylivoimaisesti kätevin vaihtoehto on sadeponcho, jonka alle voi suojata sateelta vaeltajan varusteineen. Kevyitä sadehousuja voi miettiä ponchon täydennykseksi sillä sateella myös pusikot ovat märkiä eivätkä pitkätkään viitan liepeet välttämättä pidä lahkeita kuivana. Kevyessä käytössä, eli ei painavan rinkan alla, toimisivat kevyetkin kalvovaatteet, jotka pakkautuvat ylivoimaisen pieneksi ja ovat, mainitsinko jo, kevyitä. Kovemmassa käytössä sateensuoja voi löytyä Gore Pro -kalvovaatteista, jotka hengittävät ehkä kuitenkin liian hintsusti tropiikin oloissa. Vaatteet ja varusteet on syytä pakata rinkkaan vedenpitäviin pusseihin joko tavallisiin muovipusseihin tai kestävämpiin kuivapusseihin ihan vaan, koska eivät sadesuojat sitä kaikkea kosteutta pidä.

"Umpiviidakossa" kumisaappaat ovat paitsi turvallisimmat kengät käärmeitäkin ajatellen myös ainoa järkevä vaihtoehto sademetsän mutavellissä tarpomiseen. Vaelluskengät hiertävät märkänä ja ne kastuvat varmasti joko ilman kosteudesta, sateesta, vedestä/mudasta, hiestä tai jonkinlaisesta näiden kombosta. Kevyemmät retkeilykengät pääsevät kuivumaan, ts. tulemaan vähemmän märiksi, nahkaisia vaelluskenkiä helpommin.

Viidakkoon esimerkillisissä Nokian Koli -kumisaappaissa
on tukevat pohjat ja voimakas pohjakuviointi. Onneksi
kumisaappaita saa tarvittaessa Boliviastakin (ei nokialaisia).
Sea to Summit Ultra Sil Dry Sack
-kuivapussit pitävät rinkkaan pakatut kamat
kuivana tai juuri niin sademetsän kosteana
 kuin ne pakatessa olivat.

Nukkumamukavuutta lisää makuupussi, joka ei kosteudesta turhia hätkähdä. Vaikka nykyaikaisten untuvamakuupussien untuvat onkin käsitelty vettähylkiviksi, keinomateriaalit lämmittävät toistaiseksi enemmän kosteanakin ja kuivuvat tehokkaammin. Viluisen kannattaa valita makuupussinsa comfort-lämpötila jopa selkeästi alakanttiin, ettei vilu yllätä, tai pitää ylimääräisiä vaatteita käden ulottuvilla öisin. Kun menet ensi kertaa viidakossa nukkumaan: "Sä et edes nuku!" Mukavakaan makuupussi tai matkailijan perushentoiset korvatulpat eivät peitä viidakon öistä melua, joka on korvia huumaavaa. Siitä huolimatta ja juuri sen takia sinun tulisi kokea yö viidakossa. Sitä odotellessa... innolla!

Jack Wolfskin Southern Cross -makuupussiin kelpaa kesäretkeilijän
pujahtaa unille niin tropiikissa kuin kotoisammissa oloissa.
Viidakossa pimeä tulee iltaisin nopeasti.
Sitä vastaan voi käydä vaikkapa
  Petzl Tikkina -otsalampulla.




Viidakossa ja välillä kaupungeissakaan juomavesi ei täytä pohjoismaisia laatustandardeja ja vaatii puhdistusta, ettei tauti iske pohjoiseen hygieniaan tottuneelle. Vettä voi puhdistaa pumpuin, tabletein tai UV-valolla. Pumpun ja puhdistustabletin yhdistelmä olisi jo vedenpitävä eli poistettua saadaan liete, alkueläimet, bakteerit ja virukset. UV-kynää käytettäessä samea vesi on suodatettava esimerkiksi sukalla, että isot juomavedelle ällöttävät kimpaleet saadaan pois seasta. Ettei puhdistin hyydy kesken kaiken, kynäilijän on varattava matkaan omat paristot kynälle, mutta pumppaaja selviää ns. kaurapuurolla, jota pitää muutenkin ottaa mukaan.

Tehokas Katadyn Combi -vedenpuhdistin poistaa
"alkulimat" juomavedestä.

Katadyn Micropur -puhdistustabletit
vievät viruksetkin vedestä!



