Santa Cruz de la Sierra

Santa Cruz de la Sierra, tuttavallisesti vain Santa Cruz, on saman nimisen departementin (bolivialainen vastine maakunnalle) pääkaupunki. Suoraan käännettynä kaupungin nimi tarkoittaa kukkulan pyhää ristiä. Ajasta ennen espanjalaisia on vain vähän tietoa, sillä silloisilla nomadisilta heimoilta ei ole jäänyt kirjoitettuja muistiinpanoja. Kaupungin perusti vuonna 1561 tutkimusmatkailija Ñuflo de Chavez, joskin eri paikalle kuin missä kaupunki nykyään sijaitsee. Sittemmin kaupunki on vaihtanut sijaintiaan useampaankin otteeseen. Toisen maailmansodan jälkeen väkiluku alkoi kasvaa nopeasti. Nykyään tämä 1,3 miljoonan hengen kaupunki sijaitsee Pirai-joen rannalla ja on väkiluvultaan Bolivian suurin. Kaupungin katukaava muodostuu sisäkkäisistä renkaista. Keskellä on kaupungin keskusaukio Plaza 24 de Septiembre (nimetty kaupungin perustamispäivän, syyskuun 24.,mukaan) ja uusi kehiä lisätään sitä mukaan kun kaupunki kasvaa. 

Lähde.

Santa Cruz kuuluu Bolivian Amatsonian alueeseen. Ilma on kosteaa ja kuumaa (keskilämpötila 23-26°C) vuoden ympäri. Talvella (touko-elokuu) pampalta puhaltavat kylmät tuulet, surazo, voivat laskea lämpötilan hetkittäin  ”jopa” 12°C-asteeseen.

     Matka Santa Cruzista Bolivian pääkaupunkiin La Paziin kestää noin 18 tuntia. Cochabambaan pääsee kymmenessä tunnissa. Matkustaa voi bussilla (aikatauluja saa esimerkiksi kirjakaupoista, espanjaksi librerias) tai trufeilla, eräänlaisilla jaetuilla takseilla. Jälkimmäiset ovat yleensä mukavampia.  Kaupungissa on myös kaksi lentokenttää. El Trompillon kentältä lähtee vain maan sisäisiä lentoja, Viru Virun kenttä hoitaa myös kansainvälisiä lentoja.

     Santa Cruzissa on paljon nähtävää. Plaza 24 de Septiembre-aukion laidalla sijaitsee mm. Catedral de San Lorenzo ja katolinen kirkko, jonka kellotorniin voi kiivetä. Kaupungissa ja sen ympäristössä sijaitsee myös useita ”ulkoilmaravintoiloita” restaurantes campestres kuten La Riconada, jotka ovat uima-altaineen, puutarhoineen ja leikkipaikkoineen paljon enemmän kuin vain ravintoloita. Santa Cruzissa sijaitsee myös monenlaisia kiertomatkoja järjestäviän Ruta Verden ja Amboro Toursin toimisto. Muihin kaupungin nähtävyyksiin kuuluu Biocenter Guembe (alias Mariposario), joka kattaa kokoelman perhosia, orkideoja, lintuja ja laguuneja. Alueella on myös kävelyreittejä, majoitusta, ravintoloita sekä mahdollisuus kajakointiin ja uintiin. Kaupungista löytyy myös kasvitieteellinen puutarha (Jardin Botanico) ja Etelä-Amerikan faunaan erikoistunut pieni eläintarha (Noel Kempf Mercado Zoo ) sekä useita puistoja ja museoita.

Lähde.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Santa Cruz de la Sierra, Santa Cruz for short, is the capital of a departement of the same name. Name of the city means the holy cross of the hill. There’s not much known about the times before the Spanish as the local nomadic tirbes didn’t keep written record. The city was founded in 1561 by a Spanish explorer Ñuflo de Chavez, thought some way away from the city’s current location. For a long time Santa Cruz stayed a small town and it wasn’t untill after the second world war that the population started rise quickly. Today this city of 1,3 million habitants is located on the shores of river Pirai and is the largest in Bolivia. Streets in the city form concentric circles, with main square Plaza 24 de Septiembre (named thus after the day the city was founded) in the middle and new circles added as the city grows.

     Santa Cruz is a part of Bolivia’s Amazonian region. Climate is humid and warm (mean temperature 23-26°C). During winter time there is surazo (cold winds blowing from pampa) and the tempatures can momentarily  drop to as low as 12°C degrees.

     A trip to Bolivia’s capital La Paz from Santa Cruz takes about 18 hours by car. You can get to Cochabamba in ten hours. One can travel by bus (timetables are available from bookstores or librerias as they are called in Spanish) or by trufis, that are like shared taxis. There are also two airports in Santa Cruz. El Trompillo handles only domestic flights. Viru viru is one of the biggest airports in Bolivia and handles also international flights.

     There’s much to see in Santa Cruz. There’s Catedral de San Lorenzo and museum of Sacred Art by the main square, several museums, art galleries, public and private parks, a small zoo specialized in southamerican fauna and a botanical garden (Jardin Botanico) to choose from. There’s also several open air restaurants, restaurantes campestres, that have swimming pools, gardens and playgrounds and are much more than just restaurants. Also many tour operators such as Ruta Verde and Amboro Tours have their offices at Santa Cruz.


