Päärakennus ja pihapelailevia juhlavaeltajia |
Mökille oli etukäteen ehtinyt jo ruokaryhmä, joka suoritti ostokset ja ruokasuunnittelun koko katraalle. Nälkäinen tienvarren puhdistuspartio pääsikin valmiiseen pöytään lihapullamuussin ääreen. Sauna oli myös ollut lämpimänä jo pidempään ja vähemmistönä sekä nopeammin aterioivina miehet valtasivat sen ensin. Lämpöisiä puusaunan löylyjä riitti kuitenkin kaikille kolmelle saunaerälle.
Saunan ja muiden rakennuksien eriparisuutta kummasteltiin, sillä siinä missä päärakennus oli ollut pystyssä ja saman suvun hallussa tiettävästi jo 400 vuotta, saunan puurakenteet tuoksuivat vielä tuoreelle puulle ja ledivalot kimmeltelivät katossa. Pihapiirissä oli myös vanhemman koulukunnan pari aittaa ja mylly, jotka oli haalittu paikalle ties mistä.
Lauantai-illan kohokohtana oli vuorossa grillailua. Kaikki olivat varanneet enemmän tai vähemmän grilliherkkuja mukaansa ja koko homma meinasikin mennä hyvän matkaa syömäöverien puolelle, olihan lounaasta jo muutama tunti aikaa. Ruokia tasailtiin vähemmän varustautuneiden ja isoruokaisten suuntaan ja jokainen sai tehtyä tilaa myös muurikkalätyille.
Eväät grillissä, nälkäisimmät paistomestareina. Taustalla uutukainen sauna. |
Illan pimetessä pelailtiin lautapelejä, paranneltiin närästystä, koomailtiin maha pystyssä, leivottiin uunipellinkokoisia täytekakun kerroksia ja tutkittiin Bolivia-esitteitä, joita oli saatu suurlähetystöstä Tukholmasta. Valitettavasti suurlähetystön esitteistä ei ollut paljoakaan konkreettista apua. Lähinnä suuret ja kauniit kuvat houkuttelivat matkailijaa ympäri Bolivian nähtävyyksiä ja maisemakohteita. Lonely Planetin opaskirjanen sen sijaan kertoili yhtä sun toista yleisellä tasolla.
Yläkerran laitoja kohti madaltuvan katon alta löytyivät makuupaikat useimmille unisille, jokunen jäi alakertaankin ja Mika, Heini sekä Meemi-koira sulkeutuivat saunakammariin. Meemiä taisi harmittaa koira-allergiset ihmiset enemmän kuin allergisia koira ja surkeaa ulinaa olikin kuultavissa pitkin viikonloppua, kun ikävät ihmiset olivat sulkeutuneet sisätiloihin, jonne ei eläinkunnan edustajalla ollut asiaa.
Aamupalalle valuttiin pirteys-/heräämistottumis-/vanhuus-/tai ties missä -järjestyksessä. Aamupäivää kulutettiin lähes samoissa merkeissä kuin iltaa ennen pyörremyrskyn kaltaista ruoanlaitto- ja kakun täyttö- & koristeluhärdelliä, jonka aiheuttivat eräät nimeltä mainitsemattomat "eteläiset" bussiaikatauluineen. Kakku leivottiin projektin kaksivuotispäivän kunniaksi. Lopulta lounas ja kakku saatiin syötyä ja kiireiset ehtivät matkan päälle ajoissa. Allekirjoittanut voi vain arvailla loppusiivouksen sujuvuutta ja ylijääneen ruoan määrää lähdettyään kiirehtimään bussinsa perään.
Kakku valmistuu valvovan silmän alla. |
Ja ne karhut. Niitä riitti. Tuvan seinällä roikkui karhun talja täytettyine päineen, oven vieressä sisäpuolella vahtia piti miehenmittainen puinen karhu ja pihapiirissä oli kolmen karhun piiri, unohtamatta kakkua väijyvää tuolikiikkujaa (kuvassa) ja sukuviirin karhua.
Kokemukset jäivät kovasti plussan puolelle ja ennen kaikkea tuntui hyvältä nähdä ihmisiä, joiden kanssa valmistautuu suureen koitokseen Juhlavaellukseen Boliviaan.
Voisin vielä loppuun yrittää kiteyttää, mitä tästä kaikesta opimme:
- Jos halutaan virkistäytyä projektista viikonlopun aikana, projektitöitä ei voi ympätä samalle viikonlopulle (ehkä max. pikku kokous, muttei tempaushommia!)
- Suurlähetystö voi olla hyvä tiedonlähde tai köyhä mainostaja (esitteitä varten jouduttiin lähettämään palautuskuori palautusmerkkeineen)
- Käyttämämme mökki soveltuu tarvittaessa jatkossakin samantyyppiseen toimintaan
- ÄLÄ SYÖ LIIKAA! Tulee vain ikävä olo.
Viivi