Esittelyssä puhuttiin paljon jo tiedossa olevista seikoista koskien varustevalintoja (kts. Varustautumista ja varautumista). Tärkeimpinä mukavuus- ja turvallisuustekijöinä viidakkovaeltajalle nousivat:
  • kumisaappaat
  • sadeponcho
  • hyttyskarkote
  • otsalamppu


Kirjoituksen laati: Varuste-Viivi

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Case Hämeenlinna - Vaeltajankauppa



Pohjois-Suomen Erämessut oli ja meni. Messut olivat kaikenkaikkiaan antoisat jo itsessään, nähtävää oli paljon. Tarkoituksemme meissuilla oli kuitenkin hankkia reissullemme sponsoreita, eikä pelkästänä nauttia messujen antimista tai tutustua alan tuoteuutuuksiin ja tarjontaan. Toki sekin hoitui siinä sivussa näppärästi - mikäs sen mukavampaa kuin kierrellä ja rupatella näytteilleasettelijoiden kanssa. Parasta antia olivat kuitenkin kiinnostuneet sponsoriehdokkaat, joista ylivoimaisesti parhaasti mieleen jäivät Vaeltajankauppa, Haix sekä Savotta. Kaikki kolme tahoa olivat erittäin kiinnostuneita projektistamme ja kysyivät hyviä sekä välillä kiperiäkin kysymyksiä koskien näkyvyyttämme sekä markkinoinnista ylipäänsä. Mikäs siinä oli vastaillessa, sillä tiukan taustaduunin ansiosta (erityiskiitos jälleen Maxille) tietomme olivat varsin ajantasaiset. 

Muutamien puhelujen ja sähköpostien jälkeen tulikin eteen Hämeenlinnan reissu noutamaan Vaeltajankaupasta heidän ja Haixin sponsoroimia tarvikkeita; kenkiä ja muita vaellustarvikkeita, kuten kesämakuupusseja. Reissu järjestettiinkin varsin kiireisellä aikataululla, juhanuksen aatonaattona. Aamuaikaisella suuntasimme autonkeulan Heinin ja Meemin (beagle) kanssa kohti Oulaista, josta poimimme kyytin Project Manager Antin. Hämeenlinnassa tapasimme Vaeltajankauppaa pyörittävän Pauliinan sekä miehensä Petterin. Siinäpä vasta mukava pariskunta, suosittelen kyllä lämpimästi Hämeenlinnan suunnilla liikkuvia pistäytymään Vaeltajankaupan kivijalkamyymälässä. Mukaan nimittäin saattaa vaellustarvikkeiden lisäksi tarttua muutakin hyödyllistä, vaikkapa illanistujaisiin. 


Viivyttelimme Pauliinan sekä Petterin lomille lähtöä ehkä liikaakin, mutta juteltavaa riitti. Erityisesti Maxilla, joka siis oli Helsingistä matkustanut junalla kaveriksemme, oli paljon keskusteltavaa Petterin kanssa markkinoinnista ja mainonnasta. Sovittelimme Haixin kenkiä ja pakkasimme mukaamme muutamat sovituskoot pohjoisessa oleville matkakumppaneillemme. Malliksemme valikoitui yksiselitteisesti Haix Black Eagle Adventure 30 Mid Stone sekä Haix Black Eagle Athletic 10 Mid. Kengät ovat erittäin kevyet ja tuntuvat sopivan välittömästi jalkaan. Kevyen rakenteensa ansiosta kenkien luulisi kuivuvan sademetsässä perinteistä paksua vaelluskenkää paremmin. 

Lähdimmekin kokeilemaan kenkiä maastoon välittömästi päästyämme yöpaikkaamme Tampereelle. Lyhyen kävelyn jälkee kenkä alkoi jo tuntua omalta, pääsimme myös testailemaan pohjan pitävyyttä savisessa ja jyrkässä rinteessä. Pidossa ei ollut mitään moittimista, kumisaappailla homma olisi mennyt varmasti luisteluksi. Saapa nähdä kuinka kenkä toimii sitten Bolivian viidakossa! Odotukset ovat ainakin korkealla.

No mutta, se kengistä. Juhannuspäivänä matkamme jatkui kohti Alahärmää, jossa kävimme kahvittelemassa Heinin opiskelukaverin Niinan kotona. Sieltä matkamme jatkui Powerparkiin hieman huvittelemaan jussin kunniaksi, olihan Powerpark poikkeukselliseti auki puoleenyöhön saakka. Aikamme vatkattuamme itseämme erilaisissa laitteissa ja kärsittyämme hiukan pahasta olostakin, suuntasimme pikaiselle illalliselle paikalliseen pikaruokalaan. Siitä jatkuikin matka yötämyöten kohti Oulua, pyörähdimme kuitenkin vielä pikaisesti Niinan ja hänen kavereidensa juhannusvalvojaisissa. 

Hauska reissu kaikenkaikkiaan, kiitos mukana olleille! Kilometrejä pikku Golfiimme kertyi noin 1300km. Nyt odottelemme innolla pakettia Hämeenlinnasta, joka tuo meille läjän tarvikkeita. Kuvia ja ensikommentteja tulossa sitten kun saamme tavarat, olkaahan kuulolla!

-Mika

http://www.vaeltajankauppa.fi/