Lähteet ja linkit / Sources and links:

http://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Cruz_de_la_Sierra
http://www.boliviabella.com
http://www.amborotours.com/

Mariposarion sivut / Mariposario
http://www.biocentroguembe.com/eng_index.html

Kasvitieteellisen puutarhan sivut / Botanical Garden
http://www.boliviabella.com/botanical-garden.html

Eläintarhan sivut / Zoo
http://www.zoofaunasudamericana.net/web/


- Sonja, tiedonhankintaryhmän jäsen

Juhlavaellus 2015- projektiryhmän 1. tempaus – Pohjois-Suomen erämessut 2013

Koska lentolippuja Etelä-Amerikkaan ei kovin halvalla saa, meidän täytyy kerätä rahaa matkaa varten sekä tehdä projektimme tunnetuksi. Ensimmäiseksi varsinaiseksi tempaukseksemme syntyivät arpajaiset Pohjois-Suomen erämessuilla 23.-26.5.2013. Samalla myimme makeisrasioita, perinteisiä Pikkuveljen parhaita, Isoäidin suklaakeksejä, papan sitä, äidin tätä ja kumminkaiman tuota. Odotukset olivat korkeat ja innostuksen puuskia oli nähtävillä, mutta ilman päänvaivaa tempauksesta emme selvinneet.

Ensimmäisenä haasteena oli saada tarpeeksi väkeä suunnittelemaan ja toteuttamaan ensimmäistä kunnon projektiamme, koska ihmisillä on muutakin elämää, ja näin kesälomien alkaessa väki yleensä karkaa kesälaitumille. Saimme kuitenkin mukavasti osallistujia, joinain hetkinä niitä oli siunaantunut jostain ehkä turhankin paljon.

          Toiseksi huolen aiheeksi nousivat arpajaiset. Koska lakia täytyy joskus noudattaa, emme voineet toteuttaa arpajaisia miten tahansa. Loppujen lopuksi tavoitteenamme oli myydä maksimissaan tuhat kappaletta 2 euron arpoja ja kerätä palkintoja 750 euron edestä. Aluksi arpajaispalkintotavoite tuntui ehkä liian suurelta, kun sponsoreista ei hetkeen kuulunut mitään. Lopulta sponsorointitarjouksia ryöpsähti reilummin, mikä rikkoi tonnin rajan.

          Kolmanneksi huolen aiheeksi (ei tämä tempaus täysin stressitöntä ollut) nousi auto, nykyihmisen uskollinen ja kaivattu kaveri, tuo asvalttiteiden hurja väsymätön ratsu, jota ei luonnollisestikaan monella opiskelijalla ole. Pienen soittorumban ja anelun jälkeen saimme kuitenkin muutamaa eri autoa vuorollaan lainaan, niin ettei tarvinnut pöytiä ja telttaa lähteä käsissä kantamaan. Niin, ja niitä 280 makeisrasiaa.

Vihdoin koitti messujen ensimmäinen päivä! Ständin valmiiksi laittaminen taisi hieman venähtää, kun sponsoreiden logoja ynnä muuta ei voitu tulostaa edellisenä iltana, vaan se piti tehdä juuri ennen messuille lähtöä. Hommat saatiin kuitenkin käyntiin, ja asiat alkoivat kulkea omalla painollaan. Muutama soopalainen oli saatu kahvilaan töihin kahdelle ensimmäiselle päivälle ja yksi lipunmyyntiin perjantaille, joten voittomme eivät onneksi olleet täysin arpojen ja makeisten myynnistä riippuvaisia. Olimme suuren positiivisuuden huumaamina varanneet reilusti makeisrasioita mukaan ja kantaneet huolta arpojen loppumisesta kesken kaiken. Ensimmäisen päivän jälkeen totesimme, että turha huoli. Otettaisiinko hieeeman vähemmän noita rasioita huomiselle?

          Kaikkina neljänä päivänä Ouluhallin ulkotila kaikui ja kumisi, kun soopalaiset huutelivat myyntipuheitaan: ”Täältä hyvää tuuria kahdella eurolla!” ”Meillä pärjää huonommallakin tuurilla!” ”Jos ei onneensa tahdo luottaa, voitte ostaa makeisia! Ei tarvitse tyhjin käsin lähteä!” ”Onnettarelle töitä!” ”Mitä te suotta kävelette ohitse? Me olemme täällä!” Ja loppujen lopuksi messut menivät mielestäni hyvin ottaen huomioon, että tämä oli Juhlavaellus 2015 -projektiryhmän ensimmäinen varsinainen tempaus. Saimme myytyä 554 arpaa (ei yhtään hullumpaa) ja huimat 35 (voi kurppa) makeisrasiaa. Saimme myös kokemusta tempauksen järjestämisestä, mahdollisia pitempiaikaisia sponsoroijia ja yhteistyökumppaneita sekä näkyvyyttä, sillä ainakaan naapurikojujen myyjät eivät varmasti unohda Niitä Soopalaisia, jotka eivät hetkeäkään olleet hiljaa. Tästä on hyvä jatkaa ja ruveta suunnittelemaan seuraavaa tempausta.

Yllättävän nopeasti menivät ne neljä päivää, ja hyvän työntekijätilanteen vuoksi pääsi välillä itsekin nauttimaan messuista, syömään kaikkea paistettua ja kuolaamaan hienon retkeilytavaran perään. Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä tempauksestamme jäi hyvä ja toiveikas mieli.

Niin, ja niitä keksejä ja karkkejakin jäi vielä pari sataa lootaa myytäväksi. Niin että, saisikos olla pari laatikkoa?

- Anna-Maria eli ”Ameli”, projektiryhmän jokapaikanhöylä