Minäpä päätin hakea työharjoitteluun Boliviaan, jotta olisin siellä jo
valmiiksi, kun muut SOOPAn juhlavaeltajat saapuisivat maahan. Koska
työharjoittelutuen saamiseksi harjoitteluajan on oltava vähintään kolme
kuukautta, olen Boliviassa 131 päivää eli hieman reilut neljä kuukautta
eli kolmasosan vuodesta… O.o Paikan saatuani alkoi perinpohjainen
selvittely, että mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun reissu on niin
kauas ja niin pitkä. Selvittelyurakka tietyllä tapaa myös vei myös
ajatuksia pois itse reissusta, mikä kuulostaa vähän oudolta, mutta
toimi, koska en hirveästi ole ehtinyt jännittää reissuun lähtöä kuin
vasta hetken aikaa. Nyt jännittää.
Lentoliput piti hankkia heti
kun tieto työharjoittelupaikasta selvisi, koska viisumihakemusta varten
on liput oltava jo hankittuina. Sain onnekseni paikat samoilta
paluulennoista kuin kanssavaeltajani. ESTAn matkustuslupa USA:han piti
ostaa myös.
Kun matka suuntautuu keskelle käärmeiden ja malarian
täyttämää pöpelikköä, on kattava matkavakuutus oltava voimassa. Piti
hankkia vakuutusajan laajennusta kahdelle kuukaudelle sekä
urheilulaajennus kattamaan riskialttiit urheiluharrastukset, kuten
vaikka vaeltaminen viidakossa. Vakuutuksen saamiseksi piti myös laatia
pelastautumissuunnitelma, mikä olikin hyvä juttu, koska toimintaa
hätätilanteen sattuessa tuli mietittyä varmaan paremmin kuin ilman
suunnitelman laatimista. Ja terveysselvityksessä vakuuttaa, etten ole
sairas. Rahaa paloi ihan kivasti.
Toinen tärkeä juttu on
rokotukset ja lääkkeet: Kansallisen rokotusohjelman vaatimat
tehosterokotukset, lavantauti, keltakuume, hepatiitti A ja B ja malaria.
Koska työharjoitteluni sisältää eläimien käsittelyä, piti listan
jatkoksi laittaa rabiesrokotussarja. Malarialääkkeitä on useampaa
erilaista, joista valitsin halvimmasta päästä olevan ja kerran viikossa
nautittavan Lariamin, jonka sivuvaikutusten lista on pitkä kuin
nälkävuosi. Yleisiä oireita ovat muun muassa uniongelmat ja
painajaisunet, ja koska joillekin se voi aiheuttaa masennusta ja
itsetuhoisia ajatuksia, piti lääke testata ennen matkalle lähtöä. Kaksi
testiviikkoa takanapäin, enkä mielestäni nuku yhtään huonommin kuin
ennenkään. Painajaisia ei ole näkynyt, joskin pari villiä seikkailu-unta
ja yksi niin suurta onnea huokuva uni, etten ole onnellisempi unissa
ikinä ollutkaan. Ja yllättävän hyvät fiilikset ovat olleet muutenkin.
Ehkä lääke vaikuttaakin minuun nurinkurisesti, mutta en valita, elämä on
ihanaa. Ja rahaa paloi.
Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia
Boliviaan alle 90 päivän matkalle, mutta koska lähdenkin vähän
pidemmälle reissulle, piti tehdä viisumihakurumba. Ilman hikeä ja
sydämentykytyksiä siitä en selvinnyt, ja tulin hyvin tutuksi Bolivian
suurlähetystön virkailijan kanssa, koska soittelin sinne niin paljon.
Monta asiaa piti tehdä ja laittaa hakemukseen, muun muassa postitse
lähetetty kirje Boliviasta työpaikkani yhteyshenkilöltä (siinä kesti
hieman…) ja sitten yllätysvaatimukset sen jälkeen kun luulin että
hakemukseni on ok. Olin henkisesti varautunut, että pitää matkustaa
lähimpään Bolivian suurlähetystöön eli tässä tapauksessa Ruotsiin
leimaamaan passi, mutta riittikin että lähetän passin postitse ja maksan
sen lähettämisen takaisinkin. Voi että jännitti saanko enää ikinä
passiani takaisin vai jääkö se matkan varrelle. Passi matkasi kirjattuna
kirjeenä viikon verran, kunnes pääsi lähetystöön perille. Viikko meni,
että se tuli minulle takaisin. Viime viikolla. Lähtö on huomenna 28.4.
(tai oikeastaan tänään, kello onkin jo niin paljon). Meni vähän
tiukille, vaikka aloitin viisumirumban jo tammikuussa. Ja ylläri, rahaa
paloi taas.
Sitten luottokortin hankkiminen, kopiot kaikista
tärkeistä dokumenteista tutuille ja omaan sähköpostiin ja mukaan
reissuun, rinkan pakkaamista (20 kg painorajoituksella saa vähän jo
käyttää luovuutta) ja osoitteiden keräämistä postikortteja varten,
hammastarkastus, postin uudelleenohjaus, Itsensä psyykkaaminen niin
ettei pitkä ero rakkaista ihmisistä tuntuisi niin tyhmältä. Tuliaisiksi
työpaikalle Pantteri-salmiakkia ja ruissipsejä.
Reissuvalmistelut
ovat opettaneet muun muassa sen, että vie paljon aikaa saada kasaan
tarvittavat dokumentit ja hoitaa tarpeelliset asiat. Rahaa myös kuluu
todella paljon, jos lähtee kauas ja pitkäksi aikaa harrastamaan
riskialtista urheilua ja hankkii suojakseen rokotteita ja lääkkeitä.
Sukulaiset
kävivät vierailulla tänään ja vuoroin sanoivat näkemiin joko
varoittelemalla Boliviassa olevista huumejengeistä ja siellä
tapahtuneista tapoista, muistuttamalla minua siitä että olen pieni,
bolivialaisen mittapuun mukaan blondi ja yksin matkustava nainen tai
hokemalla kurtistettujen kulmien alta että et sitten hanki mitään
paikallista Fernandoa mieheksesi ja jää sinne, muistakin että sulla on
täällä oma kulta odottamassa. Voin siis mieli keveänä ja odotukset
positiivisena lähteä huomen aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää
ja sieltä kohti Boliviaa.
Terveisin,
Ameli
Upea kirjoitus! Matkakuume vaan nousee! =)
VastaaPoista