Kaikkineen Boliviassa puhutaan jopa 42 eri kieltä. Yleisin kieli, jota puhuu 60% väestöstä on espanja. Toisena ja kolmentana tulevat alkuperäiskielet ketsua (20%) ja aimara (14%) (lähde: Wikipedia). Vaellusporukastamme ainoastaan kaksi puhuu espanjaa (eikä kukaan yhtäkään alkuperäiskieltä). Lisäksi maailman 10 turisti-epäystävällisimmän maan joukkoon luokitellussa Boliviassa ei läheskään kaikkialla saa palvelua englanniksi. Tämän takia päätin syksyllä repäistä ja aloittaa espanjan opiskelun. Ei kai se kovin vaikeaa voi olla, ajattelin. Sehän on melkein kuin italiaa, jonka olen sentään kirjoittanut lukiossa. Olen nyt ollut vuoden Vuolle-opiston alkeiskurssilla (ja kuunnellut muutaman opeta-itsellesi-espanjaa-päivässä-cd:n). Varsin nopeasti huomasin, että italiasta (ja vähemmissä määrin englannista) on valtava apu ymmärtämisessä ja kielioppikiemuroiden logiikan hoksaamisessa. Sen sijaan oman tekstin tuottamisessa italia vain sotkee, ja huomaan usein solkkaavani jotain italian ja espanjan sekoitusta.
Tänä keväänä laitoin kielitaidon tulikokeeseen ja lähdin mukaan opiston järjestämälle viikon kielikurssille Madridiin. Aamupäivät oli intensiivistä opetusta (täysin espanjaksi! Opettaja mulkoili pahasti jos sanoi sanaakaan englanniksi tai suomeksi), iltapäivät välillä itsenäisempää, välillä ohjatumpaa tutustumista tähän maailman suurimpaan kylään. Kyllä, Madrid todellakin on kylä eikä kaupunki, kuten jokainen matkaopas meille jaksoi selittää. Espanjassa kaupungin tittelin saa nimittäin vain kuninkaan erikseen myöntämänä, eikä kukaan ole tullut sitä ikinä tehneeksi (sitä kuuluisaa latinalaista mañana,mañana-asennetta?)
Viikon aikana tuli koluttua vanhaa kaupunkia ja parikin taidemuseota, joskin näin biologina vetäydyin usein kaupungin melua pakoon johonkin Madridin yllättävänkin lukuisista puistoista. Päällimmäisenä Madridista jäi mieleen nimenomaan se ihmispaljous, onhan siellä melkein yhtä paljon väkeä kuin koko Suomessa yhteensä. Väenpaljous oli yhtä aikaa sekä Madridin paras että pahin puoli. Toisaalta oli ihanaa, miten joka paikassa oli elämää ja vilinää. Suomeen palattua pisti heti silmään miten autioilta kadut näyttivät ja miten paljon meillä on ihania nurmikoita joilla ei istu ketään niistä nauttimassa. Toisaalta näin suomalaisena ainainen melu ja hälinä alkoi aika ajoin ahdistaa. Mutta ehkä tämä oli hyvää totuttelua Bolivian isoja kaupunkeja ajatellen.
Ja tehokas kielikylpy tuo viikko joka tapauksessa oli. Vaikka alkuviikosta espanjan puhuminen kangersikin aika pahasti, loppuviikosta huomasi osaavansa jo muodostaa ihan järkeviä lauseita. Ja Madridin lentokentällä jäin juttelemaan check-in-pisteellä iloisen virkailijan kanssa. Hän oli käynyt kerran Helsingissä ja ihmetteli tervehdyksien ”Terve”, ”Hyvää päivää” ja ”Hyvää huomenta” eroa, jonka hänelle sitten selitin – todo en español.
-Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti