Koikkelehtiva kanaparvi

On jälleen se aika vuodesta, kun SOOPAn juhlavaellusporukka nokkii maata ja kuokkii kuin kanat. Tämä sekalainen parvi etenee järjestelmällisesti paikasta A paikkaan B, välillä kyykistyen ja maata kaapaisten. Mahtaa siinä monella autoilijalla ja jalankulkijalla käydä sääli mielessä. Onhan tuo niin surkean näköistä hommaa. Kotona ja autoissaan he kertovat lapsilleen, että hankkikaa hyvä ammatti, jottei tarvi tuolla typeränä kana-aivona kyykkiä menemään. Samalla he ovat autuaan tietämättöminä siitä että tämä parvi on nimenomaan Oulun yliopiston partiolippukunta SOOPA ry:n väkeä, lauma akateemikkoja. Se siitä opiskelusta, koulutuksesta ja hyvästä ammatista. No, jonkunhan ne paskahommatkin on tehtävä. Välillä tämä parvi pysähtyy kuin yhdestä käskystä ja kerääntyy tiiviiksi laumaksi. Siinä sitten jokainen vuorollaan säkkinsä tyhjentää, ja joku onnekas saa olla se, kuka ottaa kaiken komeuden vastaan.

Mitä siellä sitten oikeasti tapahtuu? Totuus on tarinaakin ihmeellisempää. On kevät, linnut laulavat ja tulvavedet solisevat iloisesti ojissa. Talven jäljiltä maa on harmaa ja likainen, on pölyistä ja sotkuista. Siitä huolimatta paikkapaikoin jo vihertää ja uusi elämä tekee tuloaan maan povesta. JV -projektin jäsenet ovat kerääntyneet kasaan kuin soitimella olevat teeret. He valmistautuvat illan urakkaansa, 2,5 km sotkuista tien laitaa on heillä siivottavanaan tänä iltana. Roskat sujahtelevat jätesäkkeihin ja aurausviitat kerätään pois. Välillä säkkien alkaessa painamaan kokoonnutaan kasaamaan pussinpohjalliset yhdeksi suureksi jätesäkiksi, joka suljetaan huolellisesti ja jätetään tienvarteen odottamaan noutajaansa. Samalla aurausviitat niputetaan siisteiksi nipuiksi ja lasketaan säkkien viereen.

      Tässä kuvassa poistamme siilin persuuksesta 

  punkkia viimevuoden siivousprojektissa

                                                           

Taakse jäävä tienvarsi on roskatonta ja siistiä, talven sotkut on kerätty pois ja ihmiset voivat jälleen roskittaa hyvällä omallatunnolla. Eritoten tupakoitsijat sekä nuuskaajat vaikuttavat olevan varsin laiskaa väkeä huolehtimaan jätteistänsä, nuuskakiekkoja ja tupakka-askeja lojuu jokapuolella. Kuinka saastaisia ja väliinpitämättömiä ihmiset oikein ovatkaan? Kokonaisia roskapussejakin lojuu siellä täällä. Kaikenlaiset pienet karkkikääreet tuntuvat myös olevan hankalia roskakoriin laitettavia tai taskussa kotiin kannettavia. Niin ja ne TAKEAWAY mukit muovisine kansineen, onko niiden kuljettaminen autossa roskikselle asti mahdotonta vai?  Mutta ei hätää. SOOPAlainen siivoaa nekin pois. Tosin välillä hirveällä jupinalla sekä manailulla, kiroten typeriä lajitovereitaan.
 
Kaikesta huolimatta edessä siintää kuitenkin suurena ja kiehtovana matkakohteemme Bolivia. Roskankeräys onkin hyvää kunnonkohotusta ajatellen viidakkovaellusta. Toimiminen märillä vaatteilla vesisateessa tulee myös tutuksi, tosin sillä erolla, että Suomessa keväällä on yleensä vesisateen aikaan hyytävän kylmää ja tuulista. Kiitos teille kaikille keruutalkoissa mukana olleille, ilman teitä ei olisi siistejä tienvarsia ja matkarahoja taskuissa.

- Roskamestari Mika (myös pahanilmanlintu, se tyyppi joka aina soittaa ja patistaa töihin)

Totista työtä Kempeleen suunnalla